Keskiviikko 14.11.2018
"
Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. 2 Tim. 4:6-7

​Väriterapiaa

26.2.2015 06:25 | Arttu H.
Siitä tulee tänä vuonna 28 vuotta aikaa, kun seisoimme äitini kanssa Maaheimon kenkäkaupassa valitsemassa minulle, tulevalle ekaluokkalaiselle lenkkareita koulua varten. Tarjolla oli ajan henkeen sopivasti punaisia ja sinisiä lenkkareita. Valitsin punaiset.
 
– Oletko aivan varma? Sinua saatetaan kiusata koulussa punaisista kengistä, äiti sanoi.
 
Olin varma, halusin punaiset. Iloisena ja reippain askelin kävelin 400 metrin matkan kouluun punaisissa kengissäni. Ei minun tarvinnut kauaa ollakaan koulussa, kun jo ensimmäisen päivän jonkun välitunnin jälkeen sain kuulla kengistäni:
 
– Kattokaa, Artulla on likkojen kengät, punainen on likkojen väri!
– Minulla on punaiset kengät, koska satun pitämään punaisesta väristä, vastasin rauhallisesti.
 
Vaikutin ilmeisesti sopivasti itsevarmalta ja sain olla sen jälkeen rauhassa punaisissa kengissäni. Olin ollut niin autuaan tietämätön tällaisesta väriajattelusta.
 
Parikymmentä vuotta myöhemmin seisoimme vaimoni ja esikoisemme kanssa Helsingin rauhanyhdistyksen eteisessä. Hehkuimme ensimmäisen lapsen tuomaa onnea, ja vaimo oli löytänyt pitkällisen etsinnän tuloksena pojallemme ferrarinpunaiset samettihousut. Vanha täti pysähtyi kohdallemme.
 
– Ai, se on jo noin iso, onko se tyttö vai poika?
– Poikahan tämä, eikö se näy jo vantterasta olemuksestakin?
– No sitähän minäkin, mutta kun sillä on punaiset housut, niin ajattelin, että se on tyttö.
 
Aika kulkee, ihmisen käynnistä kuussa tulee aina uusi vuosikymmen lisää, teknologia kehittyy. Mutta ihmismieli, sen käsittämättömiin lainalaisuuksiin ei tunnu pääsevän käsiksi ei sitten millään. En ole keksinyt näille värikoodeille selitystä, en vaikka miten miettisin.
 
Oliko joskus kenties joku suuri kokous, johon kutsuttiin kaikki maailman ihmiset päättämään väreistä? Ja kokous päätti: miehille sininen, naisille punainen, miehille vihreä, naisille keltainen... Vai pitääkö mennä ihan Aatamiin ja Eevaan saakka? Jakoivatko he kiireesti kasvien lehtiä värien mukaan toisilleen huomatessaan olevansa alasti? Toisaalta asia ei tunnu olevan sittenkään kovin vanha. Katsellessani isovanhempieni nuoruudessa otettuja valokuvia näen niissä lähinnä tummiin pukeutuneita ihmisiä.
 
Värien lainalaisuutta miettiessä tajuaa ihmisen kategorisoivan ja turvallisuushakuisen luonteen olevan meissä kuin synnynnäisenä ominaisuutena. Samalla se kertoo siitä, miten tuore käsite lapsuus oikeastaan on. Vaikka maailma tuntuu päivä päivältä yhä avoimemmalta ja avarakatseisemmalta, luokitellaan eteen tulevia pieniä olentoja yhä nopeasti nippuun päällä olevien värisävyjen perusteella. Jos joskus joutuu miettimään jonkun sukupuolta, voi määrittelyssä lopulta onnistuttuaan melkein huokaista helpotuksesta: tunnistin!
 
Esikoispoikamme ollessa kolmivuotias ihastui hän jostakin syystä kaikkeen, mikä oli pinkkiä. Katsoimme touhua huvittuneina: jahas, tällainen kausi sitten. Eräänä päivänä pinkki muki ei kotona kelvannutkaan, ei sitten ollenkaan. ”Mutta tämähän on sinun lempimukisi!” Ehei, ei enää, Emma ja Silvia olivat päiväkodissa opastaneet, että pinkki kuuluu vain tytöille. Vaimo hermostui ja oli vihaisena jo kampeamassa päiväkodin numeroa soittaakseen pari valittua sanaa, mutta keskusteltuamme annoimme asian olla. Vaikka poika olikin haikean oloinen, oli hän silti selkeästi ihan tyytyväinen tultuaan normitetuksi.
 
Ihmiset muuttavat toimintatapojaan usein vasta sääntöjen ja lain edessä. Lakia oikeudesta valita värejä ilman sosiaalisia paineita tuskin säädetään lähivuosina. Raamatussa kristittyjä kehotetaan usein katsomaan taivaan lintuja. Kävisikö se ohjeeksi meille tässäkin asiassa? Kun katson taivaalle, huomaan, että kyllä, ne värikkäimmät sulat ovat useimmiten niillä koirailla.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi