Keskiviikko 19.9.2018
"
Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Fil. 1:21

Märkälä

23.7.2014 07:30 | Arttu H.
Lapsuudenkotini sijaitsi pienen varsinaissuomalaisen teollisuuskaupungin keskustassa. Koska kaupungin nimi on niin haalea ja väritön, ja kaupunki voisi nimensä perusteella sijaita missä päin Suomea tahansa, kutsun sitä tässä nyt Märkäläksi.

Märkälä lienee tyypillinen suomalainen pikkukaupunki. Asukkaita oli piirun päälle 20 000 ja heille oli järjestetty palvelut poliisista kirkkoon ja sairaalaan. Peruskoulujen lisäksi oli kaksi lukiota, ammattikoulu, kauppaoppilaitos ja terveydenhuolto-oppilaitos. Tämän korkeampaa koulutusta saadakseen oli Märkälästä lähdettävä pois suurempiin kaupunkeihin. Koulutus olikin ainoa syy lähteä Märkälästä, siellä kun asuivat ”kaikki”. Ei tarvinnut kovinkaan kattavaa kenttätutkimusta tehdä, kun kyselijälle jo selvisi, että tuossa talossa asuvat mamma ja pappa, tuolla serkut ja tuolla toisen puolen serkut. Märkälässä pysyttiin sukupolvesta toiseen, ja niin oli hyvä.

Märkälän asemakaavaa hallitsi kaupungin läpi kulkeva vihreävetinen joki. Se katkaisi kaupungin pääväylän, jota joen toisella puolella nimitettiin Helsingin- ja toisella puolella Turuntieksi. Kummankin pääväylän pää päättyi valtakuntamme ykköstielle, joka näkyi olohuoneemme ikkunasta. Autojen vilinästä tiesin suuren maailman olevan jossain tuolla.

Märkälän pääväylän varrella olivat kaikki tarvittavat palvelut: kaupat, pankit ja postit. Päivisin väylä jopa sykki elämää, mutta sykittävä sen olikin, sillä kaupat sulkivat ovensa kello 17, ja väylä hiljeni tyystin. Lauantaisin väkivirta sai kuoliniskunsa jo kello 13. Sunnuntaisin väylällä saattoi nähdä yksinäisen mummon kävelemässä. Mutta voisiko perusmärkäläläinen kuvitella mitään turhempaa kuin kaupungilla kuljeskelun? Joskus joku muualta vieraisille tullut ehdotti seurojen jälkeen illan jatkamista jossain kivassa kahvilassa. Meitä nauratti. Jos huoltoasemien raakapakastepullia ei laskettu, kahvia olisi saattanut saada ehkä jostain paikallisesta bubista. Olihan Märkälässä toki joku kahvilakin, mutta niiden omistajat olivat siinä vaiheessa iltaa olleet jo kotona monta tuntia.

Märkälä oli teollisuuskaupunki ja ilmeisen vauras sellainen. Kaupungissa oli kolme urheiluseuraa, joille rakennettiin upeita halleja sinne ja tänne. Kaikki kulttuuriin ja kirjallisuuteen liittyvä kiersi Märkälän luonnollisesti kaukaa. Märkälä ei ollut tunnettu mistään. Siellä ei järjestetty maankuuluja tapahtumia eikä kukaan julkisuudenhenkilö ollut ikinä kotoisin Märkälästä. Suviseurat Märkälässä olisivat olleet pelkkä absurdi ajatus. Teinille Märkälä oli kauhistus, heille kun missään ei muutenkaan ole mitään. Kun muuttokuormamme kääntyi pääväylältä ykköstielle tunsin syvää huojennusta.

Mutta kuten aina, alkaa silloin tapahtua, kun ei itse ole paikalla. Suomalaiset hullaantuivat puhumaan puhelimessa muuallakin kuin puhelinpöydän ääressä. Siinä oli Märkälän valttikortti. Kaupungissa toimiva puhelintehdas alkoi syytää näitä mukana kannettavia luureja oikein solkenaan. Niitä oli kaikilla ja kaikkialla, ja se tiesi Märkälälle uutta potkua ja uusia asukkaita. Kaupunkiin virtasi ihmisiä, jotka käyttivät sanoja: benchmarkkaus, hipsteri ja slow food. Heille rakennettiin upea asuinalue sinne missä kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan asuvansa. Heille pystytettiin upeita kauppakeskuksia kaupungin keskustaan, ja Märkälästä sai jopa sushia! Kaiken huipuksi ihan tavallinen märkäläläinen mies, jonka olin nähnyt rullaluistelevan kaupungilla, ja jonka poika oli rinnakkaisluokallani, valittiin Suomen presidentiksi! Pääsipä Märkälästä kertova kirja ehdolle Finlandia-palkinnon saajaksi.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Suomalaisten matkapuhelimet valmistaa nykyisin muut kuin suomalaiset, ja Märkälä on palannut takaisin omiin uomiinsa. Siitäkin huolimatta joudun välillä omituisen kaipuun valtaan – pitäisi päästä Märkälään! Miltä tuntuisi ostaa jakomäkeläisen kaksion hinnalla hulppea omakotitalo? Jättää pääkaupungin tomut taakse ja muuttaa paikkaan, jossa kaikki on lähellä? Ei kehäteitä, ei ruuhkia, ja kaikkialle voi kävellä paitsi rauhanyhdistykselle, mutta nehän aina sijoitetaankin heti taajamamerkin toiselle puolelle. Miltä tuntuisi kasvattaa lapsensa ympäristössä, jossa kaikki on tuttua ja turvallista? Mutta sitten muistan Märkälän sunnuntaitunnelman, ja tiedän, ettei aika ole vielä kypsä.

Meillä kaikilla taitaa olla takana oma Märkälämme. Minun Märkäläni nimi on Salo.

Vanhemmat

Uudemmat

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi