Lauantai 22.9.2018
"
Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa! Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan, ja niin maa palauttaa kuolleet elämään. Jes. 26:19

​"Nähhään taivaassa!"

26.12.2014 06:14 | Anna Virtanen
Jouluisin viemme lasten kanssa muutaman kynttilän hautausmaan isolle kivelle. Siellä on paljon kynttilöitä. Paljon muistoja, kaipausta, kiitollisuuttakin.

Tänä syksynä on ajatuksissani tavallista enemmän ollut toisella puolella Suomea asuva siskoni, Riikka. Hän hoivaa suloista Dede-vauvaa yhdessä pienen perheensä kanssa. Odotus on ohi, ja nyytti tuhisee rakkautta heidän joulussaan. Kun mietin siskoani ihmettelemässä uutta elämää, mieleeni tulee kuva siitä, millainen hän oli pikku taapertajana ja leikki-ikäisenä. Tulee mieleen myös hänen erityinen ystävyytensä vuosien takaa ja suru, jonka hän lapsena kohtasi. 

Muistan, kuinka Pimpula, tyttö säkene silmissään ja ilo äänessään, seisoi lapsuuskotimme ovella ja lauloi: 

– Onko Riikka kotona, mull ois vähän asiaa, joo-o... Ja nauroi.

– Saako Riikka tulla ulos?

Pikkusiskoni sai lähteä leikkimään. Pimpula halasi ystäväänsä ja antoi suukkosia. Joskus hän halasi minuakin tai muita sisaruksiani. Saattoi hän kapsahtaa aikuisenkin kaulaan.

Joskus hän loikki pitkin kotimme käytävää ja lauloi: "Tässä on Pippi Långstrumppa la heisula hopsala hopsansaa." Hän tarttui Riikkaa tai veljiäni kädestä ja pyysi kaveriksi loikkimaan. Hän kantoi valoa mukanaan, ilonkukkia.

Yhtenä jo pimentyneenä talvipäivänä ovellamme oli Pimpulan isosisko, Itsa: 

– Tuletko ulos minun kans? Mulla on asia, jota ei saa kertoa kenellekään.

Menin kuistille ja suljin ulko-oven, ettei kukaan kuulisi. Ystäväni sanoi hiljaa: 

– Pimpula on kuollut.
– Pimpula? Kuollut...

Painoin pääni alas ja laitoin kädet silmilleni. Itsa kietoi kätensä ympärilleni.

Kuljimme pitkin lumisia teitä, kaksi ala-asteikäistä tyttöä. Kuljimme ja puhuimme Pimpulasta, kuolemasta ja aikuisten surusta. Itsa kertoi, miten Pimpula oli aamulla ollut huonovointinen ja hänet oli viety sairaalaan. Ja sitten Pimpula ei vain enää hengittänyt. Sitä oli vaikea käsittää. Vasta myöhemmin selvisi, että hänellä oli ollut vakava sairaus.

Pitkään käveltyämme käännyimme kotiin päin. Itsan kodin kohdalla pysähdyimme ja huomasimme, että Riikka oli menossa hakemaan ystäväänsä ulos. Mietimme, pitäisikö meidän huutaa, että älä mene. Halasimme toisiamme ja sitten tuli itku.
Siskoni kävi ovella ja tuli takaisin pihatietä. 

– Pimpula ei voinut nyt tulla, hän kertoi.

Naapurissa olivat ajatelleet, että Riikan on lempeämpi kuulla suruviesti, kun omat vanhemmat ovat lähellä. Muutenkin asian kertominen olisi ollut vaikeaa.

Iltapalan aikaan en jaksanut enää pitää salaisuutta itselläni vaan kerroin, mitä olin Itsalta kuullut. Äiti ja isä vakavoituivat, sisarukseni hiljenivät. Kun puhuimme, se oli erilaista kuin ennen. Suru kosketti kaikkia. Seuraavana aamuna äiti kertoi, että Riikka oli valvonut koko yön ja itkenyt parasta ystäväänsä.



Olimme Pimpulan hautajaisissa. Virren viimeinen säkeistö oli loppumassa. Kävelin Riikan kanssa avoimen haudan luo. Kädessään pikkusiskollani oli ruusu, isosisko oli taittanut sen kukkakimpustamme. Kun laulu loppui, Riikka pudotti ruusun ystävänsä arkulle ja sanoi: 

– Hei, hei Pimpula! Nähhään taivaassa!

Pimpulan mummo halasi Riikkaa pitkään. 

Muistotilaisuudessa nuorten tyttöjen kuoro lauloi Peppi Pitkätossun jäähyväislaulun. "On laiva valmiina lähtöön..."

Oli ilta. Riikka oli nukahtanut ennen minua. Katsoin, miten hän nukkui valkoinen nalle kainalossaan. Siskoni ei saanut unta ilman pehmoleluaan. Se nalle oli ollut Pimpulan joululahja, Riikka sai sen muistoksi ystävästään.

Joka vuosi hautausmailla syttyy kynttilöitä myös lapsille. Pieniä enkeleitä ikävöidään. Ehkä kynttilän sytyttäjällä on sydämessään rukous, toivo: nähhään taivaassa.

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi