Maanantai 23.9.2019
"
Hyvä on kiittää Herraa, laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein. Ps. 92:2

Kaukokaipuu

1.12.2016 06:34 | Erkki Alasaarela
Lapsuudestani muistan Aleksis Kiven runon Kaukametsä. Tuossa runossa pikkupoika näki korkealta kalliolta sinertävän honkametsän, johon päivä paistoi ja jonne johti kultasannoitettu tie. Lapsena kiipesin valkorunkoiseen kotikoivuun, josta silmieni eteen avautui tuo sama näkymä – sininen kaukametsä.

Muisto kaukametsästä avautuu nyt vuosikymmenien jälkeen Lauri Pohjanpään runosta Lapsuuden maa. Siinä kerrotaan maailman sinisimmästä metsästä, jonne ”yhä unissani vaellan”. Vastasin tuohon kaipaukseen ja kiipesin samaan kotikoivuun kuin lapsena. Koivun rungossa valkoinen tuohi oli muuttunut jo harmaaksi kaarnaksi. Kiipesin niin ylös, että pääsin näkemään ”kauas, kauas sinne” – siniseen metsään. Sieltä ylhäältä taitoin kimpun vihreitä oksia ja vein ne vanhempieni haudalle.

Toinen kaukokaipuuta herättänyt runo lapsuudessani oli P. J. Hannikaisen Paimenen syyslaulu. Se kertoo puusta varisevista lehdistä, kesämaille rientelevästä linnusta sekä paimenpojasta tai tytöstä, joka ei pääsekään lentoon vaan joutuu jäämään syksyyn ja ikävään. Minäkin hyvästelin pikkupoikana muuttolinnut syksyllä. Katselin niiden perään. Ajatukseni tiivistyivät Eino Leinon sanoihin: ”Mut talven poistuneen kun täältä näätte, ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!”

Tänä syksynä seurasin syysmuuttoa lapsuuteni maisemissa. Lokakuisen aamuauringon ensimmäiset säteet kohtasivat sumuun verhoutuneen lakeuden ja värjäsivät maiseman purppuraan. Kurjet olivat liikkeellä. Latasin valokuvan lähtevistä kurjista Facebookin luonnonvalokuvaajien sivulle. Sinne tuli paljon kommentteja, jotka ilmensivät kaukokaipuuta:

”Minulle tuli kauhean ikävä sinne Pohjanmaalle.”
”Pääsisipä niiden mukaan.”
”Nyyh, aina haikeaa.”
"Turvallista matkaa, rakkaat muuttajat, tervetuloa taas.”



Kaukokaipuun syntymistä on tutkittu myös geneettisesti. Kauas vaeltaneissa kansoissa – joihin suomalaiset kuuluvat – esiintyy yleisenä matkustuskaipuuta herättävä geeni DRD4. Tämän geenin synnyttämä elämyshakuisuus on kyseisen tutkimuksen mukaan perinnöllistä. 

Mitä kaipaus on ja mitä se merkitsee? Psykologit kertovat, että ihmisen kohtalona on kantaa mukanaan ainaista kaipuuntunnetta. Ihmisellä on hyvä olla haaveita, unelmia ja kaipuunkohteita. Kaipaus voi olla pelkästään positiivinen, ihana tunne, joka on osa onnellista elämää. 

Kaipaus voi olla vetoa johonkin toisenlaiseen – johonkin, jota ei tässä todellisuudessa tavoita. Eino Leinon runossa puhutaan mielen apeutumisesta. Mielestäni kaipaus on kuitenkin eri asia kuin suru ja sen aiheuttama mielen apeutuminen. Kaipaukseen liittyy lämpimiä tunteita ja nostalgiaa. Kaipauksessa on paljon positiivista ja hyvää. Sen kautta avautuu kiitollisuus. 

Kaipaus ja tässä hetkessä eläminen eivät sulje pois toisiaan. Jälkimmäinen voi antaa voimaa tälle päivälle, ja auttaa unohtamaan eilisen ja huomisen päivän huolia. Kaipuun kautta voi uskoa ja toivoa, että edessäpäin on jotain vielä parempaa. Ajattelen, että kaipaus vetää eteenpäin samalla tavalla kuin unelmat.

Matkalla Afrikkaan kurjet kulkevat Palestiinan kautta. Monet niistä pysähtyvät hetkeksi levähtämään Genesaretinjärvellä. Tuon järven rannalla Jeesus piti vuorisaarnan, jossa kehotti katsomaan taivaan lintuja: ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” (Matt. 6: 34.)

Kuusisataa vuotta ennen Kristusta myös profeetta Jeremia seurasi samalla alueella lintujen muuttoa ja opetti: ”Pääskynen ja kurki pitävät vaarin tuloajastansa” (Jer. 8: 7). Hän halusi osoittaa, että muuttolinnut tietävät muuttoaikansa, mutta ihminen ei ymmärrä, mitä Herra on säätänyt: ”Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään” (Jer. 8: 6). Kurjet lentävät aurassa ja pääsevät tällä tavalla samalla voimamäärällä lähes kaksinkertaisen matkan. Kun tuulta halkovan voimat vähenevät, toinen ottaa sen paikan. Toisten tuki on tärkeää myös meille ihmisille.

Muuttolinnut eivät laula eivätkä pesi talvehtimisalueillaan. Ne odottavat hetkeä, jolloin pääsevät lähtemään pesimäalueilleen. Uskovaisetkin voivat tuntea olevansa täällä maailmassa vieraita ja muukalaisia ja kaivata uuteen isänmaahan. Siionin laulussa uskovaisia verrataan taivaan ihaniin lintusiin, jotka pauhaavan meren takana näkevät ihanan rauhan rannan: "Te linnut kaikkialla, visertäen nyt lennelkää, sydämet täynnä ikävää, ikuiseen rauhan maahan.” 

Kun ihminen on erossa Jumalasta, hän voi kokea syvää kaipuuta Luojaansa kohtaan. Kirkkoisä Augustinuksen sanoin: ”Ihmisen sydän on levoton, kunnes se löytää levon Jumalassa.”

Vanhemmat

Uudemmat

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi