Perjantai 19.7.2019
"
Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: "Minä voitin hänet", ettei vastustajani saisi iloita tappiostani. Ps. 13:4-5

Varpunen jouluaamuna

19.12.2018 06:19 | Erkki Alasaarela
Tämä vuosi on Sakari Topeliuksen juhlavuosi – hänen syntymästään on kulunut 200 vuotta. Hän on jättänyt suomalaisille arvokkaan perinnön ja vaikuttanut merkittävällä tavalla suomalaisten mielenmaisemaan. Topeliuksen Maamme-kirja on Raamatun jälkeen eniten kulunut Suomen kansan käsissä. Sitä on myyty 2,5 miljoonaa kappaletta. Kirjan sisällössä painottuu isänmaan luonto ja lapset. Nämä tulevat herkällä tavalla esille myös joululaulussa Varpunen jouluaamuna, jonka sanat ovat Topeliuksen käsialaa.

Topelius kirjoitti runon Varpunen jouluaamuna vuonna 1859, ja se ilmestyi suomeksi 15 vuotta myöhemmin. Runossa pieni tyttö tarjoaa siemeniä varpuselle, joka ottaa ne kiitollisena vastaan. Viimeisessä säkeistössä kerrotaan, että tuo lintu onkin enkeliksi muuttunut pikkuveli. Tytön linnulle antaman joululahjan saikin hänen rakas veljensä ”enkeleitten maassa”.

Topeliuksen aikana monessa kodissa surtiin lapsen kuolemaa. Keskimäärin ainakin yksi lapsi kuoli joka perheessä. Topeliuksen yksi tyttö syntyi kuolleena ja toinen kuoli kolmen vuoden ikäisenä. Kaksi poikaa kuoli vauvaiässä. Varpunen jouluaamuna -runo syntyi yksivuotiaan Rafaelin kuoleman jälkeen. Seitsemän vuotta tämän jälkeen Topelius kirjoitti sadun Kesästä, joka ei koskaan tullut. Siinä kerrotaan Rafaelin lyhyestä elämästä. Sadussa haudalle ilmestyy hemppo laulamaan lohduttavaa sanomaa.

Minulle joululaulu Varpunen jouluaamuna on ollut lapsesta saakka tärkeä, jouluun läheisesti kuuluva laulu. Siihen vaikuttaa varmaan se, että varhaisin muisto omasta lapsuudestani on jouluna syntyneen pikkusiskon kuolema kahden kuukauden ikäisenä. Kolmivuotiaan pojan mieleen painui lähtemättömästi isojen siskojen lohduttava sanoma ja laulun ajatus: jouluvauvasta tuli pikkuenkeli.

Tässä blogissani olen julkaissut runsaasti luontokuviani ja -tarinoita. Olen näyttänyt kuviani ja kertonut niistä myös monissa luontokuvailloissa. Olen kokenut hyvin antoisia, jopa liikuttavia hetkiä, kun ihmiset ovat kertoneet omia kokemuksiaan luonnosta. Luonto on lähellä suomalaisten sydäntä. Monet purkavat tunteitaan luonnossa. Joillekin luonto on paikka, johon voi kanavoida surua – kuten Topeliukselle. Luonto koetaan voimaannuttavana.

Muistan hetken, jolloin varpusten tirskutus kuulosti kauniilta laululta. Joitakin vuosia sitten loukkasin jalkani, ja kun pääsin sen jälkeen ensimmäisen kerran ulos rullatuolissa, ympärilleni laskeutui varpusia. Ne lauloivat kuorossa. Kerroin tästä kolmannessa blogitekstissäni, jonka nimi on Herkkiä kokemuksia luonnosta. En kertonut silloin, että ne linnut olivat varpusia – tuo herkkä hetki tuntui erityiseltä juuri niiden vuoksi. 

Jo Topeliuksen aikana varpusta pidettiin vähäosaisuuden vertauskuvana. Se oli silloin – ja  on ollut meidän päiviimme asti – väheksytty ja jopa vainottu lintu. Sitä pidettiin maatalojen pihapiirien tuholaisena ja itsekkäänä pesäpönttöjen valtaajana. Sille on annettu pilkkanimiä. Nyt varpusiin suhtaudutaan myönteisemmin, kun ne ovat harvinaistuneet ja tilalle on tullut mustaposkinen pikkuvarpunen.



Topelius oli lintujen suojelemisessa edellä aikaansa. Hänen perustamansa Kevät-yhdistys suuntautui auttamaan pikkulintuja. Hänen ensimmäisen kirjansa nimi oli Luonnonkirja. Kaikista hänen kirjoistaan tulee voimakkaasti esille se, kuinka hän rakasti luontoa – jopa hyljeksittyä varpusta. Hänen runonsa ansiosta siitä tuli meidän joululintumme.

Toinen asia, joka tulee esille Topeliuksen tuotannossa, on hänen rakkautensa lapsia kohtaan. Lasten opettaminen on kaikkien kirjojen päätavoite.  Lisäksi Topelius rakasti omaa maatansa. Luonto, lapset ja Suomi – ne olivat lähellä hänen sydäntään.

Ensimmäisen kirjallisuudessa kerrotun, varpusia puoltavan ajatuksen esitti Jeesus: ”Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä” (Luuk. 12:6). Varpusia käytettiin tuolloin ravintona ja uhrilintuina. Luoja on antanut meille lintuja ja muita eläimiä käyttöömme, mutta Hän pitää niistäkin huolen. Meidän tulee toimia tässä Luojan apuna. Silloin toteutuu Raamatun alkulehdillä ihmiselle annettu tehtävä ”viljellä ja varjella”.



Tämän kirjoituksen myötä päättyy minulle annettu blogistin tehtävä. Menneet kolme vuotta jäävät kauniina ja opettavaisena aikana mieleeni. Tuntuu, että olen saanut olla kirjoittajakoulussa, joka on antanut paljon. Kiitän lämpimästi Hannaa ja monia lukijoita, joiden palautteista mieleeni on jäänyt jotain pysyvää – rakennusaineita myös omaan elämään ja uskomiseen. 
 

Vanhemmat

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi