Torstai 18.7.2019
"
Jokainen polvi on notkistuva Herran edessä ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa. Room. 14:11

​Sanosinko hälle jotain?

2.12.2014 06:42 | Anna Virtanen
Olenkohan mie vähän mökittynyt pienellä kylällä asuessani? Kauppakeskusten käytävillä oloni on jotenkin epätodellinen, pöllämystynyt. Kerran minulta kysyttiin, kuinka monesti viikossa käyn kaupungilla. En kehannu aivan suoraan vastata, miten harvoin käyn, niin sanoin, että en joka viikko.
 
Kuljen pienemmälle kadulle, vanhojen kirjojen liikkeeseen. Sen tunnelmassa on mukava olla. Siellä tuoksuvat tarinat ja sadut.
 
Teen jouluostoksia ja huomaan etsiväni jotain tuttua, maanläheistä. Sitten istahan reppuni kanssa ostoskeskuksen penkille. Oottelen samalla kylällä asuvaa ystävääni. Hän on töissä kirjastossa, olen tullut aamulla hänen kyytissään kaupunkiin. On mieluista ajatella yhteistä kotimatkaa, ehtii taas rauhassa raatailla.

Seuraan ihimisten kulukemisia. Vieressäni istuu vanhempi nainen villakangastakissaan. Hänkin näyttää kahtelevan ihimisvilinää. Mietin, sanosinko hälle jotain. Mitä jos hän haluaa olla rauhassa?
 
Istun hilijaa. Vilkasen uuestaan. Vaikuttaa ystävälliseltä ja – hänellä on sylissään ruislimppu. Harmaatukkanen mummo ja tuore ruisleipä. Tuttua, maanläheistä. Enää en mieti.
 
– On palijon väkeä, aloitan.
 
Keskustelumme polveilee lasten joululahajoista ja lukemisesta venäläisiin ostajiin ja ulukomaan uutisiin. Siihen, millon kumpainenkin on tullu Rovaniemelle ja miksi. Missä hän eli ennen sitä, missä minä. Hän kertoo edesmenneestä äidistään ja minä isästäni, jonka kuolinpaikka on pohjoisessa lähellä naisen lapsuusmaisemia. Oomme nähneet samoja tuntureita.
 
Kerron aikovani teelle. Hän on käynyt suklaapuodissa ja suosittelee sitä minulle.
 
– Käyn vielä ostamassa sieltä kotiin muutaman joulutortun. Tule, voin näyttää sinulle sen paikan!
 
Kuljemme vieretysten vielä jutellen. Toistemme nimiä me ei tiietä, kun eihän niitä ruukata kysyä.
 
Kahvilassa on lämpöisää. Vitriinistä löytyy paljon käsintehtyjä suklaita. Nainen tekee ostoksensa. Ennen lähtöään hän kääntyy minua kohti ja ojentaa pienen rasian.
 
– Ostin tämän sinulle.
 
Minulle! Hämmästyn ja ilahtuneena halaan häntä. Nainen halaa takaisin ja toivottaa hyvää joulua. Hän kääntyy pikaisesti ovelle, ja näen, että hän on liikuttunut. Minäkin olen. Ovi käy, ja hän on mennyt.
 
Kotona kerron tädistä, joka istui ostoskeskuksen penkillä ruisleipä sylissään. Kerron, miten hän lahjotti minulle lämmintä joulumieltä. Ehkä emme enää tapaa. Muistan hänet silti.
 
Illalla, kun lapset nukkuvat, keitän teetä. Istun keittiön pöydän ääreen puolisoni kans. Tee höyryää. Pienestä rasiasta löytyy kaksi vaaleanpunasta suklaasydäntä.
 
Hiljaa mielessäni kiitän tästä tuntemattoman ihimisen kohtaamisesta ja toivon, että hänellä olisi valoisa joulu, taivaallisen Valoisa.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi