Sunnuntai 22.9.2019
"
Nähdessään spitaaliset miehet Jeesus sanoi heille: "Menkää näyttämään itsenne papeille." Mennessään he puhdistuivat. Luuk. 17:14

Äiti on poissa

14.5.2014 10:18 | Arttu H.
Avaan kodin ulko-oven. Eteisen tuolilla on avattu vaippapaketti. Pianotuolilla on äidin pitkät villasukat.
– Äiti, minä tulin!

Äiti istuu olohuoneessa pyörätuolissa. Painoa on taas lähtenyt parin päivän sisällä. Kasvot ovat kalpeat, mutta silmissä käy sentään vilahdus.
– No kiva, kun tulit!

Sitten äiti on hiljaa ja silmien pilke on jossain poissa.
– Mites olet jaksellut, minä kysyn, vaikka näenkin sen päällepäin.
– Ihan kiitos hyvin, äiti sanoo.

Silitän äidin hartioita, hieroa niitä ei saa, sillä syöpä saattaa villiintyä. Se onkin ainoa villi asia, jota äidille voisi tapahtua. Äidin iho näyttää kuivalta, ja lupaan rasvata sitä.
–Tiedätkö, olen odottanut, että tulet laittamaan rasvaa, äiti sanoo ja minua alkaa itkettämään.

Sitten äiti on jälleen poissa.

Sairausviikot ovat erilaisia. Isä on lähdössä hautajaisiin, olen luvannut tulla äiti-vahdiksi kotiin. En muista, milloin olen viimeksi nukkunut vanhempieni makuuhuoneessa. Äiti kuorsaa kuin sisareni rottweiler. Mutta kuorsaus on elämän ääni. Heräämme kahdeksalta, kumpikin ihan elossa.
– Nukuitkin aika pitkään, minä sanon.
– Niin nukuin, ja hyvin nukuinkin, äiti sanoo.

Sitten hän on jälleen poissa.

Isä on innoissaan: on äiti tänään syönyt, peräti neljä lusikallista lihalientä!
– Äiti, jos kieltäydyt syömästä, niin meidän pakko viedä sut sairaalaan ja laittaa letkulla ruokaa suoraan mahaan!

Äiti katsoo minua kuin kertoessaan salaisuuden.
– Tiedätkö, minua on pitkään uhkaillut mies, joka aikoo laittaa minulle sen mehuletkun.

Meidän ihmettelymme ei auta, äiti on jälleen poissa.

Äiti puhuu ruotsia. Lapsuuden kieli tuntuu kai turvalliselta. Minäkin puhun sitten ruotsia. Äiti korjaa kielioppivirheen, se tuntuu yllättäen hyvältä. Puhelin soi, äidin veli soittaa. Veli, jonka kanssa hän on aina jutellut ruotsiksi. Ruotsinkielinen puhe toisessa päässä hymyilyttää äitiä.
– Det är inte firman här, äiti sanoo puhelimeen.

Totta se onkin, ei meillä ole muuta yritystä kuin selvitä päivästä toiseen. Jossain vaiheessa puhelimen luuri siirretään käteeni. Enoni on kauhuissaan – äiti on poissa.

Availen olohuoneessa ääntäni.
– Äiti, olen menossa esiintymään Josef-pianistini 40-vuotistaiteilijajuhlaan. Laulan siellä kahdeksan Merikannon laulua!

Kajautan mallisuoritukseksi pätkän laulusta ”Laatokka, karjalan meri”.
– Jos et sä kohta lopeta tota laulamista niin mä mottasen sua, äiti sanoo.

Nauramme isän kanssa kippurassa: noin suoraa palautetta ei voi saada keltään muulta! Mutta äiti on jälleen mennyt pois.

Sitten kerran äiti lähtee kokonaan pois. Valkopukuiset hoitajat kantavat äidin reippailla käsivarsillaan ulos talosta. Kotisairaala hakee kipupumpun ja sängyn, kotisairaanhoito vaipat ja pesukintaat. Äiti pistetään valkoiseen arkkuun, jossa on hapsuja ja äitienpäiväruusu liitetään äidin käsien väliin. Laulamme äidin toivevirret ja syömme stroganoffia, joka pahaksi onneksi loppuu kesken.

Nyt äiti on kokonaan poissa, vai onko sittenkään? Päivittäin eteeni tipahtelee valokuvia, kortteja, muistilappuja: kaikki äidin jälkiä siellä ja täällä. Viikoittain kohtaan ihmisiä, joilla on jotain kerrottavaa äidistä. Ja onpa äitiä nähtykin enemmän kuin moniin viikkoihin, milloin Lohjalla pyöräilemässä keskustassa ja milloin Garda-järvellä matkustamassa sisävesialuksella. Ja kas, tuossahan hän jonottaa Itäkeskuksen Pentikin jonossa korttinivaska kädessään. Kääntyessään hänen kasvonsa ovat kuitenkin vieraat, iloni muuttuu hämmennykseksi.

– Teillä on nyt äiti tallella, sanoo tuttava minulle. Niin on, ajattelen. Hän on mennyt pois, mutta tuntuu kuin hän yhä olisi täällä. Kiitos, äiti, että olit!

Vanhemmat

Uudemmat

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi