​Minäkö viestinviejä?

12.9.2014 07:13 | Erkki Piri
Maisteri Jani Alatalo väitteli tohtoriksi muutama viikko sitten vanhoillislestadiolaisuuden julkisuuskuvasta Suomessa 1961­–1985. Jos poimii vain väitöskirjan otsikoita lukematta itse tekstiä, saattaa saada hieman omituisen kuvan koko teoksesta:

”Suviseurat ja Ranuan pylväspyhimys”
”Taistelu pesukonetta vastaan”
”Kulttuurivihamielinen herätysliike”
”Onko keskustapuolue ainoa oikea puolue”
”SRK:n pimeät raha-asiat ja kieroutuneet sukupuolisuhteet”

Olin väitöstilaisuudessa. Luin väitöskirjan. Raflaavien otsikoiden alle sisältyy dokumentoitua asiaa. Väittelijä pyrkii työssään arvioimaan vanhoillislestadiolaisten julkisuuskuvaa eli sitä, millaisen kuvan nimenomaan moni liikkeen ulkopuolinen oli siitä saanut. Tästä kertoo silloinen media. Kuva ulkoa on paikoin erilainen kuin kuva sisältä.

Kun lestadiolaiset herätykset levisivät Haukiputaalle ja Pudasjärvelle 1800-luvun puolenvälin jälkeen, silloisen median, sanomalehti Pohjois- Suomen toimittaja matkusti varta vasten Haukiputaan kirkkoon. Siellä saarnasi Viktor Alfred Virkkula. Silloiselle lehdenlukijalle artikkeli antoi lestadiolaisuudesta tällaisen kuvan: ”Ensin oli kirkonmenot kuni ainaki, mutta keskisaarnan aikana alkoi kuulua ´u-uu-uuu´, joka vähän ajan päästä kiihtyi sellaiseksi ulinaksi ja ulvomiseksi, että oli jotensakin vaikea kuulla sanaakaan papin saarnasta.”

Kun Virkkula oli siirtymässä Haukiputaalta papin tehtävistä muualle, hän piti lähtösaarnan samaisessa kirkossa. Pohjois-Suomen toimittaja kommentoi: ”Kyllä oli sangen surkeaa nähdä ja kuulla sinä pyhänä, koska entinen väliaikainen saarnaajamme piti lähtösaarnan: se oli niin elämää ja melua hihhulien puolelta, että ajatteleva ihminen ei viitsinyt kuunnella vaan oli pakotettu lähtemään pois kirkosta. Papin saarnaa ei voinut kuulla ollenkaan; mikä huusi, mikä voivotti, mikä taputtaen käsiään hyppäsi kirkon penkissä.” Tälläkin tekstillä luotiin kuvaa lestadiolaisuudesta. Uskon, että ulkopuolinen koki liikutukset toisin kuin lestadiolainen.

80-luvulla alettiin kristillisyydessämme puhua avoimesta tiedottamisesta. Olin mukana monissa suviseurojen tiedotustilaisuuksissa, jotka olivat useimmiten asiallisia ja rakentavia. Eräänlaisiksi motoiksi muodostui kaksi periaatetta: Kristillisyydestä ja omakohtaisesta uskosta tule kertoa kysyjälle avoimesti ja rehdisti, kaikesta saa puhua paitsi ei anteeksiannetuista synneistä. Ja toiseksi, että jokainen kristitty omalla elämällään kertoo uskostaan. Jos ei jotain asiaa tiedä, on lupa tunnustaa tietämättömyytensä. On tärkeää olla aito, oma itsensä.

Minusta Pietari antoi jo kauan sitten kirjeessään viestintäohjeen tavallisille rivikristityille: ”Pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana." (1. Piet. 3:15­–16.)

Vanhemmat

Uudemmat

Erkki Piri

Olen syntynyt ja kasvanut Pirinrannan kylässä. Kylä on saanut nimensä Pirin talosta, isäni kodista, josta useimpien Suomen Pirien esi-isät ovat kotoisin.

Elämäntyöni olen tehnyt eritysopettajana Pudasjärvellä sekä pappina Pattijoella, Kiimingissä, Taivalkoskella ja Siikalatvalla. Siikalatvalla olin kirkkoherrana kymmenkunta vuotta ja samalla kahdeksan vuotta Raahen rovastikunnan lääninrovastina.

Rauhanyhdistyksen sananpalvelijaksi minut kutsuttiin Pudasjärvellä helatorstaina 1966. SRK:n leirityö Hilturannassa ja Siikatörmällä vuodesta 1965 vuoteen 1987 on jättänyt hyvät muistot. Kehitysvammaisten rippikoulut ovat minulle yhä toivottuja pestejä.

Mielenkiintoisin luottamustehtävä on ollut raamatunkäännöstyön palauteryhmän sihteerin toimi. Palauteryhmä oli kirkolliskokouksen asettama ja se työskenteli vuodeta 1975 vuoteen 1992. Tänä aikana luettiin läpi koko Raamattu.

Perheeseeni kuuluvat vaimo Raakel, joka käy vielä työssä, sekä tyttäret Riikka ja Reetta, jotka opiskelevat Helsingissä.

Pidän kirjoittamisesta. Olin aikoinani kymmenkunta vuotta Päivämiehen kolumnistina, SRK:lle olen kirjoittanut ja toimittanut kuusi kirjaa. Nykyisin olen Rauhan Tervehdyksen kolumnisti. Nyt sitten pitäisi ruveta pitämään blogia tähän Päivämiehen verkkolehteen. Saa nähdä, mitä tästä tulee. Hyvä tulee, jos syntyy rakentava keskustelusilta lukijoiden ja blogistin välille.

Voit antaa minulle palautetta teksteistäni osoitteeseen erkki.piri@gmail.com.

Erkki Piri

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi