Kun on valmis lähtemään
8.6.2014 06:33 | Eija-Riitta NiinikoskiNämä tilanteet ovat palauttaneet mieleeni yhden ajatelman vuosien takaa, jolloin olin filosofian opettajan sijaisena. Käytössäni olleessa kirjassa oli mustavalkoinen piirros tiestä ja sen ohessa lainaus filosofilta, jonka nimeä en enää muista: ”Kun on valmis kuolemaan, on valmis elämään.” Voiko ihminen olla valmis kuolemaan? Voiko tietoisuus elämän päättymisestä merkitä elämän rohkeutta?
Meihin ihmisiin on luotu elämänhalu. Vaikea sairaus on kuin kuoleman kosketus. Eräästä keskustelusta jäi mieleeni tiivistetty kokemus: ”Kun kuolema ottaa kädestä kiinni, niin elämä tulee hyvin läheiseksi.” Läheiset ihmiset ja aika heidän kanssaan on tärkeintä elämässä.
Hetki perheemme ystävän sairasvuoteen äärellä on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Lääketieteen mahdollisuudet sairauden parantamiseen oli käytetty. Kivun hoitaminen oli jäljellä. Puhuimme elämästä ja kuolemasta. ”Olen kyllä valmis lähtemään. Vaikeinta on jättää puoliso ja lapset. Heidän elämässään haluaisin olla mukana”, puheli ystävämme. Hän kertoi, miten hän näki vain hyviä vaihtoehtoja edessään. Jos odottamaton parantuminen olisi mahdollista, se olisi ihmeellinen asia. Elävä taivastoivo ja usko hyvän Jumalan lupausten täyttymiseen rohkaisivat katsomaan luottavaisena oman elämän päättymistä. Ajan ja iankaikkisuuden raja oli läsnä.
Eija-Riitta Niinikoski
Mielenkiintoinen työ yliopiston alueyksikössä ja monet luottamustehtävät antavat sisältöä arkeeni. Perhe, ystävät ja suku ovat minulle rakkaita. Ajatuksissani olen usein minulle tärkeiden ihmisten luona. Nivalan lakeus rohkaisee ajattelemaan avarasti. Monena aamuna mielessäni on erään runoilijan sanat: "Aamu on noussut. Astun kostealle pihalle ja kyselen, mitähän tästä päivästä on kirjoitettu Jumalan kirjaan."
Minulle voi lähettää palautetta osoitteella
