Kaukana kotoa
31.5.2014 07:58 | Inkeri HeikkalaMiten on mahdollista, että minä olen täällä? Minä, joka en ole koskaan aiemmin käynyt kuin juuri ja juuri naapurimaan rajan toisella puolella. Aikuisen tyttöni kanssa nauramme, että täällä olemme antamassa toisillemme laatuaikaa. Äiti tyttärelleen ja tyttö äidilleen. Puhumme rantakivillä, puutarhojen varjoissa ja eniten illalla hotellihuoneen hämärässä, kun viimeinenkin valonsäde on kadonnut vuoren huipulla.
Päivisin ihmettelemme, miten hortensia voi olla korkea puu, miten kiviaidat pursuavat pelargonioiden kukkia ja tuuhea limoviikuna tarjoaa varjoaan kuumassa auringonpaisteessa. Muistan, kuinka oma äitini vaali keittiön pöydällä kukkinutta ihmeköynnöstään. Täällä niitä on joka puolella.
Joka päivä kävelemme paljon, kapeita jalkakäytäviä ylä- ja alamäkeen. Kiipeämme satoja portaita ja tutkimme puutarhoja. Ylhäällä vuorenrinteillä kohtaamme paikallisen arjen ja katselemme alas laaksoihin ja kauas merelle. Emme viihdy sisällä kaupoissa tai hotellissa. Ulkona oleminen tuntuu levolta, vaikka kiipeäminen polttaa keuhkoja ja vetää pohkeet kireiksi. Lepäämme enemmän näin, kuin jos loikoilisimme auringossa.
Ja sitten taas ihmettelen, miten minulle annettiinkin tällainen mahdollisuus lepoon!
Yhtenä iltana astumme varjoisaan seurasaliin. Tutut tervehdyssanat kaikuvat vastaan:
– Jumalan terve ja tervetuloa!
Tuntuu, että perhe on kokoontunut. Oman kaukana olevan kotisiionin kodikkuus löytyy täältäkin. Oudot ihmiset tuntuvat tutuilta jo parin sanan jälkeen. Alkuvirsi kuuluu voimakkaana varmasti ulos kadulle asti. Seurapuheessa luvataan uskoa kaikki synnit anteeksi. Tuntuu turvalliselta jatkaa matkaa – taivaan Isä on lähellä.
Inkeri Heikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme, juuri niiden juttujen parissa, joita olen kotiäitivuosina kovasti harjoitellut. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Blogikirjoitusteni aihepiiriä en osaa rajata, mutta uskovaisena elämisen turvallisuus merkitsee minulle paljon.
Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
