Sunnuntai 25.8.2019
"
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty." Luuk. 19:41-42

Yksinlaulu

6.11.2017 06:49 | Juha Hakulinen
Olen kulkenut pitkään laulutunneilla, nyt jo yli 16 vuoden ajan. Ensimmäisten kymmenen vuoden aikana opiskelu oli säännöllistä, viime vuosina epäsäännöllisempää, mutta edelleen voin sanoa harrastavani sitä aktiivisesti.
 
Tie lauluharrastuksen pariin kulki erikoisia teitä; murrosiän jälkeen jo ehdin antaa itselleni tuomion, ettei minusta ole laulamaan – kurkkuni tuntui menevän mutkalle virsissä jo ensimmäisen säkeistön jälkeen. Hieman kateellisenakin tyydyin kuuntelemaan seurapenkissä, kun muutamat komeaääniset toverit lauloivat koko laulun puhtaasti ja vaivattoman tuntuisesti.
 
Kuorolaulusta löytyi sitten helpotusta. Varsinkin mieskuoron alin bassoääni, niin sanottu kakkosbasso, liikkui sen verran matalalla sävelalalla, että sitä pystyi rennommin ja ilman kurkun kiristymistä laulamaan. Kuorossa saadut pienet äänenmuodostukseen liittyvät tiedonjyväset helpottivat laulamista myös yleensä niin, että seurapenkissäkin pystyi laulamaan. Ainakin muutaman säkeistön, ennen kuin kurkku alkoi mennä taas mutkalle.
 
Yksinlaulu oli kiehtonut minua siitä huolimatta, etten uskonut itselläni olevan siihen kykyjä lainkaan. Varsinkin saksankieliset yksinlaulut, liedit, kiehtoivat erityisesti. Kun opiskeluajan ystävissäni oli useampia musiikin- ja laulunopiskelijoita, niin jossain vaiheessa itsekin uskaltauduin sitä kokeilemaan, ja tie johti lopulta ensimmäisille henkilökohtaisille laulutunneille.
 
En muista tarkkaan ensimmäisen laulutunnin kulkua, mutta muistan sen tunteen, kun avasin suuni laulaakseni toiselle ihmiselle. Tunsin tilanteessa itseni epävarmaksi, alastomaksi. Hävetti suorastaan. Hyvä laulunopettaja tiedostaa sen, että ollaan herkkien ja henkilökohtaisten asioiden kanssa tekemisissä – arvostelu ja ivallisuus voi tuhota helposti oppilaan laulamiseen liittyvän itsetunnon hetkessä, jopa loppuiäksi.
 
Luottamus on ensijaisen tärkeää. Luottamus siihen, että opettaja haluaa aidosti oppilaan parasta ja kehittää tämän laulutaitoa. Luottamus myös siihen, että opettaja tietää, kuinka kehitys saadaan etenemään oikeaan suuntaan.
 
Monelle on varmaan tuttua se, että oma puhe- tai lauluääni kuulostaa nauhoitettuna erilaiselta kuin itse on ajatellut. Juuri sen vuoksi lauluopiskelu poikkeaa esimerkiksi instrumentinsoitosta. Vaikka kokemusta on kertynyt jo rutkasti, yhä vieläkin törmään siihen, kuinka vaikea on kuulla oman äänensä sointia. Sen voikin todeta helposti nauhoittamalla omaa lauluaan, vaikkapa juuri laulutunnilta. Ulkopuoliset opettajan korvat ovat tällöin välttämättömät ja hyvällä opettajalla myös lahjomattomat. Omaan korvaan hyvinkin pieneltä tuntuva vivahde-ero voi kuulostaa aivan ratkaisevan erilaiselta ulkopuolisen kuulijan korvin.
 
Usein, jos laulutuntien välille jää pidempi tauko, huomaa, että äänenmuodostustekniikka on alkanut hakeutua väärille urille – ääni ei soi enää kauniisti ja vapaasti, ja äänentuottoon tulee helposti jännityksiä ja kireyksiä. Laulunopettaja pystyy ohjaamaan äänenmuodostusta taas oikeille urille ja laulaminen tulee helpommaksi.
 
Olen havaitsevinani tässä kaikessa hauskalla tavalla kuvaannollista yhteyttä uskonelämään. Uskovaiset lähimmäisethän toimivat parhaimmillaan meille myös yhdenlaisina ”laulunopettajina”: he auttavat tekemään sellaisia valintoja, laulamaan sellaisia säveliä, jotka tukevat uskonelämää. Jos jää yksin, voi uupua, ääni voi väsyä. Ystävien tuki antaa voimaa uskoa, ja ”ääni pääsee soimaan jälleen vapaana”. "Jos he [kaksi] kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan, mutta voi yksinäistä, joka kaatuu -- häntä auttamassa ei ole ketään" (Saarn. 4:10).

Vanhemmat

Uudemmat

Juha Hakulinen

Operoin tällä hetkellä monipuolisesti musiikin parissa yrittäjänä ja musiikkituottajana. Musiikki on minulle tärkeää myös vapaa-ajalla, muutoin saatan rentoutua pelikentillä, kalavesillä tai sukututkimuksen parissa.

Olen kiinnostunut muistakin taidemuodoista sekä filosofiasta ja teologiasta. Syvälliset pohdiskelut näiden aiheiden parissa ovat minulle ominaisia. Käyn tarpeen tullen mielelläni myös keskusteluja blogieni aiheista.

Juha Hakulinen

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi