Sunnuntai 21.7.2019
"
Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja." Luuk. 5:10

Avointa keskustelua vihapuheen sijasta

12.7.2016 06:31 | Juha Hakulinen
Äiti ja lapsi kaupassa. Lapsi anoo karkkia. Äiti ei reagoi. Lapsi vaatii kovemmin ja alkaa äänekkään mankumisen. Äiti hyssyttelee ja yrittää kiinnittää lapsen huomion toisaalle. Lapsi korottaa yhä ääntään, huutaa ja menettää lopulta kokonaan malttinsa. Enää mistään äidin suostuttelusta, uhkailusta tai järkipuheesta ei ole apua. Säälivät katseet seuraavat nolostuneen äidin ja karjuvan lapsen kiireistä poistumista kaupasta.
 
Näytelmä lienee useimmille tuttu, jos ei henkilökohtaisesti koettuna, niin ainakin sivusta seurattuna. Vaikka niin luonnollinen ja jokapäiväinen, mutta silti kiusallinen ja vaivaannuttava. Onneksi tuollainen lapsen voimakas tapa ilmaista itseään haihtuu ja häviää ihmisestä iän ja sivistyksen karttuessa. Vai häviääkö sittenkään?
 
”Mikä meitä ihmisiä vaivaa?” Tämä kysymys tuntuu nousevan esille tämän tästä. Kysymys heijastelee ahdistusta ja epätietoisuutta siitä, miksi sivistyneessä yhteiskunnassa ja kulttuuripiirissä esiintyy yhä hallitsematonta vihanpitoa ja terroria – ehkä jopa enenevissä määrin. Mitätöintiä, syyttelyä, vinoilua, pilkkaamista, jopa uhkailua ja väkivallantekoja. Kieltämättä tuntuu siltä, että yleinen ilmapiiri sekä keskustelun sävy ovat huomattavasti kiristyneet.

Vähemmistöjen oikeudet, tasa-arvokysymykset, maahanmuutto ja erityisesti pakolaiskriisi, taloudellisen hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen ja monet muut arvoihin liittyvät kysymykset jakavat mielipiteitä niin, ettei yhteisymmärryksen löytymisestä tunnu olevan toivoakaan. Usein tuntuu siltä, että eri kantaa edustavat ihmiset eivät edes halua yrittää ymmärtää toisiaan. Miksi? Eikö lisääntyneen tiedon, sivistyksen ja asenteiden avartumisen pitäisi lisätä suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden sietoa? Luulisi, mutta näin ei taida olla.
 
Vaikuttaa siltä, että yhteiskunta on kehittynyt vähitellen siihen suuntaan, että ihmiset ovat eriytymässä toisistaan. Näin muodostuu ”kuplia”, joissa samanmieliset ja -henkiset ihmiset ovat kanssakäymisissä keskenään ja jakavat myös yhteisen todellisuuskäsityksen, mutta samalla kuplien välinen etäisyys kasvaa. Pian ihmiset eivät enää ymmärrä toisiaan, eivätkä voi tavoittaa toisessa kuplassa vallitsevaa ajattelua, puhetta eikä todellisuuskäsitystä. Kuitenkin erilaisten ihmisten pitäisi kyetä kommunikoimaaan ja elämään yhdessä ja kunnioittaa toisiaan.
 
Onko niin, että kun ei voi ymmärtää toista, on helppo ratkaisu sulkea korvat tämän puheelta? Ehkä jopa pyrkiä mitätöimään ja vaientamaan toinen erilaisin keinoin. Ihmisellä on kuitenkin perustarve tulla kuulluksi. Ellei tämä toteudu, äänenpainot kovenevat. Jos ei edellenkään tule kuulluksi, uhkaukset saattavat muuttua jopa väkivallanteoiksi. 

Matteuksen evankeliumissa muistutetaan: "Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia." (Matt. 5: 43–45.)
 
Vaikka toisella ihmisellä olisi kuinka ärsyttävän tai vastenmielisen tuntuinen viesti, häneltä ei kannata sulkea korviaan. Kun käydään avoimeen keskusteluun ja etsitään yhteisymmärrystä ja yhteistyömahdollisuuksia, niin ne hämmästyttävän usein löytyvät, ja kiristynyt tilanne pääse rauhoittumaan. Samalla yleensä paljastuu se, että ristiriitaiset ajatukset eivät ole lainkaan niin kärjistyneitä, kuin miltä ne ensin vaikuttivat. Paavalikin kehottaa tavoittelemaan sopua ristiriitaisuuksista huolimatta: Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. (Kol. 3:13.)

Palaan vielä alussa kertomaani kauppatilanteeseen. Poistuttuaan kaupasta äiti hakeutuu huutavan lapsensa kanssa parkkipaikalla odottavaan autoon. Monenlaiset ajatukset risteilevät äidin päässä, mutta hän malttaa mielensä – päättää odottaa ja antaa lapsen rauhoittua. Vähitellen itku takapenkillä laimenee nyyhkytykseksi, sitten kuuluu vapisevalla äänellä lausuttu "äiti". Lapsi kaipaa lohdutusta. Molempien mielet ovat sulaneet etsimään sopua ja yhteisymmärrystä.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Juha Hakulinen

Operoin tällä hetkellä monipuolisesti musiikin parissa yrittäjänä ja musiikkituottajana. Musiikki on minulle tärkeää myös vapaa-ajalla, muutoin saatan rentoutua pelikentillä, kalavesillä tai sukututkimuksen parissa.

Olen kiinnostunut muistakin taidemuodoista sekä filosofiasta ja teologiasta. Syvälliset pohdiskelut näiden aiheiden parissa ovat minulle ominaisia. Käyn tarpeen tullen mielelläni myös keskusteluja blogieni aiheista.

Juha Hakulinen

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi