Keskiviikko 26.6.2019
"
Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. 1 Joh. 4:16

Hautaus – leikisti ja oikeasti

20.3.2014 10:14 | Erkki Piri
Keskustelimme SRK:n julkaisujen toimitusneuvostossa runosta, joka kertoo auton alle jääneen oravan hautaamisesta. Tekstissä lapset hautaavat oravan. Todettiin, että runo sopi kyseisen julkaisun kokonaisuuteen, ja se valittiin mukaan tähän kirjaan. Hyvä että valittiin. Luulen, että monelle muullekin kuin minulle tuo runo nostaa hyviä muistoja lapsuuden leikeistä.
 
Minä olin lapsena himohautaaja. Raivasin hautausmaan, jossa oli – oravien, lintujen, hiirten ja isompien vainajien puutteessa – kärpästen hautoja. Kun hautauksia oli harva se päivä, tahtoi olla pula saattoväestä. Aina kuitenkin oli paikalla velipoika ja naapurin lapsia. Serkku-Pertti oli hyvä saattovieras, sillä hän osasi itkeä aidontuntuisesti.
 
Männynoksalla riippuvat metalliputkenpalaset olivat lapsuuden hautauksissa kirkonkelloina. Kun niihin mäjäytti rautakangella, naapureissa kuultiin, että Niilontalossa alkaa taas hautaus. Naapureissa reagoitiin hautauksiin eri tavoin. Toiset sanoivat, että noista leikeistä ei hyvä seuraa: aavisteltiin, että poika – siis minä – kuolee kohta tai tapahtuu muuta ikävää. Toiset taas sanoivat, että pappihan tuosta pojasta tulee. Ensimmäinen ennustus ei toteutunut, koska elän yhä, toinen toteutui, tosin aikain päästä.
 
Minun lapsuudessani kuolema kaikessa pelottavuudessaan kuului luontevasti elämään. Mummo tai pappa kuoli yleensä kotonaan. Lapset olivat mukana, kun kuolevaa hyvästeltiin ja kun vainajalle laulettiin. He näkivät, kun vainaja siirrettiin riiheen odottamaan hautausta. Lapset olivat mukana siunaustilaisuudessa, joka tapahtui useimmiten haudalla. He todistivat, että hauta luotiin umpeen ja siitä siirryttiin muistotilaisuuteen.
 
Nykyisin lapset voivat nähdä kuolleen omaisen arkun vasta kirkossa tai kappelissa, jos sielläkään. Aika usein kysytään, että saavatko lapset tulla hautauksiin mukaan ja mitä siitä seuraa, jos he tulevat. Minulla on tapana, että kun arkku on laskettu hautaan, pyydän lapsia  – turvallisesti vanhempia kädestä kiinni pitäen – kurkistamaan hautaan, jonne mummo laskettiin. Puhelen, että Jeesus tulee noutamaan kerran ja silloin juuri tästä kohdasta mummo nouse ylös uudessa, kirkkaassa ruumiissa.
 
On tärkeää, että lasten kanssa keskustellaan kuolemasta silloin, kun se tulee lähelle.  Kysymysten keskellä ja pelon tunteissa auttaa, kun kerromme, että Jeesus on voittanut kuoleman ja että kun uskomme Jeesukseen, hän pitää meitä sylissään ja kantaa turvallisesti perille taivaan kotiin.
 
Lapsen usko on vilpitöntä luottamusta Jumalaan ja iloa siitä, että saa leikkiä ja nauraa ja olla turvallisesti isän ja äidin sylissä.

Uudemmat

Erkki Piri

Olen syntynyt ja kasvanut Pirinrannan kylässä. Kylä on saanut nimensä Pirin talosta, isäni kodista, josta useimpien Suomen Pirien esi-isät ovat kotoisin.

Elämäntyöni olen tehnyt eritysopettajana Pudasjärvellä sekä pappina Pattijoella, Kiimingissä, Taivalkoskella ja Siikalatvalla. Siikalatvalla olin kirkkoherrana kymmenkunta vuotta ja samalla kahdeksan vuotta Raahen rovastikunnan lääninrovastina.

Rauhanyhdistyksen sananpalvelijaksi minut kutsuttiin Pudasjärvellä helatorstaina 1966. SRK:n leirityö Hilturannassa ja Siikatörmällä vuodesta 1965 vuoteen 1987 on jättänyt hyvät muistot. Kehitysvammaisten rippikoulut ovat minulle yhä toivottuja pestejä.

Mielenkiintoisin luottamustehtävä on ollut raamatunkäännöstyön palauteryhmän sihteerin toimi. Palauteryhmä oli kirkolliskokouksen asettama ja se työskenteli vuodeta 1975 vuoteen 1992. Tänä aikana luettiin läpi koko Raamattu.

Perheeseeni kuuluvat vaimo Raakel, joka käy vielä työssä, sekä tyttäret Riikka ja Reetta, jotka opiskelevat Helsingissä.

Pidän kirjoittamisesta. Olin aikoinani kymmenkunta vuotta Päivämiehen kolumnistina, SRK:lle olen kirjoittanut ja toimittanut kuusi kirjaa. Nykyisin olen Rauhan Tervehdyksen kolumnisti. Nyt sitten pitäisi ruveta pitämään blogia tähän Päivämiehen verkkolehteen. Saa nähdä, mitä tästä tulee. Hyvä tulee, jos syntyy rakentava keskustelusilta lukijoiden ja blogistin välille.

Voit antaa minulle palautetta teksteistäni osoitteeseen erkki.piri@gmail.com.

Erkki Piri

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi