Keskiviikko 24.7.2019
"
Minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. 1 Tim. 1:16

​Hetkiä elämänkaarella

22.9.2014 07:11 | Arttu H.
Toukokuun lopussa saan sähköpostin. Postissaan Päivämiehen verkkolehden Hanna-toimittaja tiedottaa verkkolehden kesästä ja uutisoinnista. "On tullut myös monia pyyntöjä, joissa on toivottu blogistiksi itsellisiä, nuoria kirjoittajia", kirjoittaa Hanna. 

Rypistän otsaani. Olen 33-vuotias, mieleltäni reipas ja ennakkoluuloton, kenelle minä sitten kirjoitan? Äskenhän vielä seisoin rauhanyhdistyksen pihalla ringissä levottomana miettimässä, että missä sitä iltaa jatketaan. Ei kai siitä ole kuin hetki aikaa, kun tuskailin graduni kanssa, olin valmis hyppäämään viikonloppureissulle viiden minuutin varoitusajalla ja nukuin rentouttavan yön newyorkilaisella uimarannalla. Sitten joku nykäisee minua lahkeesta. ”Iskä, miksi tuo setä puhaltaa tupakkaa?”

Usein sanotaan, että ajan kulumisen huomaa lapsissa. Pitää paikkaansa, voin todistaa. Mutta valitettavasti voin todistaa myös sen, että ajan kulumisen huomaa myös aikuisissa. Tänä keväänä tuli kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun sain ylioppilaslakin. Työnantajani muisti minua lahjalla viime syksynä, kun viisi vuotta pätevänä opettajana kaupungin palveluksessa tuli täyteen. Elämä on aika vakiintunutta, on vaimo, kolme lasta ja asuntolaina. Mielen nuoruuskaan ei auta. Veljeni katsoi erästä kuvaani ja totesi: ”Paljon on vettä virrannut tuon kuvan ottamisen jälkeen.” Kuvan ottamisesta on seitsemän vuotta aikaa ja se on profiilikuvanani tässä blogissa.

Kun ikää tulee lisää, muuttuu mieli avarammaksi. Kymmenen vuotta sitten olisin ollut lähinnä vinosti hymyillen huvittunut tämän päivän keskustelutilanteistani: siis että oikeasti, voiko joku todella toisen ihmisen kohdatessaan jutella vaippamerkeistä ja vaikuttaa silti ihan täyspäiseltä? Kun itsevarmuus lisääntyy, huomaa voivansa kohdata minkä tahansa ikäisiä ihmisiä eikä koko ajan tarvitse pelätä menettävänsä mitään keskustellessaan ”aikuisten” kanssa. ”Häpsejä” saa vapaasti olla siellä missä on, minä voin olla nyt tässä. Rauhanyhdistyksen aulassa ei tarvitse kuikuilla keskustelukumppanin olan yli koko ajan, että mihinkä nuo ja nuo ovat menossa ja pääsenkö matkaan.

Toukokuisen sähköpostin viesti mietityttää minua edelleen. Tämänhetkisellä elämänkokemuksellani osaan kuitenkin sanoa sen, että en enää tarvitse vertaisryhmää ympärilleni samalla tavalla kuin nuorempana. Olen iloinen siitä, että ympärilläni on eri elämäntilanteissa eläviä ihmisiä ja voin seurata heidän elämäänsä tästä omasta kontekstistani. Naapurin 67-vuotias Hannele on opettanut minulle elämästä enemmän kuin kaikki tähänastisen elämäni Hannelet yhteensä. 

SRK:n Elämänpoluilla-kirjasarja kurkistaa erilaisessa elämänvaiheessa olevien ihmisten arkeen. Mielestäni sarja on ollut kiintoisa sen alusta saakka, vaikka ihan sen jokainen osa ei ole palvellutkaan omaa sen hetkistä elämäntilannettani. Elämänkaariteoreetikot laativat kaariaan ja pysäkkimallejaan, ja vaikka vastustelisin, joudun liki väkisin löytämään itseni aina sieltä jostain kaaren mutkalta. 

Elämänkaariteorian mukaan elän nyt elämän ruuhkavuosia. Hektisyys on välillä raskasta, mutta iän karttuessa huomaan nauttivani yhä enemmän jokaisesta hetkestä sellaisenaan. Viikonloppujen ja reissujen odottaminen rytmittää elämää toki kivasti, mutta perusarki on kuitenkin miltei sitä parasta elämää. Nuorempana mietin, kaipaisinko vapaudestani jotain mentyäni naimisiin ja sitouduttuani perheeni pariin. Suviseurojen lauantaiyötä? Helsingin yrkän alapihaa? Iltakylien Uuno-korttipeliä? 

Vastaaminen on yllättävän helppoa. Jos yksi asia pitäisi valita, valitsisin yksin lähtemisen helppouden. Sen tunteen, ettei tarvitse näyttää nuhruiselta perheenisältä, jonka paitaan on pyyhitty lähtöhetken kyyneleet ja pesemättä jääneet banaanikädet. Ja sekin on aika pientä se.

Vanhemmat

Uudemmat

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi