Keskiviikko 20.3.2019
"
Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää. 1 Tess. 4:7

Yksinlaulu

6.11.2017 06:49 | Juha Hakulinen
Olen kulkenut pitkään laulutunneilla, nyt jo yli 16 vuoden ajan. Ensimmäisten kymmenen vuoden aikana opiskelu oli säännöllistä, viime vuosina epäsäännöllisempää, mutta edelleen voin sanoa harrastavani sitä aktiivisesti.
 
Tie lauluharrastuksen pariin kulki erikoisia teitä; murrosiän jälkeen jo ehdin antaa itselleni tuomion, ettei minusta ole laulamaan – kurkkuni tuntui menevän mutkalle virsissä jo ensimmäisen säkeistön jälkeen. Hieman kateellisenakin tyydyin kuuntelemaan seurapenkissä, kun muutamat komeaääniset toverit lauloivat koko laulun puhtaasti ja vaivattoman tuntuisesti.
 
Kuorolaulusta löytyi sitten helpotusta. Varsinkin mieskuoron alin bassoääni, niin sanottu kakkosbasso, liikkui sen verran matalalla sävelalalla, että sitä pystyi rennommin ja ilman kurkun kiristymistä laulamaan. Kuorossa saadut pienet äänenmuodostukseen liittyvät tiedonjyväset helpottivat laulamista myös yleensä niin, että seurapenkissäkin pystyi laulamaan. Ainakin muutaman säkeistön, ennen kuin kurkku alkoi mennä taas mutkalle.
 
Yksinlaulu oli kiehtonut minua siitä huolimatta, etten uskonut itselläni olevan siihen kykyjä lainkaan. Varsinkin saksankieliset yksinlaulut, liedit, kiehtoivat erityisesti. Kun opiskeluajan ystävissäni oli useampia musiikin- ja laulunopiskelijoita, niin jossain vaiheessa itsekin uskaltauduin sitä kokeilemaan, ja tie johti lopulta ensimmäisille henkilökohtaisille laulutunneille.
 
En muista tarkkaan ensimmäisen laulutunnin kulkua, mutta muistan sen tunteen, kun avasin suuni laulaakseni toiselle ihmiselle. Tunsin tilanteessa itseni epävarmaksi, alastomaksi. Hävetti suorastaan. Hyvä laulunopettaja tiedostaa sen, että ollaan herkkien ja henkilökohtaisten asioiden kanssa tekemisissä – arvostelu ja ivallisuus voi tuhota helposti oppilaan laulamiseen liittyvän itsetunnon hetkessä, jopa loppuiäksi.
 
Luottamus on ensijaisen tärkeää. Luottamus siihen, että opettaja haluaa aidosti oppilaan parasta ja kehittää tämän laulutaitoa. Luottamus myös siihen, että opettaja tietää, kuinka kehitys saadaan etenemään oikeaan suuntaan.
 
Monelle on varmaan tuttua se, että oma puhe- tai lauluääni kuulostaa nauhoitettuna erilaiselta kuin itse on ajatellut. Juuri sen vuoksi lauluopiskelu poikkeaa esimerkiksi instrumentinsoitosta. Vaikka kokemusta on kertynyt jo rutkasti, yhä vieläkin törmään siihen, kuinka vaikea on kuulla oman äänensä sointia. Sen voikin todeta helposti nauhoittamalla omaa lauluaan, vaikkapa juuri laulutunnilta. Ulkopuoliset opettajan korvat ovat tällöin välttämättömät ja hyvällä opettajalla myös lahjomattomat. Omaan korvaan hyvinkin pieneltä tuntuva vivahde-ero voi kuulostaa aivan ratkaisevan erilaiselta ulkopuolisen kuulijan korvin.
 
Usein, jos laulutuntien välille jää pidempi tauko, huomaa, että äänenmuodostustekniikka on alkanut hakeutua väärille urille – ääni ei soi enää kauniisti ja vapaasti, ja äänentuottoon tulee helposti jännityksiä ja kireyksiä. Laulunopettaja pystyy ohjaamaan äänenmuodostusta taas oikeille urille ja laulaminen tulee helpommaksi.
 
Olen havaitsevinani tässä kaikessa hauskalla tavalla kuvaannollista yhteyttä uskonelämään. Uskovaiset lähimmäisethän toimivat parhaimmillaan meille myös yhdenlaisina ”laulunopettajina”: he auttavat tekemään sellaisia valintoja, laulamaan sellaisia säveliä, jotka tukevat uskonelämää. Jos jää yksin, voi uupua, ääni voi väsyä. Ystävien tuki antaa voimaa uskoa, ja ”ääni pääsee soimaan jälleen vapaana”. "Jos he [kaksi] kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan, mutta voi yksinäistä, joka kaatuu -- häntä auttamassa ei ole ketään" (Saarn. 4:10).

Vanhemmat

Uudemmat

Juha Hakulinen

Operoin tällä hetkellä monipuolisesti musiikin parissa yrittäjänä ja musiikkituottajana. Musiikki on minulle tärkeää myös vapaa-ajalla, muutoin saatan rentoutua pelikentillä, kalavesillä tai sukututkimuksen parissa.

Olen kiinnostunut muistakin taidemuodoista sekä filosofiasta ja teologiasta. Syvälliset pohdiskelut näiden aiheiden parissa ovat minulle ominaisia. Käyn tarpeen tullen mielelläni myös keskusteluja blogieni aiheista.

Juha Hakulinen

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi