Lauantai 19.1.2019
"
Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. Hepr. 13:7

​Lyhyin askelin

29.10.2014 06:12 | Inkeri Heikkala
Sormea ympäröivä pieni käsi pitää napakasti kiinni. Ylöspäin kääntyneet kasvot hehkuvat intoa ja suu puhuu nopeammin kuin sanat ehtivät ulos asti. Mutta se ei haittaa, sillä poskilla ja silmissä hehkuva innostus kertoo enemmän. Minä mummi ja pieni, pörröpäinen Natalie-tyttönen olemme menossa ulos tutkimaan maailmaa. Askeleet ovat lyhyet mutta malttamattomat. Monen mutkan ja kyykistymisen jälkeen pienet kädet ojentuvat kohti. Sylikyyti tuntuukin kaikkein mieluisimmalta.

”Minä saatan sinut ulos.” Pidän ovea auki, että rollaattori sopii tulemaan raosta. Pitkä käytävä tuntuu pitemmältä kuin koskaan. Minulla kiireisellä on vaikeuksia sovittaa omat askeleeni saattajan lyhyisiin askeliin. Puolivälissä huomaan todeta itselleni, että minulla ei ole oikeasti mihinkään kiire. Seuraava työkohde ei karkaa mihinkään. Miten paljon pitää opetella, että oppisin tuon läksyn! Samalla tavalla olen joutunut oppimaan, miten tärkeää vanhukselle on kosketus, pienikin hipaisu olkapäälle. Sen opetti minulle yksi mummo, jota kerran spontaanisti halasin, kun hänellä oli paha mieli. Seuraavalla kerralla hän halasi minua, kun tein lähtöä. Halaamisesta tuli kohtaamisiimme tärkeä tapa. Mietin, milloin sitä mummoa oli viimeksi halattu. Minustakin oli suloista saada olla vanhuksen rutistuksessa. Siinä tuntui kokonaisen elämän maku. 

”Siinä on matala kynnys”, sanon varalta, vaikka tiedän, että käsivarttani puristava käsi seuraa tarkasti oman kehoni liikkeitä ja askel osuu juuri oikeaan kohtaan. Oikeastaan emme keskity kynnyksiin ja korokkeisiin, vaan juttelemme ostoksista ja hinnoista. Tiedän, että kumppanini muut aistit korvaavat menetetyn näköaistin. Olen oppinut, että läsnäoloni merkitys ei todellakaan ole niin iso, kuin olin joskus kuvitellut. Silloin mietin taas, että toivottavasti auttavia käsiä on silloinkin tarjolla, kun itse niitä joskus tarvitsen. On helpompi kävellä ohi, kuin pysähtyä kävelemään rinnalle lyhyin askelin.

Monet tarvitsevat saattajaa. Eilen jäisellä tiellä ajellessani muistin suojelusenkelin. Silloin muistin pyytää varjelusta loppumatkalle. Kunpa kaiken jokapäiväisen touhotuksenkin keskellä muistaisin aina pyytää varjelusta loppumatkalle. Ja että vaikka en näekään kenenkään nyt taluttavan tästä kädestäni, taluttaja sittenkin on läsnä. Että mikään asia ei koskaan tulisi minun elämässäni niin tärkeälle paikalle, etten tarvitsisi taluttajaa. Tai matkakumppanin kosketusta ja sanoja: ”Ole hyvässä turvassa, saat uskoa kaikki synnit anteeksi.” Silloin lyhyet ja raskaan tuntoiset askeleet saavat uutta voimaa, ja katse kirkastuu katsomaan kauemmas. 

Vanhemmat

Uudemmat

Inkeri Heikkala

Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme, juuri niiden juttujen parissa, joita olen kotiäitivuosina kovasti harjoitellut. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Blogikirjoitusteni aihepiiriä en osaa rajata, mutta uskovaisena elämisen turvallisuus merkitsee minulle paljon. 

Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.

Inkeri Heikkala

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi