Lauantai 22.9.2018
"
Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa! Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan, ja niin maa palauttaa kuolleet elämään. Jes. 26:19

Pysy aina pikkuveljenä?

22.3.2016 06:55 | Arttu H.
Makaan kita auki hammaslääkärin tuolissa. Hampaasta on irronnut muinainen paikka, ja suu tuntui oudon tyhjältä ilman sitä. Nyt suu ei ole enää tyhjä, instrumenttia instrumentin perään tunkee sisääni. Ja juuri kun kaikki imurit, vanut ja porakoneet on saatu paikalleen, keksii hammaslääkäri alkaa kyselemään työstäni. Siinäpä sitten kerrot, millaista on houkutella kuuttatoista 8-vuotiasta poikaa koukkuvirkkauksen saloihin. Onnekseni takahampaiden väliin juuttunut kananpala siirtää lääkärin mielenkiinnon puoleensa. Hammashoitaja kääntää radiota kovemmalle. Väsyneen alakuloinen ääni vaikeroi radion syövereistä: ”Pysy aina pikkuveljenä, ja lintuna, älä koskaan miehisty.” Pikkuveljeys! Hoitohenkilökunta jatkaa työskentelyään, minä matkaa ajatuksiini.
 
Pikkuveljet – tiedättehän ihmistyypin, pieniä uteliaita ihmisiä aina väärässä paikassa väärään aikaan. Korva kiinni suljetun huoneen ovessa kuuntelemassa, kun keskustelet ystäväsi kanssa henkilökohtaisia asioitasi. Myöhemmin joku kerrotuista salaisuuksista saattaa olla yleisesti muun perheen tiedossa päivällispöydässä, ja tietovuotaja istuu laupias ilme kasvoillaan lusikoimassa keittoaan.
 
Pikkuveljet, nuo äitien sydänalojen heikot kohdat. Saavat herkkuja tilanteissa, joissa kymmenen vuotta aiemmin syntyneet eivät olisi niitä koskaan ansainneet. Menevät myöhemmin nukkumaan kuin vastaavassa iässä olleet 15 vuotta aiemmin. Vetävät vain säälittävän ilmeen kasvoilleen, ja äidin kukkarosta löytyy olemattomaankin tarpeeseen raha. Hävytöntä! Ja äidit, nuo hyväkkäät! Kiemurtelevat tilanteista ulos, sillä ajat ovat muuttuneet, taloustilanne kohentunut ja niin poispäin. Mutta kun äitien valvovat silmät vain katsovat muualle, saavat pikkuveljet kuulla kunniansa. Ja oppivat läksynsä varmasti sen jälkeen.
 
Perhehierarkiassa pikkuveljet kuuluvat luonnollisesti taipumustensa ja ikävuosiensa vuoksi ihan ”alimpaan luokkaan”. Jos vanhempien kasvatusihanteet ovat vuosikymmenten aikana rapistuneet ja haihtuneet olemattomiin, jatkavat sisarukset auliisti tätä tehtävää. Neuvoja satelee ja kokemuksen ääni puhuu ja kuuluu. ”Sinun iässäsi minä jo” on erinomainen alku, ja toden totta varmastikin ainoa oikea puhetapa pikkuveljille. Kasvatustavoite voidaan nähdä jopa velvollisuutena, jota tulee jatkaa, viedä eteenpäin ja kehittää. Pikkuveljeyden taakse voi tarpeen tullen kätkeytyä. ”Siis kun mä en millään ymmärrä, niin autatko vanhempana ja viisaana?” Ja tasan lupaan, että apua saa.
 
Vuodet kuluvat ja vaihtuvat, keväitä seuraa aina uusi kesä ja sitten syksy. Pikkuveljet kasvavat siinä samassa, kuin varkain. Valmistuvat ammattiin, menevät naimisiin ja saavat lapsia. Miten hämmästyttävää, onko sitä avioliittoikää laskettu jossain välissä? Täyttävät vuosia ja vuosikymmeniä, joiden ääneen sanominen heikentää halua kertoa omaa ikäänsä. Jostain tulee uusia, tuntemattomia ihmisiä, jotka tuntevatkin aivan erilaisen pikkuveljen. Kertovat hänestä asioita, jotka eivät välttämättä kuulosta tutuilta. Ihmisen ominaisuudet kehittyvät elämän varsitiellä. Löytyykin lankoja, joista kääntämällä marionetti ei enää käännykään haluttuun suuntaan. On osattava päästää irti vanhasta tottumuksesta. Jos joku on saanutkin koivunoksasta takapuolelleen kolmekymmentä vuotta sitten, kasvavat ne koivut jo uusina ja vahvoina aivan uudenlaisessa ympäristössä.
 
Ihmisen vanhetessa omat juuret alkavat kiinnostaa. Lapsuuden loputtomiin intiaanikesiin on ikävä, ja sisaruus väylä saavuttaa vielä jotakin siitä kaikesta menetetystä. Yhteiset muistot kantavat ja vievät eteenpäin. Ihmissuhteet ja niiden kiemurat muuttuvat. Linkkejä alkaa löytyä uudestaan, ikäerot alkavat kaventua, vaikka vuodet väleissä pysyvät yhä samoina. Kiintymyssuhde omiin rakkaisiin sisaruksiin on solmittu jo varhain lapsuudessa. Sen voima on ihailtavan kantava.
 
Perheen hierarkia kurkistelee enää vain kuin vaivihkaa jostain taustalta. Mutta tarpeen tullen se nousee pintaan. Ollaan kuin uudelleen jäätelönjaossa, eikä jakaja välttämättä haluakaan ottaa viimeisenä. Sormentökkäys jäätelöpalassa oli hyvä merkki, nyt tökkäys saattaa osua erilaiseen palaan. Suunnitellaan vanhenevien vanhempien hoitovuoroja, jaetaan perintöä – perhe kokoontuu uudenlaisin kuvioin. Kyky antaa anteeksi, unohtaa, antaa uudelleen anteeksi ja hoitaa asioita kuuluu yhä myös uudenlaiseen jäätelönjakoon. Siinä jäätelönjaossa voivat vanhat hierarkiat nostaa päätään, mutta kehittyneet ihmissuhdetaidot vievät niitä eteenpäin.

Vanhemmat

Uudemmat

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi