Torstai 21.2.2019
"
Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun. Ps. 31:20

​Korpitaipaleen päässä oli koti

29.8.2014 06:18 | Anna Virtanen
Pikkupojilla oli liian pitkät onget. Vavat vaappuivat holtittomasti, ja vähän ajan päästä siimat oli aivan sotkussa. Sillon Heimo-vaari ärähti:

– Etkö oo opettanu poikias onkimaan?

Me oltiin kaikki ihan hilijaa. Heimo, Matti, mie ja pojat. Mäkäräiset vain piuvasi. Sitten Heimo-vaari sano vaisusti:

– En se miekään ole opettanu.

Niissä sanoissa oli anteeksipyyntö ja ehkä surua. Elämä oli ollu risanen. Oma poika oli tuossa vierellä mutta lähes tuntematon.

Puhelinsoitosta se alako, yhteyenpito. Heimo soitti ja kysy, voitasko käyä kylässä. Muistan hetken, kun seisottiin Matin ja poikein kans rivitalon oven takana. Vähän ennen ku Matti paino ovikelloa, kahtottiin toisiamme ja puristettiin käjestä. Ovi aukeni ja pieni, partainen mies sanoi:

– Tervetuloa, tulukaahan sisälle, niin aletaan parantamaan maailmaa! Naurahti ystävällisesti päälle.

Heimo meni suoraan asiaan:

– En olis sua tuntenu, jos oisit tullu kadulla vastaan.
– En minäkään sinua, Matti vastas.

Heimo kertoili elämästään ja totesi:

– Tällanen resuvaari se mie olen. Halusin tutustua, ennen ku tullee kutsu. Heimo osotti peukalolla kohti taivasta.

Kotona pojat kyseli, mennäänkö me joskus uuestaan sille resuvaarille. Sovittiin, että sanotaan Heimo-vaariksi. Mentiin me uuestaanki. Ja Heimo kävi meillä.

Neljä vuotta ehittiin tuntea. Mies, joka tiesi järven parhaat kalapaikat, laitto keittoon reilusti pippuria, ripusti joululahjavillasukat seinälle, nauro oravalle, kun se varasti pyykkiä narulta, kasvatti rivitalon päädyssä perunoita, muurasi meijän kottiin puuhellan, nousi seisomaan ja itki ilosta, kun suomalaiset pärjäsivät mäkihypyssä. Neljä vuotta. Sitte Heimo-vaarin matka päättyi.

Me ehittiin hyvästellä. Sairaalasta soitettiin, että Heimo on huonona. Matti ja mie mentiin käymään. Heimo ei enää puhunut. Yhen sanan hän pysty sanomaan. Kun kysyttiin, tunnetko, ketkä sun luokse on tullu, Heimo-vaari vastas:

– Tunnen.

Lääkkeet vei kovat kivut pois, mutta ne veivät myös Heimon pois tästä hetkestä. Sitte Heimo-vaari hapuili käjellään vuoteen kaiteen yli. Matti tarttu siihen ja sano:

– Jos sie haluat kaikki anteeksi, jos sie haluat, että mie siunaan sinua, purista minua käestä.

Se käjenpuristus oli luja. Siunattiin ja sitten Heimo-vaari nukahti taas. Sanottiin Jumalan rauhaan.

Luin heinäkuun Lapin Kansasta jutun, jossa kerrottiin kahesta äitistä. Kumpiki oli omassa elämässä joutunu vaikeaan tilanteeseen, sellaseen, että se uhkas perheitten lasten turvallisuutta. He olivat kiitollisia, että olivat saaneet lapsilleen sijaiskodin.
Muistan kerran, ku Heimo-vaari kahto vaitonaisena eteensä ja hilijasuuen jäläkeen sano:

– Oli se hyvä, että sie sait kasvaa ehjäsä kojisa.

Se oli suomalaisen miehen kiitos lapsensa kasvattivanhemmille. Me kerrottiin se Aino-mummolle. Se oli kiitos, että korpitaipaleen päässä oli koti, joka avasi oven lastenkodin pojalle. Eikä vain ovea, vaan sydämen.

Se rakkaus on kantanu. Pojasta kasvoi mies ja isä, jolla on omia poikia ja tyttöjä. Jotka ossaa onkia.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi