Lauantai 22.9.2018
"
Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa! Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan, ja niin maa palauttaa kuolleet elämään. Jes. 26:19

​Korpitaipaleen päässä oli koti

29.8.2014 06:18 | Anna Virtanen
Pikkupojilla oli liian pitkät onget. Vavat vaappuivat holtittomasti, ja vähän ajan päästä siimat oli aivan sotkussa. Sillon Heimo-vaari ärähti:

– Etkö oo opettanu poikias onkimaan?

Me oltiin kaikki ihan hilijaa. Heimo, Matti, mie ja pojat. Mäkäräiset vain piuvasi. Sitten Heimo-vaari sano vaisusti:

– En se miekään ole opettanu.

Niissä sanoissa oli anteeksipyyntö ja ehkä surua. Elämä oli ollu risanen. Oma poika oli tuossa vierellä mutta lähes tuntematon.

Puhelinsoitosta se alako, yhteyenpito. Heimo soitti ja kysy, voitasko käyä kylässä. Muistan hetken, kun seisottiin Matin ja poikein kans rivitalon oven takana. Vähän ennen ku Matti paino ovikelloa, kahtottiin toisiamme ja puristettiin käjestä. Ovi aukeni ja pieni, partainen mies sanoi:

– Tervetuloa, tulukaahan sisälle, niin aletaan parantamaan maailmaa! Naurahti ystävällisesti päälle.

Heimo meni suoraan asiaan:

– En olis sua tuntenu, jos oisit tullu kadulla vastaan.
– En minäkään sinua, Matti vastas.

Heimo kertoili elämästään ja totesi:

– Tällanen resuvaari se mie olen. Halusin tutustua, ennen ku tullee kutsu. Heimo osotti peukalolla kohti taivasta.

Kotona pojat kyseli, mennäänkö me joskus uuestaan sille resuvaarille. Sovittiin, että sanotaan Heimo-vaariksi. Mentiin me uuestaanki. Ja Heimo kävi meillä.

Neljä vuotta ehittiin tuntea. Mies, joka tiesi järven parhaat kalapaikat, laitto keittoon reilusti pippuria, ripusti joululahjavillasukat seinälle, nauro oravalle, kun se varasti pyykkiä narulta, kasvatti rivitalon päädyssä perunoita, muurasi meijän kottiin puuhellan, nousi seisomaan ja itki ilosta, kun suomalaiset pärjäsivät mäkihypyssä. Neljä vuotta. Sitte Heimo-vaarin matka päättyi.

Me ehittiin hyvästellä. Sairaalasta soitettiin, että Heimo on huonona. Matti ja mie mentiin käymään. Heimo ei enää puhunut. Yhen sanan hän pysty sanomaan. Kun kysyttiin, tunnetko, ketkä sun luokse on tullu, Heimo-vaari vastas:

– Tunnen.

Lääkkeet vei kovat kivut pois, mutta ne veivät myös Heimon pois tästä hetkestä. Sitte Heimo-vaari hapuili käjellään vuoteen kaiteen yli. Matti tarttu siihen ja sano:

– Jos sie haluat kaikki anteeksi, jos sie haluat, että mie siunaan sinua, purista minua käestä.

Se käjenpuristus oli luja. Siunattiin ja sitten Heimo-vaari nukahti taas. Sanottiin Jumalan rauhaan.

Luin heinäkuun Lapin Kansasta jutun, jossa kerrottiin kahesta äitistä. Kumpiki oli omassa elämässä joutunu vaikeaan tilanteeseen, sellaseen, että se uhkas perheitten lasten turvallisuutta. He olivat kiitollisia, että olivat saaneet lapsilleen sijaiskodin.
Muistan kerran, ku Heimo-vaari kahto vaitonaisena eteensä ja hilijasuuen jäläkeen sano:

– Oli se hyvä, että sie sait kasvaa ehjäsä kojisa.

Se oli suomalaisen miehen kiitos lapsensa kasvattivanhemmille. Me kerrottiin se Aino-mummolle. Se oli kiitos, että korpitaipaleen päässä oli koti, joka avasi oven lastenkodin pojalle. Eikä vain ovea, vaan sydämen.

Se rakkaus on kantanu. Pojasta kasvoi mies ja isä, jolla on omia poikia ja tyttöjä. Jotka ossaa onkia.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi