Keskiviikko 14.11.2018
"
Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. 2 Tim. 4:6-7

Elämä, sana niin suuri

5.4.2015 06:13 | Inkeri Heikkala
Meitä oli monen näköistä ja ikäistä miestä ja naista istumassa rauhanyhdistyksemme kahviossa. Yksi asia yhdisti meitä kaikkia. Me olimme äitejä ja isiä. Alustaja johdatteli meidät illan aiheeseen Psalmin 139 sanoilla: ”Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. – – Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.”

Eikä illan aihe ollutkaan mikään pieni. Se oli koko elämän mittainen. Elämän lahja on ihmeellinen lahja. Juuri minulle annettu ja tarkoitettu. Kun sen ainutkertaisuuden jaksaisi aina muistaa, löytyisi halu varjella sitä ja elää parhaalla mahdollisella tavalla. Kiitollisena jokaisesta hetkestä ja vivahteesta, jonka se antaa. 

Lapsi syntyy avoimena kaikelle, hän on kuin kirjoittamaton kirja, jonka sisällön tietää ja tuntee vain elämän antaja. ”Jo äitisi kohdussa minä tunsin sinut...” Vanhemmat toivovat, että noille sivuille piirtyisi onnellisia asioita. Että luottavainen katse ja hymy eivät koskaan katoaisi lapsen kasvoilta. Emme ehkä pysty varjelemaan lasta vaikeilta asioilta, mutta toivomme, että hän saisi kyvyn selvitä niiden kanssa. Ja ettei hän koskaan kadottaisi yhteyttä Luojaansa.

Tehtävä, mikä lapsen myötä vanhemmille annetaan, ei ole pieni, eikä aina helppokaan.  Arki pienten lasten kanssa kuormittaa. Se saattaa kuormittua, vaikka lapsia olisi vain yksi tai kaksi. Silloin on tärkeää saada ja ottaa apua vastaan. Kuormien jakaminen onkin asia, mikä on käynyt harvinaiseksi tässä yksilökeskeisessä yhteiskunnassa. Ajattelen, että jos ihmisen tärkein tavoite on tulla omassa elämässään onnelliseksi, onnellisuus jää hyvin ohueksi. 

Kun saamme jakaa arkeamme muiden kanssa ja kelpaamme sellaisina kuin olemme, pienistä arjen hetkistä nousee todellinen elämän tyytyväisyys. Pienen lapsen hellä kosketus, kumppanin katse tai ystävän toteamus – olen muistanut sinua – ovat kestävän onnellisuuden avaimia. Epäitsekäs lähimmäisen kohtaaminen, ajan antaminen yksinäiselle vanhukselle tai sairaalle, väsyneiden vanhempien kuunteleminen ja avun tarjoaminen heille, tai pysähtyminen nuoren ja lapsen suruihin saattavat viedä aikaa omilta kiireiltä, harrastuksilta ja levoltakin. Mutta ne antavat viime kädessä eniten elämisen laatuaikaa itselle.

Edelliset ajatukset ovat kauniita, mutta niihin on vaikea tarttua silloin, kun arki oikeasti kuormittaa. Kun korvatulehduslapsi valvottaa ja murrosikäinen kokeilee rajojaan. Kun monen lapsen kasvukivut ovat yhtä aikaa ja päällekkäin äidin ja isän omien kriisivaiheiden kanssa. Silloin aikuisen ajatus alkaa herkästi kiertämään pientä ahdistavaa kehää. Sen kehän sisäpuolella kyky nähdä elämä lahjana tahtoo kadota. Sellainen hetki tarvitsee pysähtymisen ja tilanteen uudelleen arvioimisen. 

Äitien ja isien illassa jaoimme kokemuksen, että Jumala on auttanut vaikealla hetkellä. Minun kipuni ovat Jumalan tiedossa ja sieltä ovat voimanikin. Hän on lähettänyt avun oikealla hetkellä. Mietin, että psalminkirjoittaja on varmasti kokenut samaa. Niilo Rauhalan sanoittama laulu Lapsen tie on aamun tie tuo hyvin lähelle psalmin ajatukset. Vaikka se puhuu lapsesta, se puhuu elämänmittaisesta matkasta. Se kertoo myös siitä, että meidän ei tarvitse jaksaa yksin. ”…Monta rakasta kättä, lähellä nyt on juuri.”
 

Vanhemmat

Uudemmat

Inkeri Heikkala

Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme, juuri niiden juttujen parissa, joita olen kotiäitivuosina kovasti harjoitellut. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Blogikirjoitusteni aihepiiriä en osaa rajata, mutta uskovaisena elämisen turvallisuus merkitsee minulle paljon. 

Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.

Inkeri Heikkala

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi