Keskiviikko 22.5.2019
"
Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Jaak. 1:19-20

Kumarru – katso läheltä

18.9.2018 06:43 | Erkki Alasaarela
Syksyn luonto tarjoaa upeita elämyksiä. Muuttolintujen parvet lentävät taivaalla. Luonnon ihmeitä on nähtävissä myös lähempänä. Niiden vuoksi kannattaa kumartua ja kurkistaa lähelle.

Syksyä elävöittävät muun muassa vesien lähellä sudenkorennot – syyskorennot ja ukonkorennot. Ne näkevät suurilla silmillään joka puolelle ja pakenevat kulkijaa jo muutaman metrin etäisyydeltä. Mutta jos heinänkorrella tai puun rungolla lepäilevää sudenkorentoa lähestyy hitaasti, pääsee aivan sen lähelle.

Raamatussakin puhutaan useista pienistä eläimistä luomakunnan ihmeinä, joista kannattaa oppia. Vaikka niiden aivot ovat kuulakärkikynän kuulan kokoiset, ihminen voi oppia niiltä. Monien elämä päättyy syksyllä – kauniisti ja tarkoituksenmukaisesti. Muutamat vaipuvat horrokseen herätäkseen kevään lämpöön.

Pihlajan oksalla istuu ruskoukonkorento. Lähestyn sitä kamera kädessä hyvin hitain liikkein. Korento ei pakene. Lopulta saan valokuvata sitä parinkymmenen senttimetrin etäisyydeltä eri puolilta. Korennon silmistä näen, että se seuraa tarkoin liikkeitäni. Jätän tämän korennon ja siirryn toiseen paikkaan. Istun maahan ja annan luonnon tulla lähelle. Polvelleni lentää ruskoukonkorento. Se on sama korento, jota olen jo aiemmin kuvannut. Korento katsoo minua – ja ”hymyilee”.



Sudenkorennolla on kaksi siipiparia, joita se voi käyttää toisistaan riippumatta. Se on taitava lentäjä ja maailman paras saalistaja. Sen silmät ovat hyönteismaailman suurimmat ja tarkimmat. Amerikkalaiset ovat ottaneet sudenkorennon taidoista oppia miehittämättömien lennokkien kehittämiseen.

Heinäsirkat sirittävät pitkälle syksyyn. Kun olen liikkunut luonnossa lasten kanssa, he ovat ihmetelleet: ”Pappa, etkö sinä oikeasti kuule heinäsirkkojen ääntä. Niitä on nytkin joka puolella.” Olen selittänyt, että ihmisen vanhetessa kuulon heikkeneminen häivyttää ensin korkeat äänet, jollaisia heinäsirkkojen siritykset ovat.

Sirkat ”soittavat viulua” pitkillä jaloillaan hankaamalla niitä siivenreunoihin. Vain koiraat soittavat. Ne kutsuvat naarasta. Kun sopiva kumppani vastaa sirahtaen, heinäsirkka herkistyy soittamaan niin korkealta, etteivät lapsetkaan sitä kuule.

Tänä syksynä yritin pitkään löytää kultaheinäsirkan, joka kimaltelee auringonvalossa kullan värisenä. Jos olisin saanut jonkun lapsen tai nuoren mukaani, olisin sen varmaan helposti löytänyt, mutta lopulta onnistuin yksinkin. Kultaheinäsirkka oli vahingossa hypännyt lammen rannalta veteen. Sain pelastettua sen. Se oli niin väsynyt, että antautui valokuvattavaksi.



Raamatussa heinäsirkkaa pidetään luomakunnan ”pienenä ja viisaana” olentona, joka on todiste ihmeellisestä luomistyöstä (Sananl. 30:25). Jumala lähetti itätuulen mukana heinäsirkkaparven Egyptiin, jossa israelilaisia pidettiin orjina. Raamattu kehottaa kertomaan heinäsirkkojen vaelluksesta: ”Kertokaa siitä lapsillenne, kertokoot he omille lapsilleen ja lastenlapset seuraaville sukupolville” (Joel: 1:4).

Heinäsirkkojen tuntosarvissa on hajuaisti, joka on yksi luonnon tarkimmista. Amerikassa tutkitaan heinäsirkkojen käyttöä ”pommikoirina”. Heinäsirkan aivoihin asennetaan reseptorit, joiden lähettämästä signaalista voidaan päätellä, milloin ne aistivat räjähdysaineen.

Heinäsirkkojen ohella toinen Raamatussa mainittu luomakunnan pieni ja viisas ihme on muurahainen (Sananl. 30:25). Sudenkorennot ja heinäsirkat kuolevat syksyllä, mutta muurahaiset vaipuvat koiraita lukuun ottamatta pesässään horrokseen talven ajaksi ja elävät vuosikausia.



Raamatussa kehotetaan ottamaan oppia muurahaisista. Muurahaiset ovat järjestäytyneet yhdyskunnaksi, mutta niillä ei kuitenkaan ole ”käskijää, päällysmiestä eikä hallitsijaa” (San 6:7). Muurahaiskuningattarella ei ole hallinnollista asemaa, vaan tehtävänä on vain muniminen. Kuitenkin kekoverkosto on miljoonien kurinalaisesti toimivien yksilöiden yhteisö – yhdessäkin keossa on satoja tuhansia yksilöitä. Muurahaisten parviälystä ja käytäväverkostojen logistiikasta on otettu oppia.

Kimalaiset ja mehiläiset rakentavat pesäänsä ja yhdyskuntaansa koko kesän, ja syksyllä kaikki tuhoutuu. Vain kuningattaret talvehtivat. Näillä hyönteisillä on elintärkeä merkitys kasvien pölyttäjinä. Niiden vähentymisestä on oltu huolissaan. Amerikkalaiset ovat kehitelleet pölyttäjärobotteja, mutta ne eivät korvaa luonnon hyönteisiä.

Pelastettuani kultaheinäsirkan näin lammen rannalla kimalaisen näköisen hyönteisen. Se oli kukkakärpänen, lajinimeltään luhtasurri – ahkera pölyttäjä. Sen värityksessä näkyy luonnon tarkoituksenmukaisuus – kimalaisen värit suojelevat sitä hyönteissyöjälinnuilta.



Luhtasurri lensi lähellä maan pintaa edestakaisin ja kävi välillä maassa munimassa. Sitten se etsi maasta sopivan paikan, käänsi päänsä lämpimän syysauringon suuntaan – ja kuoli. Se oli saanut elämäntyönsä päätökseen. Sen kätkemiin muniin jäi uuden sukupolven alku. Kevään lämpö synnyttää niistä uutta elämää.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi