Perjantai 19.4.2019
"
Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

​Kevätaurinko paistaa ja paljastaa

1.5.2014 10:55 | Inkeri Heikkala
Minkälaiset aseet nyt ottaisin käyttöön. Tiskiaineen, mikrokuituliinan, sanomalehtipaperin, lastan vai ehkä sen heräteostoksen, jonka akku riitti kertakäytöllä kahteen ikkunaan. Vesisankot, kaksi kappaletta avaajia ja ruuvimeisselin. Näissä vanhoissa ikkunoissa on jokaisessa yhteensä kuusi puolta, paljonko niistä kaiken kaikkiaan tuleekaan…

Tällä kerralla aloitan ainakin niistä, jotka viime vuonna jäi avaamatta ja näyttävät takaansa avautuvan maiseman harmaana. Sitten tarvitaan myös tikkaat ja lankkuviritelmät. Ja ehkä kaveri, joka varmistaa… Pelkkä työn ajatteleminenkin jo väsyttää, mutta pakko tämä on tehdä, muuten koko huusholli tuntuu koko kesän tunkkaiselta.

Kun lapset olivat pieniä, teippasin keittiön kaapin oveen katkelman Pirkko-Liisa Linjaman runosta Äidin kevätkirje:

”Sinä ymmärtäväinen
minun ei tarvitse selitellä
miksi keittiön ikkuna
on täynnä voileipäkäsien jälkiä.”

Kun suunnittelimme muuttoa tähän taloon, alhaalle yltävät ikkunat ensin mietityttivät. Myöhemmin ne vain ihastuttivat. Pidimme huolen, että yksivuotiaallakin oli vapaa pääsy ikkunan ääreen. Monet tovit siinä vietettiin seuraillen lintujen, oravien ja jopa ketun puuhailuja. Siksipä ikkunan alaosa oli täynnä pieniä käden ja nenän jälkiä. Ylempänä näkyi hieman isompiakin sormenjälkiä. Kaikkein ylimpänä oli joskus otsan painauma, josta erottui selvästi ryppyjen hienot verkostot. Pappa oli jaksanut lähteä katsomaan lasten kanssa ulos. Linjaman runo jatkuu näin:

”Mutta tänä päivänä
kun talven taakat ovat takana
ja aurinko loistaa
on helppo iloita voileipäkäsistä,
jotka osoittelevat pikkulintuja
– vain tuokio, ja kurasaappaat
ovat tömistelleet luotamme pois.”

Tätä nykyä ikkunat saavat olla enimmäkseen rauhassa. Vain joskus lastenlapset tulevat jättämään niihin omat jälkensä. Niiden pesu tapahtuu aina viiveellä, haikeudella. Kauanko kestää, että saamme syliimme taas näitä kaukana-asuvia?

Onko pakko pestä ikkunat, onko pakko siivota? Nuoriso esittää tuon kysymyksen usein raflaavasti. On ihan hyvä pysähtyä miettimään sitä. Ainakin silloin, kun työ tuntuu pakonomaiselta. Hyvä on aina myös miettiä, miten perheessä töitä pystyy jakamaan. Ja tehtyä työtä voi aina juhlia vaikkapa lättykekkereillä tai pelkällä hyvällä mielellä.

Joskus on hyvä pysähtyä myös miettimään sitä, millaisesta ikkunasta me itse katselemme maailmaa. Liian kirkkaaksi puunattu saattaa näyttää naapurin takapihan törkykasatkin. Ja harmaaksi pinttyneen ikkunan läpi on vaikea erottaa tien routavauriot. Mutta matalalla olevasta ikkunasta pienen on helppo nähdä muuttolintujen kerääntyminen matkaan lähtöä varten.  

 

Vanhemmat

Uudemmat

Inkeri Heikkala

Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme, juuri niiden juttujen parissa, joita olen kotiäitivuosina kovasti harjoitellut. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Blogikirjoitusteni aihepiiriä en osaa rajata, mutta uskovaisena elämisen turvallisuus merkitsee minulle paljon. 

Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.

Inkeri Heikkala

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi