Tiistai 23.7.2019
"
Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan." 1 Moos. 12:1

Nuorten iltakylät tuovat iloa mummoihmiselle

30.6.2014 08:23 | Inkeri Heikkala
Olen kuuttakymmentä lähestyvä mummoihminen. Minulla on eräs rakkaus, joka voi tuntua hieman kummalliselta. Rakastan nuorteniltoja. Olen ehtinyt jo valmiiksi surra sitä, että kun viimeinen lapsi lentää pesästä, ne ehkä loppuvat. Sanon ehkä, kun salaa toivon, että senkin jälkeen nuoret joskus kysyisivät, että voiko meille tulla.
 
Meidän perheessä järjestettiin ensimmäinen nuortenilta kauan sitten. Silloin vanhimmat lapset olivat pieniä.  Rauhanyhdistyksellämme oli isot seurat. Mies oli yksin lauantai-illan seuroissa, minä olin jäänyt kotiin. Matot olivat eteisessä läjässä odottamassa, että saisin vielä imuroitua talon pyhäsiivoon. Kodin tunnelma oli melko tiivis ja perheenäiti väsynyt ja vähän pahantuulinen. Mies tuli seuroista kotiin ja ilmoitti, että lupasi nuorten tulla iltakylään. Äänensävy oli kuitenkin melko varovainen, sillä hän aisti tunnelman heti ovelta. Enhän minä ollut kovin mielissäni tiedosta. Mutta ilta oli mukava, ja ketään ei paha siivo tai tarjoilujen vähyys näyttänyt haittaavan. 

Sen jälkeen nuorten lentopalloiltoja ja kyläilyjä on ollut meillä silloin tällöin. Ja kun omat lapset ovat kasvaneet, niitä on ollut useammin. Uudella kotipaikkakunnalla ensimmäisessä nuortenillassa oli mukana kaikenikäisiä. Muistoksi illasta on jäänyt hauskoja valokuvia, miten vanhat ja nuoret samassa rivissä leikkivät alokas Möttöstä ja Totista toveria. Niinä aikoina nuortenilloissa kulkeneet järjestävät nuorteniltoja jo omalle jälkikasvulleen.
 
Aika on muuttunut, ja joskus nuortenilloissa joutuu pyytämään, että kännykät laitettaisiin taskuun. Mutta ohjelma on pysynyt hyvin samanlaisena. Leikitään, jutellaan ja nauretaan. Ja aina myös lauletaan muutama laulu.
 
Ikääntyminen saa varmaan aikaan sen, että palaa muistoissa herkemmin taaksepäin. Muistelee nuoria, jotka ovat istuneet meidän pirtissä. Muistelee myös heitä, jotka ovat luopuneet uskosta. Silloin toivoo ja rukoilee, että mielen sopukoihin olisi jäänyt murunen hyviä muistoja, jotka herättäisivät ikävän uskomaan.
 
Vielä on kuitenkin aika, että seurojen jälkeen saan tuntea hihassani nykäisyn ja korvassani kysymyksen. Voivatko nuoret tulla meille? Vielä saamme ottaa vastaan sisälle tulvahtavan iloisen porukan.

Vanhemmat

Uudemmat

Inkeri Heikkala

Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme, juuri niiden juttujen parissa, joita olen kotiäitivuosina kovasti harjoitellut. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Blogikirjoitusteni aihepiiriä en osaa rajata, mutta uskovaisena elämisen turvallisuus merkitsee minulle paljon. 

Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.

Inkeri Heikkala

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi