Torstai 18.4.2019
"
Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." Luuk. 22:19

Elämä, sana niin suuri

5.4.2015 06:13 | Inkeri Heikkala
Meitä oli monen näköistä ja ikäistä miestä ja naista istumassa rauhanyhdistyksemme kahviossa. Yksi asia yhdisti meitä kaikkia. Me olimme äitejä ja isiä. Alustaja johdatteli meidät illan aiheeseen Psalmin 139 sanoilla: ”Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. – – Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.”

Eikä illan aihe ollutkaan mikään pieni. Se oli koko elämän mittainen. Elämän lahja on ihmeellinen lahja. Juuri minulle annettu ja tarkoitettu. Kun sen ainutkertaisuuden jaksaisi aina muistaa, löytyisi halu varjella sitä ja elää parhaalla mahdollisella tavalla. Kiitollisena jokaisesta hetkestä ja vivahteesta, jonka se antaa. 

Lapsi syntyy avoimena kaikelle, hän on kuin kirjoittamaton kirja, jonka sisällön tietää ja tuntee vain elämän antaja. ”Jo äitisi kohdussa minä tunsin sinut...” Vanhemmat toivovat, että noille sivuille piirtyisi onnellisia asioita. Että luottavainen katse ja hymy eivät koskaan katoaisi lapsen kasvoilta. Emme ehkä pysty varjelemaan lasta vaikeilta asioilta, mutta toivomme, että hän saisi kyvyn selvitä niiden kanssa. Ja ettei hän koskaan kadottaisi yhteyttä Luojaansa.

Tehtävä, mikä lapsen myötä vanhemmille annetaan, ei ole pieni, eikä aina helppokaan.  Arki pienten lasten kanssa kuormittaa. Se saattaa kuormittua, vaikka lapsia olisi vain yksi tai kaksi. Silloin on tärkeää saada ja ottaa apua vastaan. Kuormien jakaminen onkin asia, mikä on käynyt harvinaiseksi tässä yksilökeskeisessä yhteiskunnassa. Ajattelen, että jos ihmisen tärkein tavoite on tulla omassa elämässään onnelliseksi, onnellisuus jää hyvin ohueksi. 

Kun saamme jakaa arkeamme muiden kanssa ja kelpaamme sellaisina kuin olemme, pienistä arjen hetkistä nousee todellinen elämän tyytyväisyys. Pienen lapsen hellä kosketus, kumppanin katse tai ystävän toteamus – olen muistanut sinua – ovat kestävän onnellisuuden avaimia. Epäitsekäs lähimmäisen kohtaaminen, ajan antaminen yksinäiselle vanhukselle tai sairaalle, väsyneiden vanhempien kuunteleminen ja avun tarjoaminen heille, tai pysähtyminen nuoren ja lapsen suruihin saattavat viedä aikaa omilta kiireiltä, harrastuksilta ja levoltakin. Mutta ne antavat viime kädessä eniten elämisen laatuaikaa itselle.

Edelliset ajatukset ovat kauniita, mutta niihin on vaikea tarttua silloin, kun arki oikeasti kuormittaa. Kun korvatulehduslapsi valvottaa ja murrosikäinen kokeilee rajojaan. Kun monen lapsen kasvukivut ovat yhtä aikaa ja päällekkäin äidin ja isän omien kriisivaiheiden kanssa. Silloin aikuisen ajatus alkaa herkästi kiertämään pientä ahdistavaa kehää. Sen kehän sisäpuolella kyky nähdä elämä lahjana tahtoo kadota. Sellainen hetki tarvitsee pysähtymisen ja tilanteen uudelleen arvioimisen. 

Äitien ja isien illassa jaoimme kokemuksen, että Jumala on auttanut vaikealla hetkellä. Minun kipuni ovat Jumalan tiedossa ja sieltä ovat voimanikin. Hän on lähettänyt avun oikealla hetkellä. Mietin, että psalminkirjoittaja on varmasti kokenut samaa. Niilo Rauhalan sanoittama laulu Lapsen tie on aamun tie tuo hyvin lähelle psalmin ajatukset. Vaikka se puhuu lapsesta, se puhuu elämänmittaisesta matkasta. Se kertoo myös siitä, että meidän ei tarvitse jaksaa yksin. ”…Monta rakasta kättä, lähellä nyt on juuri.”
 

Vanhemmat

Uudemmat

Inkeri Heikkala

Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme, juuri niiden juttujen parissa, joita olen kotiäitivuosina kovasti harjoitellut. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Blogikirjoitusteni aihepiiriä en osaa rajata, mutta uskovaisena elämisen turvallisuus merkitsee minulle paljon. 

Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.

Inkeri Heikkala

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi