Perjantai 26.4.2019
"
Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole sinun vertaisesi! Sinä olet tehnyt suuria tekoja, sinä ajattelet meidän parastamme. Ps. 40:6

​Lyhyin askelin

29.10.2014 06:12 | Inkeri Heikkala
Sormea ympäröivä pieni käsi pitää napakasti kiinni. Ylöspäin kääntyneet kasvot hehkuvat intoa ja suu puhuu nopeammin kuin sanat ehtivät ulos asti. Mutta se ei haittaa, sillä poskilla ja silmissä hehkuva innostus kertoo enemmän. Minä mummi ja pieni, pörröpäinen Natalie-tyttönen olemme menossa ulos tutkimaan maailmaa. Askeleet ovat lyhyet mutta malttamattomat. Monen mutkan ja kyykistymisen jälkeen pienet kädet ojentuvat kohti. Sylikyyti tuntuukin kaikkein mieluisimmalta.

”Minä saatan sinut ulos.” Pidän ovea auki, että rollaattori sopii tulemaan raosta. Pitkä käytävä tuntuu pitemmältä kuin koskaan. Minulla kiireisellä on vaikeuksia sovittaa omat askeleeni saattajan lyhyisiin askeliin. Puolivälissä huomaan todeta itselleni, että minulla ei ole oikeasti mihinkään kiire. Seuraava työkohde ei karkaa mihinkään. Miten paljon pitää opetella, että oppisin tuon läksyn! Samalla tavalla olen joutunut oppimaan, miten tärkeää vanhukselle on kosketus, pienikin hipaisu olkapäälle. Sen opetti minulle yksi mummo, jota kerran spontaanisti halasin, kun hänellä oli paha mieli. Seuraavalla kerralla hän halasi minua, kun tein lähtöä. Halaamisesta tuli kohtaamisiimme tärkeä tapa. Mietin, milloin sitä mummoa oli viimeksi halattu. Minustakin oli suloista saada olla vanhuksen rutistuksessa. Siinä tuntui kokonaisen elämän maku. 

”Siinä on matala kynnys”, sanon varalta, vaikka tiedän, että käsivarttani puristava käsi seuraa tarkasti oman kehoni liikkeitä ja askel osuu juuri oikeaan kohtaan. Oikeastaan emme keskity kynnyksiin ja korokkeisiin, vaan juttelemme ostoksista ja hinnoista. Tiedän, että kumppanini muut aistit korvaavat menetetyn näköaistin. Olen oppinut, että läsnäoloni merkitys ei todellakaan ole niin iso, kuin olin joskus kuvitellut. Silloin mietin taas, että toivottavasti auttavia käsiä on silloinkin tarjolla, kun itse niitä joskus tarvitsen. On helpompi kävellä ohi, kuin pysähtyä kävelemään rinnalle lyhyin askelin.

Monet tarvitsevat saattajaa. Eilen jäisellä tiellä ajellessani muistin suojelusenkelin. Silloin muistin pyytää varjelusta loppumatkalle. Kunpa kaiken jokapäiväisen touhotuksenkin keskellä muistaisin aina pyytää varjelusta loppumatkalle. Ja että vaikka en näekään kenenkään nyt taluttavan tästä kädestäni, taluttaja sittenkin on läsnä. Että mikään asia ei koskaan tulisi minun elämässäni niin tärkeälle paikalle, etten tarvitsisi taluttajaa. Tai matkakumppanin kosketusta ja sanoja: ”Ole hyvässä turvassa, saat uskoa kaikki synnit anteeksi.” Silloin lyhyet ja raskaan tuntoiset askeleet saavat uutta voimaa, ja katse kirkastuu katsomaan kauemmas. 

Vanhemmat

Uudemmat

Inkeri Heikkala

Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme, juuri niiden juttujen parissa, joita olen kotiäitivuosina kovasti harjoitellut. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Blogikirjoitusteni aihepiiriä en osaa rajata, mutta uskovaisena elämisen turvallisuus merkitsee minulle paljon. 

Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.

Inkeri Heikkala

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi