Lauantai 20.7.2019
"
Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Room. 14:10

Vieläkin on mahdollisuus palata

10.11.2015 06:50 | Inkeri Heikkala
Lapsi höyhenenkevein askelin pihanurmikolla:

– Taivaan isä on tiputtanut tähän kukkia.

Hehkuvissa kasvoissa auringon lämpö. Se, että saa olla uskomassa. Valkoisessa hammasrivistössä on aukko, mutta lapsen hymy on rohkea ja katse varma.

* * *

– Jumalan rauhaa rinnassansa ken kantaa maassa kuoleman, on onnellinen kulkeissansa maan vieraan poikki taivaaseen…

Sinisellä taivaalla laulavan leivosen heleä ääni ei peity kovaäänisistä kaikuvan laulun alle. Auringon lämpö kasvoilla ja sydämessä valkoisen telttakankaan puhtaus.

* * *

Lattialla vierekkäin jalkarivistö, lyhyempiä ja pitempiä jalkoja, levollisia ja rauhattomia jalkoja. Osa suorina, osa koukistettuina, osa iloisesti sikinsokin. Ympärillä vilkas puheensorina, vastaleivotun pullan tuoksu täpötäydessä asunnossa.

– Jumalan terve, kiva nähdä sinuakin, miten menee?

* * *

Mutta mistä tulivat kylmät tuulet, jotka palelluttivat kesänurmikon kukkaset? Miksi kasvoilta katosi auringon hehku? Miksi ystävän tuki alkoi tuntua holhoamiselta? Nöyryys vaihtui varmaan tietoon. Lapsi haudattiin kaiken kokemisen pohjattomaan tarpeeseen. Polusta tuli liian ahdas kulkea.

Tämä aika on luopumisen aikaa. Itsekeskeiselle ja itseriittoiselle ihmiselle oppi Jumalasta ja Jumalan valtakunnasta on aikansa elänyttä, vanhaan aikaan kuuluvaa. Sana synti haluttaisiin nykymaailmasta poistaa tarpeettomana ja vanhanaikaisena. Nyt on tärkeää saada rajoituksetta toteuttaa itseään.

Mutta sitä mietin, miten uskosta luopunut pystyy täyttämään sisimpään jääneen tyhjyyden? Kun koko eletty elämä on täynnä onnellisia muistoja, en usko, että niitä olisi helppo roskata.

Kun omantunnon ääni on sisimmästä vaiennettu, on helppo lähteä lauman mukana ja ajatella, että näinhän kaikki elävät tätä elämää. Silloin entinen koti näyttäytyy ahtaana hakomajana yrttitarhassa, kuten Raamattu asian ilmaisee. Kieltojen ja kontrollin tyyssijana. Silloin on myös helppo nousta syyttäjien barrikadeille.

Mutta, miten muistot voi vaientaa?

”Muistatko ne ajat menneet
kun sä armost’ iloitsit,
jolloin syntisiä töitäs
armon virtaan upotit?”
 
* * *

– Rakastatteko minua enää? Rakastatteko, kun valitsin toisin?

Hän haluaa pitää kiinni rakkaudesta, sillä se tuo lohtua, kun kylmät tuulet jättivät rintaan tyhjyyden, joka hitaasti täyttyy. Lämpö ja turvallisuus, joita hän uskovaisena koki, ovat kadonneet. Ei hänellä taida olla helppoa itselläänkään.

Mutta ei tarvitse pelätä sitä, että rakkaus loppuisi. Se on rakkautta, joka tekee kipeää, mutta se ei lakkaa koskaan. Sillä vain rukous ja rakkaus voivat näyttää tien takaisin. 
    
* * *
 
Suru luopuneesta läheisestä ei koskaan väisty, mutta jakamalla toisten kanssa se helpottuu. Sana, joka kuuluu seuroissa, tulee lähelle lohduttavana. Ja Jumalalla on vara antaa saattaja ihan lähellekin:

– Tämä aika koettelee meitä. Surua on monella perheellä. Emme ole ainoat... Tuntuu, että lujemmin vain haluaisi itse tarttua Jumalan valtakunnan sanaan kiinni. Ja valtakunta tuntuu entistä rakkaammalta…

Vieläkin on mahdollisuus palata kotiin.

Vanhemmat

Uudemmat

Inkeri Heikkala

Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme, juuri niiden juttujen parissa, joita olen kotiäitivuosina kovasti harjoitellut. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Blogikirjoitusteni aihepiiriä en osaa rajata, mutta uskovaisena elämisen turvallisuus merkitsee minulle paljon. 

Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.

Inkeri Heikkala

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi