Maanantai 22.4.2019
"
Herra on todella noussut kuolleista! Luuk. 24:34

​"Juuaan vettä ja poltetaan tulitikkuja"

22.2.2015 06:56 | Anna Virtanen
"Juuaan vettä ja poltetaan tulitikkuja", totesi eräs opettaja minulle ja toiselle opettajaksi opiskelevalle, kun kieltäydyimme alkoholista. Olimme harjoittelukoulun ruokalassa päättöharjoittelun lopuksi ruokailemassa. Syömiset ja juomiset opiskelijoille tarjosi kustannusosakeyhtiö. Opettajalla oli huoli: jos juomia ei kulu tarpeeksi, yhtiö vähentää tarjoamiensa viinien määrää seuraavana vuonna.

Juuaan vettä ja poltetaan tulitikkuja. Muutamalla sanalla opettaja piirsi kuvan, joka on minulle aivan sopiva. En juo alkoholia enkä polta tupakkaa.

En osallistunut opiskelijoiden illanviettoihin, mutta kuulin niistä tarinoita. Riehakkaita ja surullisiakin. Paljon jäi varmasti kuulematta, ja hyvä niin. Ehkä olin vähän outo lintu (en toki ainoa sellainen), kun en kulkenut bilettämässä, mutta sain olla rauhassa sellainen. Se ei estänyt minun ja opiskelijatovereiden välistä ystävyyttä.

Yhden ystävän kanssa keskustelimme juomisesta. Kysyin, mikä saa hänet juomaan. Hän kertoi, että kevyessä humalassa hän on hauskempaa seuraa ja että silloin on rennompi olla oma itsensä. Tämän kommentin muistaessani mietin toisen ystäväni kysymystä: "Onko yhteiskunnassamme jotain pielessä, jos ihminen tarvitsee humalan, että voi olla rennommin oma itsensä?"

Alkoholista kriittisesti kirjoittaessaan saa helposti moralistin tai ilonpilaajan maineen. Moni voi ajatella, että uskovaisen varsinkin tulisi olla hiljaa, kun ei aiheesta juuri mitään tiedäkään. Ryyppäämisen ilosta minulla ei ole kokemusta, mutta siitä on, mitä pahaa alkoholi voi saada aikaan. En tarkoita nyt lehtijuttuja onnettomuuksista tai karuista kohtaloista, joissa alkoholilla on oma osuutensa. Enkä terveydenhuollon tilastoja, joista voi ymmärtää, että Suomen kansan hyvinvoinnin pahin vihollinen on Kuningas A.

Tarkoitan pelkoa, häpeää, surua. Ja niitä tunteita, jotka painetaan alas. Tiedän, mitä Tommy Hellsten kuvaa sanoilla Virtahepo olohuoneessa. Siitä on melkein 20 vuotta, kun luin hänen kirjansa. Se kävi kohti.

Tarkoitan myös aikuista, joka katui juomistaan, pelkäsi, että lapset muistavat hänestä vain juomisen. Ja siitä huolimatta, vuoden pimeimpänä iltana, turvallinen aikuinen kulki jälleen kerran kodista pois päin. Hahmo loittoni ja katosi viimein näkyvistä. Lapsi, useampi, katsoi perään. Askelet vetivät sinne, missä aikuisesta tuli aivan toisenlainen, sekava.

Kodin keittiössä istui toinen aikuinen, nojasi käteensä vaitonaisena. Huokaisi syvään, itki salaa lapsiltaan. Huokaisi ja alkoi laittaa lapsia nukkumaan.

Uskon, että jokaisen ihmisen lapsuuteen ja nuoruuteen liittyy jotain valoisaa, ilohippuja. Tuntuu, että minä olen saanut elää valon tulvassa. Mitä useampi vuosi on kulunut siitä, kun lähdin kotoa omaan elämään, sitä kiitollisempi olen lapsuuden kodistani ja rakkaista vanhemmistani. Kaikilla ihmisillä liittyy lapsuuteen myös varjoja. Häivähdyksiä tai pitempiä. Yksityiskohdilla ei ole merkitystä, kun totean, että synkimmän varjon omaan lapsuuteeni ja nuoruuteeni loi alkoholi.

Yhtenä kesäisenä päivänä ajelin täältä Vanttauksen kylästä kaupunkiin asioille. Kuuntelin radiota. Jotain psykologia siellä haastateltiin, en muista nimeä. Hän kertoi, miten hänen mummonsa oli opettanut: muista, että juoppokin on ihminen. Viisas mummu. Omassa perheessämme olemme antaneet rehellisen ja suoran vastauksen isompien lasten kysymykseen, miksi isä ei kasvanut biologisten vanhempiensa hoivassa. Samalla olemme toivoneet, että puheestamme välittyisi tuo radiossa haastatellun psykologin mummon opetus.

Tämän opetuksen rinnalle tekee mieli kirjoittaa yksi gallupvastaus. Joitakin vuosia sitten Lapin Kansan toimittaja oli selvittänyt, mitä mieltä ihmiset ovat oluen laimentamisesta. Yksi vastaus jäi mieleeni. Sen ajatus meni jotenkin näin, että ei pitäisi laimentaa vedellä vaan että pullot voisi aivan hyvin täyttää pelkällä vedellä. (Tölkit myös.) Arvelen, että moni lapsi olisi tämän mielipiteen kanssa samaa mieltä.

Tarinoita siihen, miksi ihminen juo ja kenties alkoholisoituu, voi olla monia. Mutta syitä lopettaa on vain yksi tai ehkä vähän päälle. Se syy on se ihminen itse, hänen elämänsä. Ja siinä samalla hänen läheistensä elämä.

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi