Torstai 25.4.2019
"
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille." Mark. 16:15

Leikin pedagogiikka

22.12.2015 06:55 | Arttu H.
Tullessani eräänä lokakuun lopun tiistaipäivänä töistä kotiin hämmennyin: kukaan ei tullut minua vastaan! Talossamme vallitsi syvä rauha ja hiljaisuus. Olikohan kaikki hyvin? Kotioloissamme lapsemme ovat yleensäkin äärettömän rauhallisia, mutta päivän tapahtumille riittää kertojia ja avioliiton ja lasten myötä olen saanut päivittäisen suukkoautomaatin elämääni ja kotiinpaluihini. Olohuoneessa vallitsi syvä rauha, ja kolme pientä ihmistä istui sohvalla tyytyväisenä lukien keskittyneesti jotain. Varmasti jotain kehittävää, ajattelin ylpeänä ja röyhistin jo rintaani.

– Iskä, tule katsomaan, mitä kaikkea ihanaa täällä onkaan! Lelukuvasto!
 
Joulun kaupallistumisesta on paasattu liki koko 35-vuotinen elämäni. Muistan jo lapsuudestani aikuisia, jotka ihastelivat lahjattomia jouluja ja päivittelivät sitä ”kaikkea tavaran määrää"! Minä pyörittelin silmiäni. Amerikkalaistyyliseen muovitodellisuuteen kasvaneena en voinut millään ymmärtää, miten joku mieletön muovifantasia saattaisi olla jotenkin ”liikaa”. Lelukuvastot luettiin kannesta kanteen ja veljieni kanssa katsoimme niitä malliin ”minkä ottaisit tältä aukeamalta, jos saisit valita”. Joulupukin käytyä jokin toive toteutui, toinen ei, mutta en muista, että olisin koskaan ollut tyytymätön. Eihän pukki luonnollisesti saanut sellaista määrää kannettua kenenkään kotiin, että kaikki olisivat olleet tyytyväisiä.

Leikkiminen oli vahva osa elämääni. Meillä ei ollut televisiota eikä videoita ja 1980- ja 1990-luvun taitteen tietokonepelien lataaminen kesti muistini mukaan kaksi tuntia. Lapsuudessani lasten leikki-ikä oli venyvä käsite: lelukuvastojen suositusikävuosia katsoessa hymyilyttää esimerkiksi ”isojen” tyttöjen ja poikien osaston ikähaarukka 6–14 (Suuri Lelukirja 1988). Muistan oman leikki-ikäni loppumisen. Olin juuri päässyt kuudennelta luokalta ja olimme pakkaamassa kesämökkikuormaa. Miettiessäni, mitä leluja tällä kertaa ottaisin mukaani, tajusin liki järkytyksekseni, etten tarvinnut niistä enää mitään. Makasin huoneeni lattialla ja tunsin haikeuden lisäksi huojentuneisuutta: minusta oli tullut iso.
 
Mannerheimin lastensuojeluliiton leikkimisestä kertova artikkeli kuvaa leikkimistä lapsen ”arjen terapiana”. Leikkiminen nähdään artikkelin mukaan välttämättömänä lapsen emotionaaliselle, sosiaaliselle ja kognitiiviselle kehitykselle. Leikkiessä kehittyvät kieli, syy–seuraus-ajattelu, joustava yhdisteleminen, luova ajattelu, assosiatiivisuus, ongelmanratkaisutaito ja kyky erottaa ulkoinen todellisuus leikistä. Leikkiessään lapsi oppii esineiden käsittely- ja toimintatapoja, yhteistoimintaa ja sääntöjä sekä tunteiden säätelyä (http://www.mll.fi/vanhempainnetti/lasten_leikit/leikin_merkitys_lapselle/).
 
Kaiken tämän tiedon ollessa yhden klikkauksen päässä tuntuu hassulta, miten leikkimistä ollaan koko ajan työntämässä ikään kuin takaa-alalle lapsuudesta. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kertoo lasten leikkimisen vähentyneen. Leikkiminen on niin lasten kuin vanhempien mielestä lapsellista (IS 15.11.2013). Leikkimisen tilalle on tullut yhä enenevässä määrin erilaisia digitaalisia laitteita. Älypuhelimet ja tabletit tuovat matkassaan paljon hyvää, mutta myös jotain määrittelemätöntä levottomuutta. Kun kaikki on sipaisun päässä ja tapahtumaa sinkoutuu tapahtuman perään, on ymmärrettävää, ettei lapsi jaksa enää keskittyä pitkäjännitteisyyttä vaativiin tehtäviin.

Monissa perheissä tabletit ja pelikonsolit toimivat lapsenvahteina. Pelifirmojen peleilleen asettamissa tavoitteissa nousee korkealle sana ”koukuttaminen”. Millaiset muodot, värit, äänet ja tapahtumat vetävät lapsen yhä uudelleen ja uudelleen ruudun ääreen? Mikä koukuttaa?  Sinkkonen sanoo leikkimisen olevan hyvä kanava aggressioiden käsittelyyn. Tähän on helppo yhtyä. Leikeissä otettavat roolit ovat harjoittelua elämää varten. Leikkiessään lapsi voi olla prinsessa tai hirviö ja kokeilla myös niitä rooleja, joita hänelle ei luonnostaan olla tarjoamassa. Kuka haluaisi poistaa sellaisen mahdollisuuden lapseltaan?
 
Vanhoillislestadiolaisessa kulttuurissa kasvanut mediapersoona Kaarle Hurtig nosti taannoisessa radiohaastattelussaan televisiottomuuden yhdeksi lapsuutensa arvokkaimmista kokemuksista. Kun valmiita virikkeitä ei ollut, oli kaikki luotava itse. Opettajana huomaan ruutujen kasvattamat lapset lukiessani oppilaiden kirjoittamia tarinoita. Kun kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, jäävät sanat ohueksi selostukseksi. Tarinankerrontataito alkuineen, keskikohtineen ja loppuhuipennuksineen on opetettavissa, mutta sen ollessa opittu ja siten toistettu taito itse kertomus jää usein kovin pinnalliseksi. Omissa kasvatustavoitteissani nostan ruuduttoman ajan erittäin korkealle. Meidän luomulapsemme katsovat videoita satunnaisesti kodin ulkopuolella, kun niitä tulee vastaan. Periaatteesta ei koskaan kannata tehdä ongelmaa, mutta pidämme siitä kotioloissa tiukasti kiinni. Meillä leikitään. Näen leikkimisen mahdollisuuksineen niin rikastavana kokemuksena, että haluan varjella sitä niin pitkään kuin vain on mahdollista.
 
Leikkijäksi ei tulla napin painalluksella, se on opittava taito siinä missä muutkin taidot. Kun leluille on selkeät, sovitut paikat ja leikkitila puhdas ja turvallinen, on leikkiin pääseminen huomattavasti nopeampaa. Leluja ei pidä olla tarjolla liikaa, sillä vaihtoehdot tuovat valinnanvaikeutta ja näin yhden epävarmuustekijän lisää. Leluja ja leikkejä kannattaa vuorotella: kun joku tavara on säilytyksessä jossain muualla kuin leikkihuoneessa, tuntuu se esille kaivettuna ikään kuin uudelta. Lapsi ei tarvitse aikuista leikkiseuraksi, mutta aikuisen avulla leikki on usein helpompaa aloittaa. Komento ”menkääpäs leikkimään” toimii valitettavan harvoin. Kukapa osaisi tuosta noin vaan tuulesta temmata ideoita yhtään mihinkään? Aikuinen voi ehdottaa muutamia vaihtoehtoja, nostaa leluja esille ja olla aluksi mukana katsomassa, että leikki lähtee käyntiin. Itse esimerkiksi tarjoan apuani vaativien legorakennusten kokoamiseen, rakennan majan peitoista, kiinnitän nuken irronneen käden tai nostan nukkekodin kaapin päältä – ja leikki voi alkaa.
 
Ihmiselo vaiheineen on valitettavan lyhyt. Lapsuudessa rakennetaan sen perusta. Vetoan kaikkiin kasvattajiin: antakaa leikille tilaa ja aikaa! Ruudun äärelle ehtii varmasti myöhemminkin, kuten vaikkapa nyt. Vai heitetäänkö tittelit syrjään ja pystytetään oma ”mikämikämaa” – ja leikki voi jatkua!

Tunnisteet:


leikkiminen kasvatus

Vanhemmat

Uudemmat

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi