Sunnuntai 18.8.2019
"
Jeesus sanoi: "Hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole." Luuk. 16:9

Yön hetkinä suru vaaleni

22.6.2014 06:45 | Anna Virtanen
– Jari soittaa täältä Tappurista, minulla on surullista kerrottavaa. Hyvä ystäväni, sinun isäsi, on kuollut. Oltiin juuri saavuttu autiotuvalle, Olavi otti sauvat kädestään, suksia ei ehtinyt, vaan kaatui suorana maahan. Yritettiin elvyttää...

Ei se voi olla totta, ei saa olla. Mutta eihän kukaan valehtelisi tuollaista. Ojennan puhelinta äidille ja minua kylmää. Tiedän, mitä hän kohta kuulee.
 

Pitkäperjantaina, kymmenen vuotta sitten, surun musta säkki heitettiin perheemme ylle. Vähitellen epätodellinen olo muuttui tapahtuneen käsittämiseksi: Kuolema oli totta ja peruuttamaton.

Kun suru oli syvimmillään, luottamus hyvään oli heikoilla: Emme selviä ilman isää. Miten Jumalaa voi sanoa hyväksi, kun noin vain tempaa isän pois? Mitä jos Jumala teki virheen? Rukous pelkistyi lyhyeksi: Jumala, nyt en ymmärrä. Auta meitä, auta äitiä. Aamen.

Naapuri toi kukkia, poika istui sohvalla ja lauloi: ”Hyvä Jumala, kiitän kodista, omaisista, perheestämme, sinulta on elämämme. Kaikki rakkaani, ovat lahjaasi.” Lauloi kaikki säkeistöt.
 

Yön hetkinä suru vaaleni, piirtyi papereille, ruutuvihkoihin, sana sanalta. Joidenkin asioiden kanssa olin hiljaa. Yhdellä paperilla on tällainen teksti:

Istun pitkän matkan jälkeen lapsuuskotini keittiössä. Tuttu kädenpaino pääni päällä, hipaisu. Poski painuu poskeani vasten ja matala ääni sanoo: Tervetuloa kotiin! Isä on tullut huomaamatta luokseni. Edessäni on ruisleipää ja mukillinen höyryävää teetä niin kuin monesti silloin ennen.

Vain kaksi päivää tuosta hetkestä ja mikään ei ole enää kuin ennen. Kun tuntureilla puhalsi voimakas tuuli, hän lähti.

Tervetuloa kotiin, tervetuloa kotiin, toistavat ajatukseni. Silitän isän poskea, hipaisen hiuksia: Tiesithän, että rakastin sinua? kysyn hiljaa.

Isä ei näe minua, ei tunne minua. Isä ei vastaa.

Hänen kasvoilleen laitetaan liina. Vieras käsi kiertää valkoisia ristejä, kansi suljetaan. Katseeni sumenee, nojaan mustaan olkapäähän.
Isä näkee, Isä tuntee, Isä kuulee. Vastaa ajallaan.
 

Tänä keväänä kävin lähellä Tappuria. Kävelin Vuontisjärven jäällä katse kohti tunturijonoa. Aurinko valaisi lumirinteet. Näky sai vedet virtaamaan silmistäni valtoimenaan. Muistin hyvän ystäväni viestin: ”Voit ’nähdä’ isäsi hiihtämään tunturiseutuja ja ajatella, miten hän rakasti niitä maisemia, hänellä oli oma paikka siellä tunturin sylissä. Ehkä luonto myös puhutteli, muistutti Jumalan läsnäolosta, kaikkivaltiudesta.”

Näin ainakin minä koin. Lapin luonto, valoisat tunturit, olivat minulle voimakasta Kaikkivaltiaan puhuttelua. Lohduttavaa.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi