Lauantai 19.1.2019
"
Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. Hepr. 13:7

Se on neuvolapäivä

12.11.2016 06:18 | Juho Lehtola
Istumme erään työryhmän palaverissa, puoli tusinaa miestä. On aika sopia seuraavan kokouksen ajankohta. Osallistujia on tullut pitkien matkojen takaa, ja yhteisiä aikoja on haasteellista löytää. 

Katson kalenteriani ja huomaan sopineeni juuri ehdotetulle päivälle muuta. No, se on vain pieni suunnittelupalaveri työkaverini kanssa, sitä voin siirtää. Huomaan usein ajattelevani näin. Tuollaisessa tilanteessa en ihan pieniä esteitä viitsi ottaa esille, että jotenkin löydettäisiin kaikille sopiva aika. 

Kaikki tutkivat äänettöminä kalentereitaan, kunnes yksi miehistä sanoo: ”Se on neuvolapäivä.” 

Kommentti rikkoo hiljaisuuden ja saa aikaan puheensorinaa. Saan itseni kiinni ajatuksesta: taitaa olla perheessä ensimmäinen lapsi, kun viitsii neuvolan sanoa esteeksi.

Miehet alkavat keskustella, miten vauvan kanssa on mennyt. Kokous saa uuden sävyn, kun isät vaihtavat kokemuksiaan iloisina. Kollegojen arvostavaa ja vapautunutta keskustelua kuunnellessani alan hävetä ajatuksiani. Minussa herää syvä kunnioitus ja arvostus tuota neuvolapäivää puolustanutta isää kohtaan. Mikä tärkeysjärjestys hänen kalenterissaan onkaan!

Olisiko minusta tuohon? Pystyisinkö ikinä tällaisessa tilanteessa sanomaan, että haluan olla kotipaikkakunnalla, koska on neuvolapäivä? Mikä on minun tärkeysjärjestykseni? 

Omassa kalenterissani omat menoni, erityisesti töihin liittyvät, ovat olleet aina ensiarvoisella sijalla. Myönnän sen. Perhe on minulle tietenkin työtä tärkeämpi, mutta usein olisin käytännössä voinut osoittaa sen ja tehdä ratkaisuja perheen kannalta paremmin. Työtehtävissä tulee vastaan paljon asioita, joihin itse en voi vaikuttaa. Mutta moniin asioihin voin. Monesti voisin sanoa, että perhesyistä minulle olisi parempi toisin.

Neuvolaan olen harvoin päässyt, kun ne ovat yleensä virka-aikaan. Mutta silloin tällöin kuitenkin. Noin 13 vuotta sitten asuimme hyvin pienellä paikkakunnalla, missä toimin kanttorina. Ensimmäinen lapsemme oli pieni. Vaimoni kuuli kerran neuvolan odotusaulaan, miten raollaan olevan oven takana keskusteltiin. ”Minun seuraava asiakkaani on se kanttorin vaimo poikansa kanssa. Eipä ole pojan isää neuvolassa näkynyt.”

Vaimoni kertoman mukaan sanoissa oli vähän sellainen sävy, että asiaa paheksuttiin. Pohdimme asiaa kotona ja sovimme, että seuraava neuvolakäynti laitetaan istumaan minun kalenteriini. Minulle tuli näyttämisen halu, että kyllä minäkin osallistun lapseni asioihin. Ja näin tehtiin. Olin näkevinäni neuvolassa aika hämmästyneen katseen, kun sinne seuraavan kerran astelikin isä ja poika.

Elämä on täynnä valintoja. Tämän päivän kiireisessä työelämässä arvovalinnat ovat usein konkreettisia ja vaikuttavat pikku jutuilta. Kuitenkin pienet asiat luovat suuria kokonaisuuksia arjessamme. Jos työn lisäksi kalenterissa on paljon muita menoja, erityisesti niitä kannattaa tarkastella kriittisesti: mitkä menoistani ovat sellaisia, että ne ovat omalle jaksamiselleni ja koko perheelle hyväksi?

Myös pienten lasten vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa, vaikkapa jonkin harrastuksen parissa. Äidin ja isän jaksaminen vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin. Kannattaa kuitenkin etsiä ratkaisuja, jotka ovat hyväksi koko perheelle. Niin kuin monet kokeneemmat ovat todenneet: Lapset ovat vain kerran pieniä! Sitä emme kadu, jos olemme pystyneet järjestämään aikaa lapsillemme.

Vanhemmat

Uudemmat

Juho Lehtola

Perheeseeni kuuluvat vaimo ja kuusi lasta. Työskentelen oppimisen, opettamisen, viestinnän ja näitä tukevan teknologian parissa. Vapaa-aikaani kulutan puuhastelemalla kotona, opiskelemalla milloin mitäkin ja harrastamalla musiikkia. Blogikirjoitusteni aiheet nousevat usein arkisista tilanteista perheessä ja työssä.

Voit antaa minulle palautetta kirjoituksistani osoitteeseen juho.lehtola@gmail.com.

 

Juho Lehtola

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi