Sunnuntai 15.12.2019
"
"Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän." Matt. 11:11

Kodin kynnykseltä

9.5.2017 06:24 | Henna Kinnunen
Tänään ajattelen teitä, jotka seisotte kotinne kynnyksellä, katsotte tuleviin uusiin haasteisiin ja suunnittelette muuttoa pois lapsuuden kodista. Tänään ajattelen erityisesti esikoistani, joka on juuri tämän kirjoittamisen hetkellä Helsingissä pääsykokeissa ja sen jälkeen menossa haastatteluun Keniassa alkavaa hyväntekeväisyystyötä varten. Pesä alkaa tyhjenemään, ei tämän hetken vielä pitänyt tulla! En ole valmis tästä vielä kirjoittamaankaan, kun en tiedä, mitä tapahtuu ja mitä lähteminen saa aikaan minussa, perheessä ja lähtijässä. 

Esikoisen lähtö omilleen tuntuu oman elämäni välitilinpäätökseltä. Tässäkö se nyt oli? Mihin menivät vuodet? Pikakelaan esikoisen elämää syntymästä tähän päivään. Kysymyksiä tulvii, ja vastauksia on vähän. Olenko vaatinut liikaa? Olenko kysynyt tarpeeksi? Olenko antanut tilaa etsiä? Olenko tehnyt riittävästi, liian vähän vai liian paljon? Olenko antanut erehtyä? Olenko ohjannut? Olenko kuunnellut? Olenko rakastanut totuudessa? Olenko ollut armollinen? 

Sanotaan, että lapset ovat lainaa. Se tuntuu nyt hyvin todelta, kun oma esikoiseni on jättämässä taakseen lapsuuskodin arjen. Yhtenä päivänä iloitsen lähdöstä, toisena vedän mennyttä aikaa takaisin. Jarrutan ja pysäytän ajan. Elämä ja aika vain virtaa. Keskimmäinen toivoi toissapäivänä, että mennään retkelle koko perhe, kun vielä voidaan. Nytkö päättyy arkielämän jakaminen lapsen kanssa? Tästä lähtien lapsi tulee kotona käymään, mutta hän ei välttämättä enää vakituisesti palaa asumaan kotiin. Kodin rakentaminen alkaa sinne, minne Jumala osoittaa tehtävät ja tien. 



Kurkistan esikoiseni huoneeseen, joka on pian luovutettava nuoremman sisaruksen käyttöön. Se on täynnä yläkaapeista ja varaston kätköistä kannettua maallista tavaraa poisheitettäväksi, kierrätettäväksi ja pakattavaksi. Onko mukana riittävästi uskoa, luottamusta ja rakkautta? Lähteekö reppuun lausumattomia kipuja, joita en näe enkä ymmärrä? Selviääkö nuori niiden kanssa? 

Lähteminen ei ole aina helppoa nuorelle, vaikka siipien alle saakin siten enemmän ilmaa ja vapautta. Suunta ei ole aina selvä. Opiskelupaikkaa ei välttämättä saa ponnisteluista huolimatta. Työkin voi olla kiven alla. ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.” (Sananl. 3:5–6.)

Kaihoisista tunteista ja epäröinneistä huolimatta katselen luottavaisella mielellä nuoren muuttomatkan valmisteluja. ”Ei tarvitse olla enempää kuin on. Riittää, että levittää siipensä täyteen mittaansa." (M. Paavilainen.) Nämä sanat kirjoitin esikoiseni aikuisuuden kirjaan vuosi sitten. Siinä on riittävästi. 



Olen onnellinen, että lapsi uskaltaa lähteä. Olen onnellinen, että hän uskoo ja luottaa. Tiedän, että hän ei lähde omin voimin. Tiedän, että hän luottaa Jumalan huolenpitoon. Se kantaa myös minua. 

Lapseni voima on myös rakkaissa saattajissa, jotka ovat kulkeneet rinnalla myrsyissä ja paisteessa. Vanhempana olen vain yksi heistä. Kiitän teitä ystävät, kummit, isovanhemmat, sukulaiset ja opettajat – olette antaneet palasen lapseni matkaevääksi rohkaisemalla, vaatimalla ja tukemalla. Ennen kaikkea rakastamalla. Rakkaat, pidetään hänestä huolta edelleen.

”Anna virrata. Anna mennä. Nouse siiville. Kauas lennä." (A.-M. Kaskinen.) Annan lapseni lähteä. Luottamuksen käsi häntä kantaa. Ei tarvitse aina tietää ja olla varma. Lapseni saa erehtyä, lentää vastatuulessakin ja etsiä suuntaa aina uudestaan. Sitä toivonkin, en elämää erehtymätöntä. 



Ristin käteni hiljaa. Katson alas ja nostan katseeni ylös. Kiitän vielä. Rukoukseen suljen lainalapseni, teidät kaikki matkallelähtijät. Isä, kanna vahvoilla käsilläsi näitä lapsia. Saata heidän luoksensa ystäviä, jotka kirkastavat sinun kasvojesi rauhaa. Ystäviä, jotka rukoilevat heidän puolestaan ja armon valossa rakastavat. Anna heille rohkeutta mennä kohti uusia haasteita, vaikkei polku olisi aina selkeä. Jumala lentoonlähtevien matkaa siunatkoon. 

Siipesi rikkovat ilmaa, sinä lähdet. Katson ja itken. Sylini on tyhjä, mutta sydämeni on täynnä. Sinun rakkauttasi.

Vanhemmat

Uudemmat

Henna Kinnunen

Olen 44-vuotias nainen ja asun perheeni kanssa kuudetta vuotta Fuengirolassa, Espanjassa. 

Minua kiinnostaa se, johon sanat eivät aina yllä. Se tärkeä, mitä nopeasti askeltaessa ei välttämättä huomaa. Voimaannun hiljaisuudessa, luonnossa ja siellä missä elämän kipua ja iloa uskalletaan jakaa kyyneleillä. 

Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen henna.kinnunen@dnainternet.net.

Henna Kinnunen

Armostas kaikesta kiitoksen kannan

Jaakko Linjaman säveltämää musiikkia – puhuttelevaa ja harvoin kuultua.
Äänite sisältää hengellistä laulumusiikkia ja kuoromusiikkia sekä soitinsävellyksiä uruille, viululle ja pianolle.

25 €

Salla Sivula
Kansi: Silja-Maria Wihersaari

Ketunpojat ja kätköviesti

Kuka on päässyt Ketunpoikien jäljille, ja mitä hän heistä tahtoo? Entä kuka on salaperäinen Anna, joka laittaa viestejä Iidalle? Ketunpojat saavat arvoituksen toisensa jälkeen ratkaistavaksi, kunnes kätköseikkailu saa ratkaisunsa.

15 €

Toim.: Jouni Hintikka ja Kirsti Nurkkala

Erityisen läheisinä

Kirja erilaisuudesta, elämän ainutlaatuisuudesta ja rikkaudesta: teoksessa puheenvuoron saavat erityislapset, heidän läheisensä sekä aiheen parissa työskentelevät ammattilaiset.

25 €

Toim. Kaisa Ikonen

Herra siunatkoon sinua, SRK:n Suviseurat Muhoksella

Muhoksen Suviseurat 2019 yksissä kansissa: monipuolinen neliväriteos palaa suviseurajärjestelyihin sekä erilaisiin suviseuratunnelmiin.

24 €

Ari-Pekka Palola

Myrskyjen keskellä

SRK:n historian kolmas osa kuvaa vaiherikasta ajanjaksoa 1962–1980.

48 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi