Tiistai 20.8.2019
"
Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta - kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun, niin saat rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta että ihmisiltä. Sananl. 3:3-4

Merituulta ja aurinkoa

25.7.2014 00:00 | Anna Virtanen
Lapset juoksevat, vesi roiskuu, välkehtii pisaroina heidän ympärillään. Nuorimmainen konttaa matalassa vedessä ja kiljuu meriharakoille. Tuuli puhaltaa kaukaa, tarttuu hiuksiini. Koen jotain samaa kuin valoisaa tunturia katsoessani. Meri kiehtoo, mykistää ja saa pieneksi. Muistan isäni ystävän kertomuksen:

”Hiihdimme meren jäällä. Kun viimeinen saari oli jäämässä selkämme taakse, pysähdyin. Sanoin Ollille, etten pysty jatkamaan. Sisämaassa kasvaneena en ollut tottunut rannattomaan maisemaan. Edessä ei näkynyt puita, vain valkoinen, jäinen meren aava. Olli ymmärsi ja totesi lyhyesti, että käännytään takaisin. Myöhemmin, kun mainitsin tapahtuneesta ja koitin moittia itseäni pelostani, hän ei sallinut sitä.”

Isä ymmärsi ystäväänsä. Minäkin ymmärrän häntä.

Lapset juoksevat, uida melskaavat. Kahdeksanvuotias ui ja nauraa serkkutyttönsä kanssa ja aurinkokin nauraa. Meriharakat lentävät yli, kiljahtavat ja saavat rannan pieneltä huivipäältä innostuneen vastauksen.

Siitä on kahdeksan vuotta, kun viimeksi kävimme näillä rannoilla. Vieressä on satama, josta silloin matkasimme Kallan saareen. Kun risteilyvene oli loitontunut satamasta eikä saarta vielä näkynyt, mielessäni kävi pelko. Tuuli puhalsi, meri aaltoili. Mitä jos uppoamme? Koko perhe meren hautaan ja äiti ja sisko... Vauva oli sylissäni levollisena. Eihän meillä hätää, meistä pitää huolta suurempi kuin meri.

Kuljin saaren kivikkoisia polkuja vauva sylissäni. Tuuli puhalsi kaukaa ja tarttui hiuksiini. Kiedoin lasta valkoiseen lakanaan, suojasin tuulelta. Polku johti kalastajamajoille. Vauva olisi pitänyt kuivittaa. Kysyin tuntemattomalta naiselta, olisiko jossain suojaista paikkaa. Hän viittoili vajaan.

Muistan ne ruskettuneet kädet, niiden liikkeen, kun nainen pinosi kalantuoksuisia styroksilaatikoita ja levitti päälle sanomalehden. Laskin kääröni hoitopöydälle. Nyt nainen seurasi minun liikkeitäni, siirtyi lähemmäksi ja ojensi kätensä. Vauvan käsi hennosti naisen kädessä.

– Onko tällä nimeä?

– Ei ole vielä.

– Laittakaa Kallantyttö.

Vauva katsoi värähtämättä naista. Hän katsoi takaisin. Kalan tuoksu, merituuli ja aurinko, kivikkoinen polku. Kiedoin vauvan valkoisen lakanan kapaloon. Kiitin suojan antamisesta. Naisen silmät kyyneltyivät.

– Minulla tulee itku. Kiitos, että minä sain tämän pienen nähdä.

Jotkut kohtaamiset elämässä jättävät syvemmän jäljen. Kuin aurinkoisen lakanan heilahduksen tuulessa merta ja sinistä taivasta vasten. On ollut hetkiä, jolloin olen erityisesti muistanut naista ja hänen kiitostaan. Naisen sanoista löydän omani.

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi