Sunnuntai 25.8.2019
"
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty." Luuk. 19:41-42

Se on neuvolapäivä

12.11.2016 06:18 | Juho Lehtola
Istumme erään työryhmän palaverissa, puoli tusinaa miestä. On aika sopia seuraavan kokouksen ajankohta. Osallistujia on tullut pitkien matkojen takaa, ja yhteisiä aikoja on haasteellista löytää. 

Katson kalenteriani ja huomaan sopineeni juuri ehdotetulle päivälle muuta. No, se on vain pieni suunnittelupalaveri työkaverini kanssa, sitä voin siirtää. Huomaan usein ajattelevani näin. Tuollaisessa tilanteessa en ihan pieniä esteitä viitsi ottaa esille, että jotenkin löydettäisiin kaikille sopiva aika. 

Kaikki tutkivat äänettöminä kalentereitaan, kunnes yksi miehistä sanoo: ”Se on neuvolapäivä.” 

Kommentti rikkoo hiljaisuuden ja saa aikaan puheensorinaa. Saan itseni kiinni ajatuksesta: taitaa olla perheessä ensimmäinen lapsi, kun viitsii neuvolan sanoa esteeksi.

Miehet alkavat keskustella, miten vauvan kanssa on mennyt. Kokous saa uuden sävyn, kun isät vaihtavat kokemuksiaan iloisina. Kollegojen arvostavaa ja vapautunutta keskustelua kuunnellessani alan hävetä ajatuksiani. Minussa herää syvä kunnioitus ja arvostus tuota neuvolapäivää puolustanutta isää kohtaan. Mikä tärkeysjärjestys hänen kalenterissaan onkaan!

Olisiko minusta tuohon? Pystyisinkö ikinä tällaisessa tilanteessa sanomaan, että haluan olla kotipaikkakunnalla, koska on neuvolapäivä? Mikä on minun tärkeysjärjestykseni? 

Omassa kalenterissani omat menoni, erityisesti töihin liittyvät, ovat olleet aina ensiarvoisella sijalla. Myönnän sen. Perhe on minulle tietenkin työtä tärkeämpi, mutta usein olisin käytännössä voinut osoittaa sen ja tehdä ratkaisuja perheen kannalta paremmin. Työtehtävissä tulee vastaan paljon asioita, joihin itse en voi vaikuttaa. Mutta moniin asioihin voin. Monesti voisin sanoa, että perhesyistä minulle olisi parempi toisin.

Neuvolaan olen harvoin päässyt, kun ne ovat yleensä virka-aikaan. Mutta silloin tällöin kuitenkin. Noin 13 vuotta sitten asuimme hyvin pienellä paikkakunnalla, missä toimin kanttorina. Ensimmäinen lapsemme oli pieni. Vaimoni kuuli kerran neuvolan odotusaulaan, miten raollaan olevan oven takana keskusteltiin. ”Minun seuraava asiakkaani on se kanttorin vaimo poikansa kanssa. Eipä ole pojan isää neuvolassa näkynyt.”

Vaimoni kertoman mukaan sanoissa oli vähän sellainen sävy, että asiaa paheksuttiin. Pohdimme asiaa kotona ja sovimme, että seuraava neuvolakäynti laitetaan istumaan minun kalenteriini. Minulle tuli näyttämisen halu, että kyllä minäkin osallistun lapseni asioihin. Ja näin tehtiin. Olin näkevinäni neuvolassa aika hämmästyneen katseen, kun sinne seuraavan kerran astelikin isä ja poika.

Elämä on täynnä valintoja. Tämän päivän kiireisessä työelämässä arvovalinnat ovat usein konkreettisia ja vaikuttavat pikku jutuilta. Kuitenkin pienet asiat luovat suuria kokonaisuuksia arjessamme. Jos työn lisäksi kalenterissa on paljon muita menoja, erityisesti niitä kannattaa tarkastella kriittisesti: mitkä menoistani ovat sellaisia, että ne ovat omalle jaksamiselleni ja koko perheelle hyväksi?

Myös pienten lasten vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa, vaikkapa jonkin harrastuksen parissa. Äidin ja isän jaksaminen vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin. Kannattaa kuitenkin etsiä ratkaisuja, jotka ovat hyväksi koko perheelle. Niin kuin monet kokeneemmat ovat todenneet: Lapset ovat vain kerran pieniä! Sitä emme kadu, jos olemme pystyneet järjestämään aikaa lapsillemme.

Vanhemmat

Uudemmat

Juho Lehtola

Perheeseeni kuuluvat vaimo ja kuusi lasta. Työskentelen oppimisen, opettamisen, viestinnän ja näitä tukevan teknologian parissa. Vapaa-aikaani kulutan puuhastelemalla kotona, opiskelemalla milloin mitäkin ja harrastamalla musiikkia. Blogikirjoitusteni aiheet nousevat usein arkisista tilanteista perheessä ja työssä.

Voit antaa minulle palautetta kirjoituksistani osoitteeseen juho.lehtola@gmail.com.

 

Juho Lehtola

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi