Perjantai 23.8.2019
"
Katso puoleeni, anna armosi - se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas. Ps. 119:132

Perhosparatiisi

19.9.2017 06:43 | Erkki Alasaarela
Pikkupoikana mietin usein, millaista oli maailman alussa, paratiisissa. Äidin kertomuksesta jäi mielikuva aurinkoisesta kukkien täyttämästä luonnosta, jossa ihmisillä oli hyvä olla. Siellä eivät eläimetkään jahdanneet eivätkä pelänneet toisiaan ja ihmistä. Kaikki olivat ystäviä keskenään. Mielikuva jätti kaipauksen, joka on säilynyt tähän päivään saakka.

Olen nyt löytänyt paikan, jossa mieleni lepää aurinkoisena kesäpäivänä. Se on suljettu pieni metsäaukea, jossa on paljon kukkia ja perhosia. Niiden värit ovat harmoniassa keskenään. Siellä lentelee elokuussa paljon suuria, värikkäitä täpläperhosia, keisarinviittoja ja hopeatäpliä, joita ei juuri muualla näe. Siellä ei ole sudenkorentoja perhosia jahtaamassa. Se on minun perhosparatiisini.

Minusta tuntuu, että perhosparatiisissani kaikki perhoset ovat kesympiä kuin muualla. Kun asetun istumaan mättäälle, niitä tulee vierelle ja pystyn seuraamaan läheltä niiden touhuja. Näen, kuinka ne pujottavat imukärsänsä kukkien sisään. Näen, kuinka ne kääntävät verkkosilmänsä minua kohden ja katsovat silmiin. Aivan kuin ne sanoisivat: hyväksymme sinut. 



Syksyn lähestyessä otin kotoa mukaan orvokkeja, joita perhosparatiisissani ei kasva. Tarjosin niitä eri lajeille. Perhoset antoivat minun tuoda orvokinkukan aivan niiden pään lähelle. Keisarinviitta ihmetteli kukkaa, mutta ei tutkinut imukärsällään sen nestettä. Loistokultasiipeä, lanttuperhosta, niittyhopeatäplää ja kangassinisiipeä orvokki ei kiinnostanut. Nokkosperhonen istahti kukalle ja maistoi sen nestettä, mutta ei innostunut siitä.



Orvokkihopeatäplälle en ehtinyt orvokkia edes tarjota, kun se lensi kädelleni ja alkoi innokkaasti imeä orvokin mettä. Kohta siihen tuli toinenkin orvokkihopeatäplä. Ne olivatkin olleet mielessäni, kun olin poiminut kotoa orvokkeja mukaani.

Syyskuun kylmässä ilmassa perhosia ei ole enää näkynyt. Näkymän uuteen kesään avasi kuitenkin toukka, joka söi ahkerasti karhunputken siemenkotia. Sillä oli kiire kasvaa isoksi ja koteloitua ennen talven tuloa. Jos se selviytyy talven yli, ensi kesänä perhosparatiisiini on tulossa uusi laji – ritariperhonen. Se on päiväperhosista kaunein ja suurin.



Martti Luther kuvaa, kuinka ihminen oli alunperin osa luonnon järjestelmien täydellisyyttä. Laestadius kirjoittaa, että ihmisillä on paljon oppimista luonnon symmetriasta ja sopusoinnusta: ”Luonto täyttää tehtävänsä paremmin kuin ihminen, joka tuottaa Luojalleen murhetta ja häpeää.”

Paavali kirjoittaa siitä, kuinka luomakunta ei syntiinlankeemuksen vuoksi ole enää täydellinen paratiisi vaan osa katoavaa maailmaa: ”Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.” (Room. 8:19–21.)

Silloin avautuu paratiisi uudelleen. 
 

Vanhemmat

Uudemmat

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi