Maanantai 21.1.2019
"
Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan! Ps. 105:1

Pakkaspäivän pakinaa – hörppyjä ja lämäreitä

23.1.2015 06:59 | Anna Virtanen
Olin aloittamassa puhelua ystävälleni, kun poika kysyi viereltäni:

– Kysytkö sie niitä meille?
– Eivät he nyt voi tulla, kun ovat lähdössä ulkomaille.
– Voihan ne tulla meille ulkomaille. Meiän ulkona, meiän pihalla, on ihan siistiä.

Meillä tosiaan oli talven siistimä luminen pihamaa. Ja pakkasta -32 astetta.

Näin talvisaikaan ei ole vaikea huomata, että jääkiekkokausi on käynnissä. Luistimia, kiekkoja, kypäriä eteisessä ja saunalla. Kun ulkona paukkuu kireä pakkanen, olohuone muuttuu pelikentäksi. Ilmaveivi herää eloon ja selostus myös, kun nelivuotias iskee sählymailalla kahdesta pilttipurkin kannesta tehtyä kiekkoa.

– Ja se on maali!

Poikiemme myötä minulle on auennut uudenlainen sanasto. Tai osin ehkä jäänyt aukeamatta. Jääkiekko- ja jalkapallosanaston keskellä olen usein pihalla. On hörppyjä, lämäreitä, paidan jäädyttämistä kattoon, liukkareita, pistepörssiä, filmaamista, yläpörsää, munkkia, yksäröintiä, kaks plus kymmentä ja niin edelleen. 

Urheilijoiden nimiäkin vilahtaa. En aina tiedä, minkä lajin edustajia.

– Mun kummi on melkein nähnyt Antti Ruuskasen, sanoo poika iloissaan.

Kummi oli ollut ostoskeskuksessa, jossa oli kuulutettu, että tunnin päästä paikalle tulee kyseinen keihäänheittäjä. Kummi oli siis melkein nähnyt hänet. Ja äiti erehtyi luulemaan herra Ruuskasta joksikin laulajaksi. 

Mutta nelivuotias on nähnyt Lionel Messin. Olimme kävelyllä. Kylätiellä ajaa huristi yksi auto.

– Äiti, tuolla kuljettajalla oli jalkapallopaita päällä. Se taisi olla Lionel Messi. Oli varmasti!

Äiti parka ei huomannut edes kuljettajan jalkapallopaitaa.

Urheilullisen kielikylvyn keskellä suloisimmin liikkumisen riemusta kertovat pulkkamäessä punaisiksi tulleet lasten posket ja pilttipurkinkansikiekkoilijan silmien loiste, kun hän kuvailee vauhdikkaan laskunsa yksityiskohtia. Tai se, kun lapset kysyvät, saavatko ottaa eväitä, kun he ovat lähdössä naapurin lasten kanssa hiihtoretkelle.

Jos olen itse oppinut "uudiskieltä", niin myös lapset omaksuvat ja makustelevet kuulemiaan sanontoja ja lauluja. Talvipäivän touhuja tehdessä toisinaan lauleskelen. Joskus pienemmilläkin lapsilla jäävät laulun sanat ja sävel mieleen. Leikin tai muun tekemisen keskeltä kuuluu tuttuja sävelkulkuja. Aina sanojen merkitys ei ole auennut - ainakaan totutulla tavalla.

– Laula, äiti se, missä äitin lapsia pitäis palella. ("Jospahan säilyis äidin lapset kylmältä maailmassa.")
– Miten sydän voi olla kylmä ja kolkko ja tulmertu? (Siionin laulu 174)

Joskus taas lapsen muistama laulukohta tekee arkisesta hetkestä hupaisan: Paketoin lapsia koulutielle. Villaista, huiveja, toppaa. Heijastin, reppu. Kotiinjäävä poika seuraa sisarustensa pukemista. Hän hytisee ulko-oven vieressä, kyykistyy ja vetää yöpaitansa polvien yli. Toiset ovat astumassa kirpaisevaan pakkaseen, ja pikkuveli laulaa:

– Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!

Monesti olemme jälkeen päin muistelleet tätä pikkuveljen riemullista aamunavausta.

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi