Lauantai 14.12.2019
"
Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Hepr. 10:36

Hautaus – leikisti ja oikeasti

20.3.2014 10:14 | Erkki Piri
Keskustelimme SRK:n julkaisujen toimitusneuvostossa runosta, joka kertoo auton alle jääneen oravan hautaamisesta. Tekstissä lapset hautaavat oravan. Todettiin, että runo sopi kyseisen julkaisun kokonaisuuteen, ja se valittiin mukaan tähän kirjaan. Hyvä että valittiin. Luulen, että monelle muullekin kuin minulle tuo runo nostaa hyviä muistoja lapsuuden leikeistä.
 
Minä olin lapsena himohautaaja. Raivasin hautausmaan, jossa oli – oravien, lintujen, hiirten ja isompien vainajien puutteessa – kärpästen hautoja. Kun hautauksia oli harva se päivä, tahtoi olla pula saattoväestä. Aina kuitenkin oli paikalla velipoika ja naapurin lapsia. Serkku-Pertti oli hyvä saattovieras, sillä hän osasi itkeä aidontuntuisesti.
 
Männynoksalla riippuvat metalliputkenpalaset olivat lapsuuden hautauksissa kirkonkelloina. Kun niihin mäjäytti rautakangella, naapureissa kuultiin, että Niilontalossa alkaa taas hautaus. Naapureissa reagoitiin hautauksiin eri tavoin. Toiset sanoivat, että noista leikeistä ei hyvä seuraa: aavisteltiin, että poika – siis minä – kuolee kohta tai tapahtuu muuta ikävää. Toiset taas sanoivat, että pappihan tuosta pojasta tulee. Ensimmäinen ennustus ei toteutunut, koska elän yhä, toinen toteutui, tosin aikain päästä.
 
Minun lapsuudessani kuolema kaikessa pelottavuudessaan kuului luontevasti elämään. Mummo tai pappa kuoli yleensä kotonaan. Lapset olivat mukana, kun kuolevaa hyvästeltiin ja kun vainajalle laulettiin. He näkivät, kun vainaja siirrettiin riiheen odottamaan hautausta. Lapset olivat mukana siunaustilaisuudessa, joka tapahtui useimmiten haudalla. He todistivat, että hauta luotiin umpeen ja siitä siirryttiin muistotilaisuuteen.
 
Nykyisin lapset voivat nähdä kuolleen omaisen arkun vasta kirkossa tai kappelissa, jos sielläkään. Aika usein kysytään, että saavatko lapset tulla hautauksiin mukaan ja mitä siitä seuraa, jos he tulevat. Minulla on tapana, että kun arkku on laskettu hautaan, pyydän lapsia  – turvallisesti vanhempia kädestä kiinni pitäen – kurkistamaan hautaan, jonne mummo laskettiin. Puhelen, että Jeesus tulee noutamaan kerran ja silloin juuri tästä kohdasta mummo nouse ylös uudessa, kirkkaassa ruumiissa.
 
On tärkeää, että lasten kanssa keskustellaan kuolemasta silloin, kun se tulee lähelle.  Kysymysten keskellä ja pelon tunteissa auttaa, kun kerromme, että Jeesus on voittanut kuoleman ja että kun uskomme Jeesukseen, hän pitää meitä sylissään ja kantaa turvallisesti perille taivaan kotiin.
 
Lapsen usko on vilpitöntä luottamusta Jumalaan ja iloa siitä, että saa leikkiä ja nauraa ja olla turvallisesti isän ja äidin sylissä.

Uudemmat

Erkki Piri

Olen syntynyt ja kasvanut Pirinrannan kylässä. Kylä on saanut nimensä Pirin talosta, isäni kodista, josta useimpien Suomen Pirien esi-isät ovat kotoisin.

Elämäntyöni olen tehnyt eritysopettajana Pudasjärvellä sekä pappina Pattijoella, Kiimingissä, Taivalkoskella ja Siikalatvalla. Siikalatvalla olin kirkkoherrana kymmenkunta vuotta ja samalla kahdeksan vuotta Raahen rovastikunnan lääninrovastina.

Rauhanyhdistyksen sananpalvelijaksi minut kutsuttiin Pudasjärvellä helatorstaina 1966. SRK:n leirityö Hilturannassa ja Siikatörmällä vuodesta 1965 vuoteen 1987 on jättänyt hyvät muistot. Kehitysvammaisten rippikoulut ovat minulle yhä toivottuja pestejä.

Mielenkiintoisin luottamustehtävä on ollut raamatunkäännöstyön palauteryhmän sihteerin toimi. Palauteryhmä oli kirkolliskokouksen asettama ja se työskenteli vuodeta 1975 vuoteen 1992. Tänä aikana luettiin läpi koko Raamattu.

Perheeseeni kuuluvat vaimo Raakel, joka käy vielä työssä, sekä tyttäret Riikka ja Reetta, jotka opiskelevat Helsingissä.

Pidän kirjoittamisesta. Olin aikoinani kymmenkunta vuotta Päivämiehen kolumnistina, SRK:lle olen kirjoittanut ja toimittanut kuusi kirjaa. Nykyisin olen Rauhan Tervehdyksen kolumnisti. Nyt sitten pitäisi ruveta pitämään blogia tähän Päivämiehen verkkolehteen. Saa nähdä, mitä tästä tulee. Hyvä tulee, jos syntyy rakentava keskustelusilta lukijoiden ja blogistin välille.

Voit antaa minulle palautetta teksteistäni osoitteeseen erkki.piri@gmail.com.

Erkki Piri

Toim. Kaisa Ikonen

Herra siunatkoon sinua, SRK:n Suviseurat Muhoksella

Muhoksen Suviseurat 2019 yksissä kansissa: monipuolinen neliväriteos palaa suviseurajärjestelyihin sekä erilaisiin suviseuratunnelmiin.

24 €

Salla Sivula
Kansi: Silja-Maria Wihersaari

Ketunpojat ja kätköviesti

Kuka on päässyt Ketunpoikien jäljille, ja mitä hän heistä tahtoo? Entä kuka on salaperäinen Anna, joka laittaa viestejä Iidalle? Ketunpojat saavat arvoituksen toisensa jälkeen ratkaistavaksi, kunnes kätköseikkailu saa ratkaisunsa.

15 €

Armostas kaikesta kiitoksen kannan

Jaakko Linjaman säveltämää musiikkia – puhuttelevaa ja harvoin kuultua.
Äänite sisältää hengellistä laulumusiikkia ja kuoromusiikkia sekä soitinsävellyksiä uruille, viululle ja pianolle.

25 €

Toim.: Jouni Hintikka ja Kirsti Nurkkala

Erityisen läheisinä

Kirja erilaisuudesta, elämän ainutlaatuisuudesta ja rikkaudesta: teoksessa puheenvuoron saavat erityislapset, heidän läheisensä sekä aiheen parissa työskentelevät ammattilaiset.

25 €

Ari-Pekka Palola

Myrskyjen keskellä

SRK:n historian kolmas osa kuvaa vaiherikasta ajanjaksoa 1962–1980.

48 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi