Lauantai 7.12.2019
"
Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi. Ps. 25:4

”Mä poikaani kannan…”

18.6.2018 06:52 | Erkki Alasaarela
Ranuan kansanopiston pihalla pieni kesäpukuinen lumikko uhmasi minua hampaat irvessä. Minun piti perääntyä, jottei se olisi kiivennyt ylös housunlahjetta. Syynä oli pieni pentu, jota emo oli kantamassa turvallisempaan paikkaan. Huomasin sen edessäni, kun kumarruin. Hyvä, etten ollut astunut sen päälle. Poikanen oli karvaton, ja sen silmät olivat vielä ummessa. Emo suojeli sitä oman henkensä uhalla.

Linnunpoikasten turvallisuutta lisää lentämään oppiminen. Lentokyvyn edistämiseen linnuilla on monenlaisia keinoja. Alla olevasta kuvasta näkyy eräs keino. Lapintiira ei annakaan ruokaa suoraan poikasen suuhun vaan jää räpyttelemään puolen metrin korkeudelle. Poikanen joutuu siivillään pyrähtämään ylös, että saa herkkupalan emonsa suusta.



Lapsena opin ajattelemaan, että varikset ovat pesärosvoja. Ne syövät muiden lintujen poikasia ja munia. Siksi linnut syöksyvät varisten kimppuun, kun ne tulevat omalle reviirille. Minä en pitänyt variksista, mutta suhteeni muuttui, kun pääsin lähelle varista.

Kohtaaminen tapahtui, kun olin pikkupoika. Aidantolpalla istui vanha varis siipiänsä roikottaen. Otin kepin ja lähdin kävelemään sitä kohti. Varis katsoi minua, mutta ei tehnyt elettäkään paetaksensa. Pääsin niin lähelle, että olisin voinut koskea varikseen. Se katsoi minua silmiin. Sen katseessa oli luottamusta ja vähän nuhdetta. Keppi putosi kädestäni, ja ajatukseni variksista muuttuivat.

Koulussa luimme Lauri Pohjanpään runon variksista, ja se jäi pysyvästi mieleen. Runon nimi on Maailman meno. Siinä kerrotaan, kuinka varisemo kantaa selässään poikastaan kohti lahden vastarantaa. Emo valittaa väsymystään ja käy poikasensa kanssa seuraavan keskustelun:

"Kun vanhenen pian, alan kangistua,
kai kannat sä mua, kuin minä nyt sua?”
”En”, vastaa poika, ”sun jäädä annan”.
”Ketä kannat sä sitten?”
”Mä poikaani kannan.”

Pikkupoikana kuvittelin, että isot linnut kantavat muuttomatkalla poikasiaan selässä. Vedessä joutsen saattaa koota koko poikaskatraansa selkäänsä, mutta lentäessään se ei kanna poikasiaan. Uudessa raamatunkäännöksessä sanotaan kotkasta ja sen poikasista, että ”se kantaa niitä siivillään”. Vanhassa käännöksessä tämä on kuvattu oikein: ”Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa” (5. Moos. 32:11).

Vertauskuvan pohjana Vanhan testamentin profeetalla oli varmaan näkymä Siinain vuorelta. Siellä on paljon kotkia. Ne pesivät jyrkillä vuorenrinteillä, korkealla. Kun kotkaemo toteaa, että poikasen tulisi jo oppia lentämään, se saattaa nokallaan pudottaa poikasensa alas pesästä. Emo kuitenkin syöksyy poikasensa perään ja ottaa tämän pehmeästi vastaan selällänsä, jos poikanen ei saakaan ilmaa siipiensä alle. Tästä Raamattuun kirjoitettu vertaus on turvallista tekstiä siitä, kuinka Luoja antaa koettelemuksia, mutta pitää huolen omaisuuskansastaan ja jokaisesta ihmisestä.

Olin nuori isä, kun ajoimme talvella hydrokopterilla sulaan ja muutaman sekunnin ajan jännitimme, painuuko keula jään alle ja sukellammeko meren syvyyteen. Omassa mielessäni kulkivat pienten lasteni kuvat nuorimmasta vanhimpaan. Sama toistui monta vuotta myöhemmin, kun jouduimme ottamaan lentokoneessa pakkolaskuasennon kentälle laskeutuessamme. Näistä selvisin, mutta ne jättivät pysyvän muistijäljen.

Omat lapset ovat ensimmäinen asia elämässäni. Työelämässä joku sanoi, että kiikkustuolissa on sitten mukava muistella kaikkea, mitä on saanut elämässä aikaan. Nyt minulla on kiikkustuolissa istumisen aika, mutta mielessä eivät ole työelämän aikaansaannokset. Ajattelen kaikkea hyvää, mitä elämä tarjoaa tässäkin vaiheessa. Ennen kaikkea mielessäni ovat omat rakkaat lapseni, jotka ovat jo muuttaneet kotoa, eri puolille maata. Heitä minä kannan – rukouksen siivin.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Toim.: Jouni Hintikka ja Kirsti Nurkkala

Erityisen läheisinä

Kirja erilaisuudesta, elämän ainutlaatuisuudesta ja rikkaudesta: teoksessa puheenvuoron saavat erityislapset, heidän läheisensä sekä aiheen parissa työskentelevät ammattilaiset.

25 €

Armostas kaikesta kiitoksen kannan

Jaakko Linjaman säveltämää musiikkia – puhuttelevaa ja harvoin kuultua.
Äänite sisältää hengellistä laulumusiikkia ja kuoromusiikkia sekä soitinsävellyksiä uruille, viululle ja pianolle.

25 €

Ari-Pekka Palola

Myrskyjen keskellä

SRK:n historian kolmas osa kuvaa vaiherikasta ajanjaksoa 1962–1980.

48 €

Salla Sivula
Kansi: Silja-Maria Wihersaari

Ketunpojat ja kätköviesti

Kuka on päässyt Ketunpoikien jäljille, ja mitä hän heistä tahtoo? Entä kuka on salaperäinen Anna, joka laittaa viestejä Iidalle? Ketunpojat saavat arvoituksen toisensa jälkeen ratkaistavaksi, kunnes kätköseikkailu saa ratkaisunsa.

15 €

Toim. Kaisa Ikonen

Herra siunatkoon sinua, SRK:n Suviseurat Muhoksella

Muhoksen Suviseurat 2019 yksissä kansissa: monipuolinen neliväriteos palaa suviseurajärjestelyihin sekä erilaisiin suviseuratunnelmiin.

24 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi