Perjantai 19.7.2019
"
Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: "Minä voitin hänet", ettei vastustajani saisi iloita tappiostani. Ps. 13:4-5

Joulun lintu

26.12.2016 06:19 | Erkki Alasaarela
Joulu on hyvän tahdon juhla. Maaseudulla on perinteisesti viety linnuille lyhde tai talipala ainakin jouluna. Monet talvehtivat linnut muuttavat metsistä pihapiireihin juuri joulun alla. Talvilintuja on monenvärisiä ja monenluonteisia. Muutamat ovat todellisia väriläikkiä jouluhämärässä. Mikä näistä linnuista on joulun lintu?

Linnuista puhutaan monissa joululauluissa ja -korteissa. Kaikki linnut, jotka jäävät talveksi iloksemme, ansaitsisivat joulun lintu -nimityksen. Joulutauluissa ja -korteissa suositaan värikkäitä lintuja, erityisesti punatulkkua ja talitiaista. Joululauluissa kuvataan apuamme tarvitsevia ja vähäarvoisia lintuja, kuten varpusta (Varpunen jouluaamuna), ja kaukokaipuuta herättäviä muuttolintuja kuten pääskystä (Kun joulu on) ja mustapääkerttua (Sylvian joululaulu).



Tarkastelen seuraavassa lähemmin Suomeen talveksi jääviä lintuja, talitiaista, punatulkkua ja varpusta. Nämä talvehtivat koko maassa. Talitiaiset ja punatulkut ovat riippuvaisia ihmisistä talvella ja varpuset ympäri vuoden.

Talitiainen on talvilinnuistamme yleisin ja tavallisin vieras lintulaudoilla. Se on kauniin kellanmusta ja kuvataiteilijoiden suosiossa. Se on pirteä, iloinen, vilkas ja nokkela – sananlaskun mukaisesti jopa hupakkomainen. Ruoan loppuessa se räpyttelee näkyvästi ikkunan takana ja saattaa naputella nokallaan ruutua.

Vanhan sanonnan mukaan rakkaalla lapsella on paljon nimiä. Kansa on antanut talitiaiselle kuutisenkymmentä nimeä eli enemmän kuin millekään muulle linnulle. Näitä ovat muun muassa talitintti, talkkari, pakkastiainen ja rasvatiainen. 

Varpuselle kansa on antanut noin neljäkymmentä nimeä (muun muassa rottinen, hottinen, rölli, nurkkalintu). Varpunen on vaatimattoman näköinen, ja sitä kuvataankin nöyräksi ja köyhäksi. Tarinan mukaan Luojan luodessa varpusta olivat väriaineet jo lopussa ("harmaavarpunen"). Monet nimitykset kuvaavat varpusta reppanaksi. Varpunen ei saa suomalaisilta yksinomaan ymmärrystä ja myötätuntoa. Raamatussa varpunen esiintyy Jumalan huolenpidon kohteena.

Kaikkein rakastetuin lintuihin liittyvä joululaulu on Sakari Topeliuksen sanoittama ja Otto Kotilaisen säveltämä laulu Varpunen jouluaamuna. Laulussa tyttö antaa siemenen varpukullalle. Varpunen osoittautuu Jumalan lähettämäksi linnuksi, joka tuo viestin tytön veljeltä enkeleitten maasta. Topelius kirjoitti laulun koskettavat sanat nuorimmaisen lapsensa kuoleman jälkeen. Yksi Sakari Topeliuksen tyttäristä ja molemmat pojat kuolivat pieninä. Pojista nuorempi, Rafael, kuoli isänsä syliin vuoden vanhana. Laulu sai erityistä merkitystä sotiemme jälkeen. Sen avulla muistettiin sodissa menetettyjä veljiä.

Punatulkullakin on useita kansanomaisia nimiä: koppalakki, tuomioherra, pyrylintu, hurmerinta. Se on yleinen vieras lintulaudalla ja arvokas, hidasliikkeinen, kaunis lintu. Sen puku on juhlava ja jouluisen punainen. Punatulkku, etenkin punarintainen koiras, on tutuimpia talvilintujamme. Se on olemukseltaan pulleahko ja jykevänokkainen, sitä pidetään vähän pöyhkeänä.

Punatulkku on joulukorteissa ylivoimaisesti yleisin lintu ja kilpailee suosiossa joulupukin ja jouluenkelien kanssa. Tarinan mukaan punatulkun rinta oli aiemmin vitivalkoinen, mutta värjäytyi punaiseksi linnun lentäessä auttamaan ristillä riippunutta Jeesusta. Kun kukaan muu ei häntä auttanut, pyrähti punatulkku nyppimään orjantappuran piikkejä pois Jeesuksen otsasta. Silloin linnun rinta punertui verestä, ja sellainen se on ollut siitä asti.

Mikä edellä kuvatuista linnuista olisi joulun lintu? Topeliuksen sanottama laulu nostaa varpusen osakkeita. Lääkäri Jukka Lumio pohdiskeli aihetta ja totesi, että varpusella on eniten piirteitä, joihin ihminen voi kohdistaa kristillisen joulun empatiaa, turvaa, ymmärtämystä, anteeksiantoa ja armoa: ”Jos yhden on oltava erityinen joulun lintu, olkoon se varpunen, polo.”

Eräänä aamuna kotipihallani istui punatulkku puun oksalla ja seurasi minua pelottoman tuntuisesti. Ojensin käteni sitä kohden. Lintu hypähteli hitaasti minua kohden ja lopulta lennähti kädelleni. Katselimme siinä pitkän ajan tosiamme ja punatulkusta tuli suosikkilintuni – minun joululintuni.



Luoja loi ensin luonnon ja sitten ihmisen. Ihmisen tehtäväksi tuli viljellä ja varjella luomakuntaa (1. Moos. 2:15). Lisäksi Luoja pyysi ihmistä antamaan nimet muun muassa kaikille taivaan linnuille (1. Moos. 2:19). Tätä tehtävää ihminen on siitä alkaen toteuttanut – jopa runsain määrin, niin kuin edellä kävi ilmi.

Jeesus kiinnitti vertauskuvissaan erityistä huomiota lintuihin: ”Katsokaa taivaan lintuja…” (Matt. 6:26–27, 10:29–30). Linnut ovat esimerkkinä siitä, että ne eivät huolehdi liikaa huomisesta, vaan Jumala huolehtii niistä.

Raamattu opettaa, että linnut, kuten muutkin luontokappaleet, kärsivät ihmisten pahoista teoista: ”Linnutkin katoavat ihmisten pahuuden tähden” (Jer. 12:4). Tehtävämme on korjata aiheuttamaamme vahinkoa. Sakari Topelius perusti vuonna 1870 ensimmäisen luonnonsuojelujärjestön (Kevät-yhdistys) ja keskittyi nimenomaan lintujensuojeluun. Sitä työtä kannattaa jatkaa.

Linnut tarvitsevat apuamme talvella – muulloinkin kuin jouluna.

Vanhemmat

Uudemmat

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi