Tiistai 23.7.2019
"
Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan." 1 Moos. 12:1

Juuri oikea elämä

6.5.2016 06:33 | Inkeri Heikkala
Luin kerran artikkelin arjen sankareista. Tämä nimitys oli annettu omaishoitajille, jotka vielä vanhuudessa omien kremppojenkin keskellä jaksavat hoitaa sairasta puolisoaan tai lastaan. Tällaisia arjen sankareita olen itsekin työssäni tavannut. Heidän työnsä on todella arvokasta heidän läheisilleen ja myös yhteiskunnalle.

Minäkin olen ollut omaishoitaja. En ollut vanha, enkä sitä ehkä omasta valinnastani, ainakin silloin ajattelin niin. Olin nuori, jolla oli samanlaisia unelmia kuin muillakin samanikäisillä: kun lukio olisi ohi, jossakin olisi oma kämppä, oma elämä ja ehkä oma kultakin. Mutta elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee. Äitini sairastui ja otettiin pois. Vähitellen tajusin, että kotona oli kaksi ihmistä, joita ei pystynyt jättämään yksin: down-veljeni ja sairas isäni. Tuli monta iltaa ja yötä, jolloin uni ei tullut. Tuli paljon kysymyksiä Taivaan Isälle, vuoroin ahdistusta ja vuoroin toivoa. Onneksi jo silloin minulle annettiin rinnalla kulkijoita ja ystäviä. Jotenkin niistä vuosista on jäänyt tunne, että Taivaan Isä oli lähellä. Lakkiaispäivänä ilon heleyttä kirkasti se pieni mummo, joka sulki minut kyynelsilmin syliinsä. Äitini vanha ystävä toi ruusun, kun oma äiti ei ollut sitä antamassa.

Sinä kesänä sain istua paljon seuroissa ja epätoivon ja ikävänkin keskellä uskoa. Sinä kesänä minua valmistettiin siihen tehtävään, joka oli minulle tarkoitettu. Miksikähän siitä kesästä on jäänyt voimakkaasti mieleeni juuri se, miten imin seurapuheista lohtua siitä, että Jumala pitää meistä huolen! Loppukesällä kohtasin tulevan puolisoni. Kaikki varoituksen sanat siitä, miten nuori olin, menivät ohi korvien. Minulle annettiin mies, joka oli epäröimättä valmis ottamaan koko ”paketin”. Se ei voinut olla muuta kuin Taivaan Isän johdatusta!

En koe olleeni mikään hyvä omaishoitaja. En ollut aina kärsivällinen, enkä jaksanut joka päivä tyytyä osaani. Perheen kasvaessa päivät täyttyivät monenlaisesta tohinasta. Sain syliini aina uuden pienen voimanantajan. Silti välissä koin aikoja, jolloin voimat olivat todella vähissä. Henkisesti sairaan isän hoitaminen kysyi juuri henkistä jaksamista. Lapsiperheen työläässä arjessa se oli voimia kysyvä lisä. Muistan, miten monesti tunsin muiden äitien keskellä ulkopuolisuutta juuri siksi, että oma arkeni oli niin erilaista, enkä kyennyt avautumaan siitä. Kerrankin kuuntelin, kun joku valitti, miten arki joskus oli raastavaa, kun lapset repivät joka suuntaan. Kuuntelin ja ajattelin, että minä jaksoin juuri lasten vuoksi, niiden äiti, äiti -huutojen vuoksi. Siitä minä sain voimaa, kun vedin unisen lapsen lähelleni tai upotin nenäni pörröiseen hiuspaljouteen. Eniten siitä, kun sain jakaa arkeni sen ihmisen kanssa, joka tiesi minun väsymykseni.

Minulla ei ollut mahdollisuutta kartuttaa cv-kansiotani tai hankkia tärkeitä oppiarvoja. Enkä koe olleeni arjen sankari. Tämä oli minun elämääni, minulle tarkoitettua. Ei elämä voi ollakaan pelkkää helppoa myötärinnettä. Kun katsoo aikaa taaksepäin, löytyy paljon kiitoksen aihetta. Yksi niistä on se, että pappa sai aikanaan nukkua pois omassa sängyssään, juuri niin kuin oli toivonutkin. Nyt meillä on puolison kanssa monesti ollut jo tilaisuus istua kahden ruokapöydässä. Ja se osa, jota joskus kipuili omalle kohdalle vääränä ja epäoikeudenmukaisena, tuntuu nyt omalta. Taivaan Isän antamalta.

Vanhemmat

Uudemmat

Inkeri Heikkala

Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme, juuri niiden juttujen parissa, joita olen kotiäitivuosina kovasti harjoitellut. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Blogikirjoitusteni aihepiiriä en osaa rajata, mutta uskovaisena elämisen turvallisuus merkitsee minulle paljon. 

Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.

Inkeri Heikkala

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi