Torstai 18.7.2019
"
Jokainen polvi on notkistuva Herran edessä ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa. Room. 14:11

Kumarru – katso läheltä

18.9.2018 06:43 | Erkki Alasaarela
Syksyn luonto tarjoaa upeita elämyksiä. Muuttolintujen parvet lentävät taivaalla. Luonnon ihmeitä on nähtävissä myös lähempänä. Niiden vuoksi kannattaa kumartua ja kurkistaa lähelle.

Syksyä elävöittävät muun muassa vesien lähellä sudenkorennot – syyskorennot ja ukonkorennot. Ne näkevät suurilla silmillään joka puolelle ja pakenevat kulkijaa jo muutaman metrin etäisyydeltä. Mutta jos heinänkorrella tai puun rungolla lepäilevää sudenkorentoa lähestyy hitaasti, pääsee aivan sen lähelle.

Raamatussakin puhutaan useista pienistä eläimistä luomakunnan ihmeinä, joista kannattaa oppia. Vaikka niiden aivot ovat kuulakärkikynän kuulan kokoiset, ihminen voi oppia niiltä. Monien elämä päättyy syksyllä – kauniisti ja tarkoituksenmukaisesti. Muutamat vaipuvat horrokseen herätäkseen kevään lämpöön.

Pihlajan oksalla istuu ruskoukonkorento. Lähestyn sitä kamera kädessä hyvin hitain liikkein. Korento ei pakene. Lopulta saan valokuvata sitä parinkymmenen senttimetrin etäisyydeltä eri puolilta. Korennon silmistä näen, että se seuraa tarkoin liikkeitäni. Jätän tämän korennon ja siirryn toiseen paikkaan. Istun maahan ja annan luonnon tulla lähelle. Polvelleni lentää ruskoukonkorento. Se on sama korento, jota olen jo aiemmin kuvannut. Korento katsoo minua – ja ”hymyilee”.



Sudenkorennolla on kaksi siipiparia, joita se voi käyttää toisistaan riippumatta. Se on taitava lentäjä ja maailman paras saalistaja. Sen silmät ovat hyönteismaailman suurimmat ja tarkimmat. Amerikkalaiset ovat ottaneet sudenkorennon taidoista oppia miehittämättömien lennokkien kehittämiseen.

Heinäsirkat sirittävät pitkälle syksyyn. Kun olen liikkunut luonnossa lasten kanssa, he ovat ihmetelleet: ”Pappa, etkö sinä oikeasti kuule heinäsirkkojen ääntä. Niitä on nytkin joka puolella.” Olen selittänyt, että ihmisen vanhetessa kuulon heikkeneminen häivyttää ensin korkeat äänet, jollaisia heinäsirkkojen siritykset ovat.

Sirkat ”soittavat viulua” pitkillä jaloillaan hankaamalla niitä siivenreunoihin. Vain koiraat soittavat. Ne kutsuvat naarasta. Kun sopiva kumppani vastaa sirahtaen, heinäsirkka herkistyy soittamaan niin korkealta, etteivät lapsetkaan sitä kuule.

Tänä syksynä yritin pitkään löytää kultaheinäsirkan, joka kimaltelee auringonvalossa kullan värisenä. Jos olisin saanut jonkun lapsen tai nuoren mukaani, olisin sen varmaan helposti löytänyt, mutta lopulta onnistuin yksinkin. Kultaheinäsirkka oli vahingossa hypännyt lammen rannalta veteen. Sain pelastettua sen. Se oli niin väsynyt, että antautui valokuvattavaksi.



Raamatussa heinäsirkkaa pidetään luomakunnan ”pienenä ja viisaana” olentona, joka on todiste ihmeellisestä luomistyöstä (Sananl. 30:25). Jumala lähetti itätuulen mukana heinäsirkkaparven Egyptiin, jossa israelilaisia pidettiin orjina. Raamattu kehottaa kertomaan heinäsirkkojen vaelluksesta: ”Kertokaa siitä lapsillenne, kertokoot he omille lapsilleen ja lastenlapset seuraaville sukupolville” (Joel: 1:4).

Heinäsirkkojen tuntosarvissa on hajuaisti, joka on yksi luonnon tarkimmista. Amerikassa tutkitaan heinäsirkkojen käyttöä ”pommikoirina”. Heinäsirkan aivoihin asennetaan reseptorit, joiden lähettämästä signaalista voidaan päätellä, milloin ne aistivat räjähdysaineen.

Heinäsirkkojen ohella toinen Raamatussa mainittu luomakunnan pieni ja viisas ihme on muurahainen (Sananl. 30:25). Sudenkorennot ja heinäsirkat kuolevat syksyllä, mutta muurahaiset vaipuvat koiraita lukuun ottamatta pesässään horrokseen talven ajaksi ja elävät vuosikausia.



Raamatussa kehotetaan ottamaan oppia muurahaisista. Muurahaiset ovat järjestäytyneet yhdyskunnaksi, mutta niillä ei kuitenkaan ole ”käskijää, päällysmiestä eikä hallitsijaa” (San 6:7). Muurahaiskuningattarella ei ole hallinnollista asemaa, vaan tehtävänä on vain muniminen. Kuitenkin kekoverkosto on miljoonien kurinalaisesti toimivien yksilöiden yhteisö – yhdessäkin keossa on satoja tuhansia yksilöitä. Muurahaisten parviälystä ja käytäväverkostojen logistiikasta on otettu oppia.

Kimalaiset ja mehiläiset rakentavat pesäänsä ja yhdyskuntaansa koko kesän, ja syksyllä kaikki tuhoutuu. Vain kuningattaret talvehtivat. Näillä hyönteisillä on elintärkeä merkitys kasvien pölyttäjinä. Niiden vähentymisestä on oltu huolissaan. Amerikkalaiset ovat kehitelleet pölyttäjärobotteja, mutta ne eivät korvaa luonnon hyönteisiä.

Pelastettuani kultaheinäsirkan näin lammen rannalla kimalaisen näköisen hyönteisen. Se oli kukkakärpänen, lajinimeltään luhtasurri – ahkera pölyttäjä. Sen värityksessä näkyy luonnon tarkoituksenmukaisuus – kimalaisen värit suojelevat sitä hyönteissyöjälinnuilta.



Luhtasurri lensi lähellä maan pintaa edestakaisin ja kävi välillä maassa munimassa. Sitten se etsi maasta sopivan paikan, käänsi päänsä lämpimän syysauringon suuntaan – ja kuoli. Se oli saanut elämäntyönsä päätökseen. Sen kätkemiin muniin jäi uuden sukupolven alku. Kevään lämpö synnyttää niistä uutta elämää.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi