Keskiviikko 16.1.2019
"
Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tit. 3:5

Sinun Suomesi ei ole minun?

27.5.2015 06:09 | Arttu H.
On marraskuun viimeinen päivä 2013. Lunta on pyryttänyt koko edellisen päivän niin, että hanget on korkeat nietokset ja maa hohtavan valkoinen. Päivämiehen blogikirjoittajien koulutuspäivä on päättymässä pienen pohjoispohjalaisen maaseutupitäjän leirikeskuksen erikoisessa pyöreässä salissa. Istumme ringissä ja luemme stilisoituja tekstejämme, niitä ensimmäisiä. Vieressäni istuva Anna ehdottaa vaihtokauppaa. Anna lukee aanelostani ja huokaisee: siis niin samanlaista elämää, me vaan kaukana korvessa ja te siellä sykkeessä.
 
Kesäkuu 2014. Alkukesän auringonpaisteessa kylpevä Koillis-Helsingin Alppikylä ei vaikuta kovinkaan sykkeiseltä keskukselta. Kaikkialla on hiljaista ja rauhallista, vaikka on maanantai-iltapäivä. Bussissa edessäni istuva nainen on juttutuulella ja esittäytyy Arjaksi. Arja on kirjastonhoitaja, vahvoissa lomatunnelmissa ja matkalla Heikinlaaksoon tapaamaan tuttavaansa. Arja kertoo olevansa Tölikän tyttöjä, eikä sanojensa mukaan poistu sieltä, ellei ole ihan pakko. Bussin ikkunasta avautuva maisema puhututtaa Arjaa. ”Kaameeta seutua, metsää joka puolella. Mitä täällä voi tehdä, mennä metsään ja syödä ketunleipiä vai?” Itse en osaisi niitä kymmentä puuta, jotka ympäröivät Malmin lentokenttää, kutsua metsäksi, mutta asiathan riippuvat todella siitä, miltä kantilta niitä katsoo.
 
Huhtikuu 2015. Eduskuntavaalien tulokset ovat selvillä. Tunnettu näyttelijä antaa haastattelun, jossa toteaa, ettei vaalitulos vastaa hänen Suomeaan. Kun samaa sanomaa viestii useampi kulttuurivaikuttaja, ynnää media nopeasti toimittaja Marko Hamiloa lainaten yhtälön punavihreäksi kuplaksi ja länttää sen keskelle Helsinkiä. Kuplan ulkopuolelle jää valtaosa suomalaisista. Minäkin olen yksi heistä. Kotipihaltani on 12 minuutin matka kuplan reunalle. Sisälläni kuplii myös hiukan: asuinhan kuplan alueella 2010-luvun molemmin puolin useamman vuoden ajan. Kotikadullamme Vaasankadulla mikään vastaan tullut ei ollut yllättävää. Porttikonkimmme molemmilla puolilla oli thaihierontapaikka. Kenenkähän Suomea tämä edustaa?
 
Vaalisloganeissa toistuu usein sanonta ”vastakkainasettelun aika on ohi”. Silti vastakkainasettelua kohtaa siellä ja täällä. Itselle tärkeät asiat eivät ehkä olekaan toiselle niin kovin tärkeitä. Ajatteluun ja asenteisiin vaikuttaa vahvasti se, miltä paikalta ja mistä päin asioita katsoo. Helppoa on puolustaa susia ja karhuja ja päivitellä petoeläimiin kohdistuvaa vihaa istuessaan ratikassa, lattemuki kädessä matkalla kotiin. Mutta entäpä se 85-vuotias mummo Parikkalasta, joka lämmitti lauantaisaunan ja saunoessaan ihmetteli ulkoa kuuluvaa kuorsausta. Kappas, pihasaunan viereen oli köllähtänyt karhu nukkumaan, mummolla ei ollut kiire enää saunasta mihinkään.

Pakkautuessani ruuhkaiseen ja jo myöhässä olevaan lähijunaan ihoni helmeilee pisaroita ja pääni ajatuksia pisararadasta. Miten yksinkertaista: ihmisiä liikkumaan junamatkojaan omaa rinkulaansa pitkin Helsingissä, ruuhkat puoliksi ja päärautatieaseman ratapiha vapautuisi vapaammaksi myös koko Suomen junaliikenteelle. Mikseivät ne tajua tämän asian tärkeyttä vaikkapa Kihniössä tai Merijärvellä?
 
Totta on, että olisi mukavaa rajata oma kotimaansa sellaiseksi, että kaikki ympärillä vastaisi omaa arvomaailmaa. Samalla tavalla ajattelevia ihmisiä ympärillä, upeita maisemia ja tekemistä juuri omaan makuun sopien – kyllä, sellaisesta Suomesta minä haluan tulla ja sellaista suomalaisuutta minä haluan edustaa! Istuessani Ukko-Kolin laella näen joka puolelle levittäytyvän hulppean kansallismaiseman, jota on helppoa myydä ja ostaa. Kävellessäni kotimaisemissani Pihlajamäen surullisen näköisellä ostarilla sama ei tule mieleen, ei vaikka keskuksen on suunnitellut kuulu arkkitehtipariskunta. Rähjäisestä ostarikuppilasta kuuluvassa laulussa käheä-ääninen mies haluaa Hankoon, Helsinkiä pakoon. Lapset ovat löytäneet oksennuslätäkön: ”Iskä, tuuppa kattoo mitä täällä on.”
 
Joku on joskus todennut, että Suomi on pitkä ja pusikkoinen maa. Pitkään ja pusikkoiseen maahan mahtuu pitkälle matkalle monenlaisia elämänkohtaloita, arvoja ja asenteita. Tuomitseminen ja itsensä ylentäminen eivät ole koskaan johtaneet mihinkään, eivät ainakaan mihinkään kovin hyvään. Ajattelen, että suvaitsevaisuus lähtee ihmisestä itsestään: jos on helppoa olla itsensä kanssa, on helppoa olla muidenkin kanssa. Siis myös heidän, jotka elävät tai ajattelevat eri tavalla? Juu, kyllä.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi