Perjantai 18.1.2019
"
Minä olen löytänyt palvelijani Daavidin ja voidellut hänet pyhällä öljylläni. Minun voimani vahvistaa häntä ja käteni on hänen tukenaan. Ps. 89:21-22

Vauva

24.10.2015 06:31 | Arttu H.
Keskellä yötä herään siihen tunteeseen, että joku tuijottaa minua. Kiinteä katse lävistää väsyneen hartialinjan, jumiutuneen niskan ja pakottaa räväyttämään silmäluomet auki. Yö on säkkipimeä, mutta hengitysten äänistä tiedän, etten ole yksin hereillä. Käännän varovasti kylkeäni ja työnnän käteni tyynyn alle kohottaakseni olemustani. Kyllä, uusi vieruskaverini on hereillä. Kaksi mustaa silmää tuijottaa minua vaativan arvostelevasti. Yö on niin hiljainen, ettei muita vaatimuksia taida olla tällä hetkellä.

Sinä haluat seuraa. Suutelen kevyesti ryppyistä otsaasi imien itseeni häkellyttävää tuoksuasi.

Sitä tuoksua, jota tiedän jo nyt ikävöiväni sitten kun et enää ole siinä lähellä, käsieni ulottuvilla. Uuden elämän tuoksussa on samalla upeaa tulevaisuuden uskoa ja haikeaa loppua. Kun tuoksua ei enää tunne, tietää yhden vaiheen lyhyestä ihmiselostamme olevan lopullisesti ohi.
 
Sinun elämänrytmisi on aivan omanlaisensa. Perheemme päivittäiseen sinfoniaan tuot omanlaisesi takapotkut, joita ei voi ennakoida, ei sitten mitenkään.

Sairaalassa pätevän oloinen nuori kätilö esitteli minulle pussia, jossa vietit yhdeksän kuukautta ennen saapumista luoksemme. Hämmennys ihmiselämän alusta valtasi minut yhä voimakkaammin, vaikka kokemuksena kaikki tämä oli jo tuttua kolmelta aikaisemmalta kerralta.

Katselin sinua ja mietin, miten tuosta upeasta järjestelmästä tulleena sopeutuisit meille? Miten epätäydellinen elämämme sopisi sinulle, täydellisyyteen tottuneelle? Takapotkusi arjessamme osoittavat, että järjestelmään sopeutuminen vie aina aikansa. Pallo on toistaiseksi ollut sinulla ja olet osannut käyttää sitä taidokkaasti. Niin taidokkaasti, että upeasti arkeamme organisoiva äitisi saattaa soittaa minulle neuvottoman puhelun.

Että tosiaanko, voitko kuvitella, koko perhe valmiina lähtöön! Kolmelle ensimmäiselle on saatu ulkovaatteet päälle, on tehty kauppalistat, koottu palautuspullot ja kartonkijäte. On katsottu reittioppaasta tarkka aikataulu päivälle, valittu bussit ja jatkoyhteydet.

Eteisen kuumuudessa päätät sitten muuttaa suunnitelmia.

Vauvalla on kakka!

Ja hetkinen, etkö juuri äsken syönytkin, miksi et syönyt tarpeeksi kerralla?

Vauvalla on nälkä! Ja kun syömiset on syöty, on vaipassa taas jotain.

Ja kun äitisi siinä uudessa trenssissään vaihtaa vaippaasi kodinhoitohuoneen pöydällä, lennätät kostean kaaren kohti ystävällistä huoltajaasi. Päivän kiireet loppuvat ainakin hetkeksi.
 
Sinä tarvitset tilaa ja otat sitä.

Ja me muut joustamme ja muokkaamme omaa tilaamme uudenlaiseksi. Esikoinen, se kaikista suurin ja osaavin, käpertyy viulutunnilla pöydän alle eikä suostu soittamaan jousellistakaan. Ei, vaikka kuinka maanittelisimme. Keskimmäinen, se jo iso ja taitava, on ollut kuukausia täysin kuivana, yöt ja päivät ilman vaippaa. Ja mitä ihmettä, nyt vaipalle olisikin käyttöä! Kun seitsemännen yön jälkeen työnnän peittoa pesukoneeseen, tiedän, ettei huomion määrälle ole olemassa vakiota.

Nuorimmainen, se reipas ja tomera isosisko, lähestyy sinua herttaisen hellästi, silmien terässä häivähdys häijyä viivaa. Varovasti, vauva voi pudota! Me aikuiset, me toimeliaat ja aktiiviset, etsimme paikkojamme kasvattajina uudelleen ja uudelleen. Joustamme, mietimme. Laadimme soittoläksyjä varten soittopuun, jonka väritetty lehti on viesti soitetusta läksyhetkestä. Keräämme jokaisen kuivan yön jälkeen rasteja kalenteriin tavoitteena saada telaketjurekka Prisman leluosastolta. Vietämme äiti–tytär- ja isä–tytär-hetkiä sylitellen sohvalla. Vuodatamme rakkauttamme jokaisen perheenjäsenen tärkeää paikkaa juurruttaen.
 
Yön pimeydessä tuijotan sinua silmiin.

Tuttavaperheelle kaupattiin autokaupassa neljännen lapsen syntymän jälkeen seitsemän hengen autoa: ”ylimääräiset” lapset saisi kätevästi viimeiselle takapenkille. Auto jäi kauppaan.

Rakas pieni pikisilmäni, ylimääräinen mahdollisuus ja lahja Jumalalta, ymmärräthän miten tärkeä meille olet? Miten tärkeä on paikkasi perheessämme, jopa niin tärkeä että aikuisten suunnitelmat saavat mennä uusiksi. Mutta, tiedäthän rakkaani, että yöt ovat nukkumista ja lepoa varten. Niiden avulla jaksamme huomiseen. Ja ylihuomiseen. Ja tuntuu kuin ymmärtäisit. Nostat ylähuulesi vasenta reunaa hiukan ivallisen näköisenä, huokaiset ja otat tarjoamani tutin kiitollisena vastaan.

Tuijottelemme tutin liikkeen yli vielä hetken toisiamme, kunnes tasainen tuhina täyttää koko makuuhuoneen. En tiedä, kumpi nukahti ensin.

Tunnisteet:


vauva lahja arki

Vanhemmat

Uudemmat

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi