Keskiviikko 14.11.2018
"
Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. 2 Tim. 4:6-7

​Palvelijan arka pyyntö

4.11.2014 06:05 | Juho Lehtola
Seuraava vuoro käy mielessä välähdyksen tapaan työkiireiden keskellä. Tai tulee mieleen myöhään illalla, kun silmiä jo painaa. Tai silloin, kun ei ole mahdollisuutta asiaan keskittyä.
 
Päivä päivältä useammin ajatukset etsiytyvät tutulle radalle. Mistä löydän taas sopivan tekstin? Miksi sopivia katkelmia tulee mieleen silloin, kun seuraavaan vuoroon on pitkä aika, mutta ei enää sitten, kun vuoro lähestyy? Kaikki tekstit tuntuvat menevän kauemmaksi, etäisemmiksi. Ikään kuin en olisi koskaan lukenut, en koskaan puhunut.
 
Sitten tulee päivä, jolloin asiaan on jo pakko tarttua. Vaimo ehdottaa, että ottaisin omaa aikaa ja valmistautuisin rauhassa. Missä on uusin Päivämies? Luen, miten tulevan sunnuntain tekstejä on siellä selitetty. Sulkeudun huoneeseen. Levitän sängylle Raamatun, Päivämiehen, ehkä jonkin kirjan. Ajatukset karkailevat juuri kun olen saamassa niistä kiinni. Ne jäävät häivähdyksen tapaisiksi. Monet tekstit tuntuvat itselleni todella vaikeilta. En voi sellaisia valita, kun en ymmärrä niitä itsekään. Ajattelen, että pitäisi lukea enemmän, jotta ymmärtäisin enemmän. Silloinkin kun ehtisin, tulen helposti lukeneeksi vain kaikkea muuta. Mieleeni nousee palvelijan arka pyyntö: Anna, rakas Isä, minulle ymmärrystä, taitoa ja voimaa!
 
Olen törmännyt muutaman kerran julkisuudessa arvioihin, että puhujat ovat vanhoillislestadiolaisuuden vallankäyttäjiä, muiden yläpuolella olevia johtajia. Asiaa arvioineet eivät ehkä tunne ketään puhujaa. Itse olen huomannut, että monet puhujat ovat tehtävässään arkoja ja hiljaisia.
 
Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä puhujat kutsutaan tehtäväänsä. Puhujan tehtävänä on selittää Raamatun sanaa Raamatulla perustellen ja siihen pitäytyen. Herätysliikkeessämme puhuja ei ole kenenkään johtaja. Oikeastaan asia on päinvastoin: seurakunta on puhujan kutsunut ja voi myös vapauttaa tehtävästään. Puhujan tulee olla seurakunnan palvelija, ja hänellä on suuri vastuu siitä, mitä puhuu seurakunnalle. On tärkeää, että jokainen puhuja on tästä tietoinen ja toimii vastuullisesti.
 
Näissä mietteissä arvioin omaa suhtautumistani. Olenko minä vallankäyttäjä? Olenko ankara puheissani? Välittyykö puheissani armo ja Hyvän Paimenen ääni? Ystäväni rohkaisee minua. Hänkin on puhuja, minun ikäiseni. Tuntuu turvalliselta ajatella, että en tee työtäni yksin.
 
Joskus raamatunkohta aukeaa kirkkaammin. Mieleen voi nousta jo lapsuudesta tuttu kertomus. Silloin koen hyväksi tarttua siihen, mikä tuntuu läheiseltä. Joskus Raamatun selaaminen edestakaisin jatkuu viimeiseen iltaan asti kuin päämäärätön matka. Sitten valitsen vähiten vaikealta tuntuvan.
 
Tehtävässäni ovat antaneet voimaa perheen ja ystävien tuki. Kerran eräs ystävä totesi, että on mukava, kun puhujina on nuoriakin, oman sukupolven edustajia. Ihmisiä, joilla on samanlainen elämäntilanne. Hän kertoi, että se koskettaa. Keskustelu rohkaisi minua.
 
Pidän puheen. Sen jälkeen istun penkkiin levollisempana. Olen kiitollinen, että jotenkin taas selvisin vuorostani. Sitä en tiedä, koskettiko puhe tai saiko joku sen kautta virvoitusta uskonelämäänsä. Mutta se onkin Jumalan kädessä.
 
Eteisessä vanhempi mies taputtaa olalle. "Jumala siunasi palveluvuorosi." Tulen kiitolliselle mielelle. Täysin kelpaamattomana kuitenkin kelpasin. On ihmeellistä, että heikkona ja pelokkaanakin saa kertoa Jumalan armosta ja rakkaudesta. Saan tekstiviestin: "Terveisiä kaikille. Oltiin seuroissa netin kautta. Jrt. Äiti." Pelkäsin turhaan. Koen, että Jumala siunasi minua. Tuttu syli ja rukoukset kantoivat.

Vanhemmat

Uudemmat

Juho Lehtola

Perheeseeni kuuluvat vaimo ja kuusi lasta. Työskentelen oppimisen, opettamisen, viestinnän ja näitä tukevan teknologian parissa. Vapaa-aikaani kulutan puuhastelemalla kotona, opiskelemalla milloin mitäkin ja harrastamalla musiikkia. Blogikirjoitusteni aiheet nousevat usein arkisista tilanteista perheessä ja työssä.

Voit antaa minulle palautetta kirjoituksistani osoitteeseen juho.lehtola@gmail.com.

 

Juho Lehtola

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi