Miksi laivat eivät törmää merenneitoihin? – ajatuksia kasvatuksesta

19.9.2016 06:35 | Arttu H.
Sunnuntaiaamu. Istun keittiönpöydän ääressä. Syysauringon välkehtivät säteet leikkivät seinällä. Talo nukkuu, on hiljaista ja rauhallista. Aamulehden äärelle kipuaa myös uninen 3-vuotias. Sivujen kääntely johtaa meidät syyrialaisten, kemiallisten aseiden tappamien poikien kuvan äärelle.
– Isi katso, lapset nukkuu, onko ne niin väsyneitä?
Äkillisessä kiitollisuudentunteessa rutistan rakastani tiukasti. Silitän poskea, suorin vaalean tukan ohuita haituvia ja puristan vieläkin tiukemmin syliini.

Syyllisyys vilkuttaa kiitollisuuden lomasta. Viimeksi eilen hermostuin. Oli levitetty kaikki mahdolliset ja mahdottomat lelut, mutta korjaamisen ajankohtana lattialla leluja lajitteli leikkijöiden sijaan leikkimistä pyykkishow'n takia vältellyt isä. Ettekö te ikinä opi? 

Lastenkasvatus palauttaa oman osaamisen joka päivä sinne jonnekin vuosia esikoulua alemmille tasoille. Juttelen tuttavan kanssa, jonka tavallisen näköistä lapsuutta olen joskus seurannut sivusta. Nyt hän käy terapiassa, tiedäthän, lapsuus. Toinen purkaa terapiassa äitisuhdettaan, kolmas isäsuhdettaan. Kauhunsekaisin tuntein aloitan kaiken jälleen alusta.
– Lapset, tulkaapas tänne, nyt luetaan kirja.
Kodinhoitohuoneesta kuuluu naurunremakkaa ja vedenloisketta.
– Ai, te aiheutitte ainoastaan vesivahingon, no ei siinä mitään, sellaistahan sattuu.

Seison päiväkodin pihalla. Sylissäni kaulaani puristaa kuusivuotias, paitani alla sydäntäni viiltävä tuska. On vain osattava päästää irti – meidän molempien.
– Miksi sun pitää mennä töihin?
Minulla on kiire, mutta syyllisyydentunne pitää kiirettä pihdeissään. Opettajana olen nähnyt näitä hyvästejä lukemattomia. Hymyillen tiennyt niiden hetkellisyyden: aikuisten kaikottua näköpiiristä lapset kokoavat itsensä hämmästyttävän nopeasti ja osaavat itsenäisen toiminnan kuin vanhat tekijät. Oven sulkeuduttua takanani seison pihan aamuviileydessä ja pyyhin silmäkulmiani.

Omien tunteiden kanavointi lasten nähden on hämmentävää. Toisaalta haluaisi valaa lapseen luottamusta säilyttämällä tilanteessa kuin tilanteessa reippaan viileän asenteen: luotan sinuun ja siihen, että selviät. Toisaalta haluaisi näyttää sen toisenkin puolen: rakastan sinua niin paljon, että tuskasi tuntuu omaltani. Kasvatusoppaat muistuttavat meitä vanhempia tunteista ja niiden kanavoinnista. Tosielämän tilanteissa riittämättömyys omissa nahoissa pysymiseen kasvattaa välillä halua käyttää oppaita kalan käärepapereina. Ei, en pysty. En sitten millään.

YK:n yleiskokouksen aloite synnytti vuonna 1954 kansainvälisen lasten oikeuksien julistuksen. Suomessa päivä merkittiin Suomen Unicefin aloitteesta kalentereihin 1990-luvulla nimellä lastenpäivä. Aluksi ajankohtana oli lokakuun ensimmäinen maanantai, mutta vuodesta 2002 lähtien päivää on vietetty 20. marraskuuta nimellä Lapsen oikeuksien päivä. Tänä vuonna päivän teemana on ilolla kasvattaminen. Annetaan yhdessä aikaa lapselle ja kasvatukselle – jokainen meistä kasvattaa omalla esimerkillään ja ilolla!

Bussipysäkin mainoksessa kaksi värikäspyrstöistä merenneitoa istuu kivellä vilkuttamassa tutulla logolla varustetulle laivalle.
– Iskä, miksi laivat eivät törmää merenneitoihin?
Niinpä, miksen tullut tuota itse ajatelleeksi. Lapsen elämässä fakta ja fiktio sekoittuvat, mahdollisen joukossa on aina mahdotonta. Samaa ajatuksenkulkua haluaisi mukaan omaan kasvattamiseensa. Omat ja itselle tärkeät rajat, säännöt ja määräykset ovat lapsen maailmassa verrattavissa niihin merenneitoihin, jotka luiskahtavat laivan tieltä pois.
– Ehkä ne merenneidot uivat aivan omilla vesillään eivätkä kohtaa niitä laivoja kuin joskus aivan vahingossa?

Kirjoituksessa on käytetty lähteenä Suomen Unicefin nettisivuja: www.unicef.fi

Vanhemmat

Uudemmat

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi