Keskiviikko 26.6.2019
"
Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. 1 Joh. 4:16

Miksi laivat eivät törmää merenneitoihin? – ajatuksia kasvatuksesta

19.9.2016 06:35 | Arttu H.
Sunnuntaiaamu. Istun keittiönpöydän ääressä. Syysauringon välkehtivät säteet leikkivät seinällä. Talo nukkuu, on hiljaista ja rauhallista. Aamulehden äärelle kipuaa myös uninen 3-vuotias. Sivujen kääntely johtaa meidät syyrialaisten, kemiallisten aseiden tappamien poikien kuvan äärelle.
– Isi katso, lapset nukkuu, onko ne niin väsyneitä?
Äkillisessä kiitollisuudentunteessa rutistan rakastani tiukasti. Silitän poskea, suorin vaalean tukan ohuita haituvia ja puristan vieläkin tiukemmin syliini.

Syyllisyys vilkuttaa kiitollisuuden lomasta. Viimeksi eilen hermostuin. Oli levitetty kaikki mahdolliset ja mahdottomat lelut, mutta korjaamisen ajankohtana lattialla leluja lajitteli leikkijöiden sijaan leikkimistä pyykkishow'n takia vältellyt isä. Ettekö te ikinä opi? 

Lastenkasvatus palauttaa oman osaamisen joka päivä sinne jonnekin vuosia esikoulua alemmille tasoille. Juttelen tuttavan kanssa, jonka tavallisen näköistä lapsuutta olen joskus seurannut sivusta. Nyt hän käy terapiassa, tiedäthän, lapsuus. Toinen purkaa terapiassa äitisuhdettaan, kolmas isäsuhdettaan. Kauhunsekaisin tuntein aloitan kaiken jälleen alusta.
– Lapset, tulkaapas tänne, nyt luetaan kirja.
Kodinhoitohuoneesta kuuluu naurunremakkaa ja vedenloisketta.
– Ai, te aiheutitte ainoastaan vesivahingon, no ei siinä mitään, sellaistahan sattuu.

Seison päiväkodin pihalla. Sylissäni kaulaani puristaa kuusivuotias, paitani alla sydäntäni viiltävä tuska. On vain osattava päästää irti – meidän molempien.
– Miksi sun pitää mennä töihin?
Minulla on kiire, mutta syyllisyydentunne pitää kiirettä pihdeissään. Opettajana olen nähnyt näitä hyvästejä lukemattomia. Hymyillen tiennyt niiden hetkellisyyden: aikuisten kaikottua näköpiiristä lapset kokoavat itsensä hämmästyttävän nopeasti ja osaavat itsenäisen toiminnan kuin vanhat tekijät. Oven sulkeuduttua takanani seison pihan aamuviileydessä ja pyyhin silmäkulmiani.

Omien tunteiden kanavointi lasten nähden on hämmentävää. Toisaalta haluaisi valaa lapseen luottamusta säilyttämällä tilanteessa kuin tilanteessa reippaan viileän asenteen: luotan sinuun ja siihen, että selviät. Toisaalta haluaisi näyttää sen toisenkin puolen: rakastan sinua niin paljon, että tuskasi tuntuu omaltani. Kasvatusoppaat muistuttavat meitä vanhempia tunteista ja niiden kanavoinnista. Tosielämän tilanteissa riittämättömyys omissa nahoissa pysymiseen kasvattaa välillä halua käyttää oppaita kalan käärepapereina. Ei, en pysty. En sitten millään.

YK:n yleiskokouksen aloite synnytti vuonna 1954 kansainvälisen lasten oikeuksien julistuksen. Suomessa päivä merkittiin Suomen Unicefin aloitteesta kalentereihin 1990-luvulla nimellä lastenpäivä. Aluksi ajankohtana oli lokakuun ensimmäinen maanantai, mutta vuodesta 2002 lähtien päivää on vietetty 20. marraskuuta nimellä Lapsen oikeuksien päivä. Tänä vuonna päivän teemana on ilolla kasvattaminen. Annetaan yhdessä aikaa lapselle ja kasvatukselle – jokainen meistä kasvattaa omalla esimerkillään ja ilolla!

Bussipysäkin mainoksessa kaksi värikäspyrstöistä merenneitoa istuu kivellä vilkuttamassa tutulla logolla varustetulle laivalle.
– Iskä, miksi laivat eivät törmää merenneitoihin?
Niinpä, miksen tullut tuota itse ajatelleeksi. Lapsen elämässä fakta ja fiktio sekoittuvat, mahdollisen joukossa on aina mahdotonta. Samaa ajatuksenkulkua haluaisi mukaan omaan kasvattamiseensa. Omat ja itselle tärkeät rajat, säännöt ja määräykset ovat lapsen maailmassa verrattavissa niihin merenneitoihin, jotka luiskahtavat laivan tieltä pois.
– Ehkä ne merenneidot uivat aivan omilla vesillään eivätkä kohtaa niitä laivoja kuin joskus aivan vahingossa?

Kirjoituksessa on käytetty lähteenä Suomen Unicefin nettisivuja: www.unicef.fi

Vanhemmat

Uudemmat

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi