Keskiviikko 24.7.2019
"
Minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. 1 Tim. 1:16

”Pukki se ovelle kolkuttaa…”

5.12.2015 06:46 | Erkki Piri
Maksamaan seurakunnassa heräsi vilkas keskustelu joulupukista. Uutisten mukaan teologian ylioppilas oli paljastanut kirkossa istuville lapsille, että lahjoja ei tuo joulupukki vaan vanhemmat. Monet kokivat, että jotain särkyi lasten maailmassa. Piispa rauhoitteli tilannetta toteamalla, että puhuja halusi kritisoida joulun kaupallisuutta ja näin pitäytyä kirkon teemaan joulun sanomasta sekä korostaa pääasiaa.

Mieleeni nousi mukavia muistoja pitämistäni lasten joulukirkoista. Usein yritin havainnollistaa esitystäni kyselemällä kuorissa olevasta joulukuusesta:

– Mikä on kuusen latvassa? Miksi  ylinnä on tähti? Miksi kuusessa on kynttilöitä? Miksi siinä on koristeita, jotka muistuttavat hopeaomenia? Mitä itse kuusi kuvaa?

Näin päästiin siihen, että joulukuusikin edustaa kristillistä sanomaa.

Ja joulupukki. Joulupukin juuret lienevät nykyisen Turkin alueella, Anatoliassa, jossa eleli 300-luvulla Myran piispa. Hän oli lapsirakas, antoi lahjoja ja suojeli heikompia. Piispan nimi oli Nicolaos, jonka kaima on Niilo. Nicolaoksesta tuli myöhemmin lasten, merenkulkijain ja kauppiaiden suojeluspyhimys, Pyhä Nikolaos, Santa Clause.

Santa Clause on yhä joulupukin nimi monissa maissa. Joululahjat viestivät siis hyvän mielen aikaansaamisesta, siitä että ”iloista antajaa Jumalakin rakastaa”. Lopuksi sopi lasten kirkossa laulaa yhdessä muistutukseksi parhaasta joululahjasta:

Kiitos sulle Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme,
kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme.

Tullessasi toit sä valon, lahjat rikkaat, runsahat,
autuuden ja anteeksannon, kaikki taivaan tavarat.

Suomeenkin tuo joulu-ukko tai pukki lopulta kulkeutui. Muistan hyvin, miten lapsena kuunneltiin korva radiossa, kun Markus-setä jutteli Korvatunturilla asuvasta joulupukista.
 
Lapsen satumaailmaan kuuluu joulupukki. Lapsi ”uskoo” joulupukin olemassaoloon siitä huolimatta, että hänelle sanotaan, että koko pukki on satua. Jossain vaiheessa paljastuu, että pukki onkin isä tai naapurin Ville, enkä jaksa uskoa, että todellisuuden paljastuminen on kovin traagista.

Istuin kauan sitten puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa. Siellä joku herätti kysymyksen, pitäisikö lapsille kertoa pienestä pitäen, että ”oikeaa” joulupukkia ei ole olemassakaan. Onko oikein, että lapsille valehdellaan? Pitäisikö jättää joulusta koko pukki pois kokonaan?

Pukin syrjäyttämisen puolesta alkoi tulla jo monta esitystä. Kunnioitettu saarnaaja Ville Suutari käytti puheenvuoron. Hän heilutteli käsiään persoonalliseen tapaansa ja lausui:

– Veljet rakkaat! Ei laiteta joulupukkia pois viralta. Häntähän me taas kaikki odotamme!

Yleinen hilpeys ja hyvän mielen hyrinä lopetti keskustelun joulupukista.

Vanhemmat

Erkki Piri

Olen syntynyt ja kasvanut Pirinrannan kylässä. Kylä on saanut nimensä Pirin talosta, isäni kodista, josta useimpien Suomen Pirien esi-isät ovat kotoisin.

Elämäntyöni olen tehnyt eritysopettajana Pudasjärvellä sekä pappina Pattijoella, Kiimingissä, Taivalkoskella ja Siikalatvalla. Siikalatvalla olin kirkkoherrana kymmenkunta vuotta ja samalla kahdeksan vuotta Raahen rovastikunnan lääninrovastina.

Rauhanyhdistyksen sananpalvelijaksi minut kutsuttiin Pudasjärvellä helatorstaina 1966. SRK:n leirityö Hilturannassa ja Siikatörmällä vuodesta 1965 vuoteen 1987 on jättänyt hyvät muistot. Kehitysvammaisten rippikoulut ovat minulle yhä toivottuja pestejä.

Mielenkiintoisin luottamustehtävä on ollut raamatunkäännöstyön palauteryhmän sihteerin toimi. Palauteryhmä oli kirkolliskokouksen asettama ja se työskenteli vuodeta 1975 vuoteen 1992. Tänä aikana luettiin läpi koko Raamattu.

Perheeseeni kuuluvat vaimo Raakel, joka käy vielä työssä, sekä tyttäret Riikka ja Reetta, jotka opiskelevat Helsingissä.

Pidän kirjoittamisesta. Olin aikoinani kymmenkunta vuotta Päivämiehen kolumnistina, SRK:lle olen kirjoittanut ja toimittanut kuusi kirjaa. Nykyisin olen Rauhan Tervehdyksen kolumnisti. Nyt sitten pitäisi ruveta pitämään blogia tähän Päivämiehen verkkolehteen. Saa nähdä, mitä tästä tulee. Hyvä tulee, jos syntyy rakentava keskustelusilta lukijoiden ja blogistin välille.

Voit antaa minulle palautetta teksteistäni osoitteeseen erkki.piri@gmail.com.

Erkki Piri

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi