Tiistai 23.7.2019
"
Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan." 1 Moos. 12:1

Mitä isänmaallisuus on juuri nyt?

6.12.2015 06:58 | Juho Mäenpää
Suomi täyttää tänään 98 vuotta. Se on korkea ikä, jopa itsenäiselle valtiolle. Historiasta tiedämme, että matkan varrella on sattunut kaikenlaista. Ehkä en kuitenkaan pureudu sotiin ja niitä seuranneisiin luottamuksellisiin idänsuhteisiin. Itsenäisyyspäivän tienoo pani nimittäin ajattelemaan tällä kertaa sitä, mitä tapahtuu juuri nyt.

Viime aikoihin saakka olen katsellut synnyinmaatani tyytyväisin silmäyksin. Yhdessä tekemisen henki on ollut syvä. Oikeastaan en ole kiinnittänyt siihen aikaisemmin juuri huomiota; kalatkaan eivät tiedä olevansa vedessä. Mutta kuluneena vuonna on alkanut tuntua siltä, että yhteishengen tilalle on nousemassa ja nostettu porukkahenkeä. Porukoiden tavoite ei olekaan yhteisen Suomen rakentaminen, vaan erilaisten etujen ulosmittaaminen. Se on hirmuista, Paasikiveä siteeratakseni.

Tänä vuonna silmille räjähtänyt Euroopan laajuinen pakolaiskriisi on koskettanut myös Suomea. Suhtautumiseni asioiden kehittymiseen on vähintäänkin ristiriitainen. Kristillinen lähimmäisenrakkauden ihanne koskee myös maahanmuuttajia. Kun työssäni kohtaan heitä lisäksi joka päivä, en kokemustenikaan perusteella mitenkään voi yhtyä siihen aggressiiviseen rähinään, joka maahanmuuton lisääntyessä on varsinkin sosiaalisessa mediassa virinnyt. Silti pidän huonona sitäkin, että niin kutsutussa valtamediassa saatetaan vaieta maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista, sopeutumattomuudesta ja jopa rikollisuudesta. On surullista, että käsillä oleva kriisi on repimässä rikki suomalaisten yhteisymmärrystä siitä, millaista tulevaisuutta maallemme voitaisiin tässäkin asiassa rakentaa.

Ehkä turvapaikanhakijoiden saapuminenkaan ei aiheuttaisi niin voimakkaita reaktioita, jos maamme taloudellinen tilanne olisi parempi. Kotoperäinen työttömyys on kasvussa, valtion budjetti on niukka ja sen pienenevistä määrärahoista käydään yhä tiukempaa kamppailua. Sanomattakin on selvää, että aina joku saa vähemmän kuin toinen. Moniko on oikeasti valmis oikeasti tinkimään omastaan toisten eduksi? Joskus omia etuja päin vastoin puolustetaan vaikka oikeusteitse. Oma suu on lähempänä kuin kontin suu.

Keskinäinen solidaarisuus myös Euroopan Unionin tasolla heikkenee. Unionin rapautuminen on ikävä kyllä sellainen kehityskulku, johon Suomen on hyvin vaikea vaikuttaa. Sen vaikutukset kuitenkin tuntuvat myös täällä. Yksi niistä saattaa olla se, että totutut vakaat olot toimintaympäristössämme ovat mennyttä. Politiikan penkkiurheilijalla ei totisesti ole näinä aikoina tylsää. Valitettavasti sisällöstä on vaikea nauttia.

Minulle ei ole lähimainkaan selvää, millaisia johtopäätöksiä tästä kaikesta pitäisi vetää. Olen mielestäni hyvä huomaamaan ongelmia, mutta huono keksimään niihin ratkaisuja. Katsomostahan on helppo huudella, ja jälkiviisaus on yleinen ajattelun muoto.

Joka sunnuntai kirkoissamme rukoillaan viisautta niille, jotka tekevät meitä kaikkia koskevia päätöksiä. Ei ole rukous menettänyt tarpeellisuuttaan. Ehkä voisimme paremmin kohdata edessä olevia haasteita muistamalla vanhan benediktiiniläismunkkien kehotuksen: ora et labora, "rukoile ja tee työtä".

Ongelmien näkemisen ei tarvitse tarkoittaa niihin juuttumista. Lähiympäristöni tarvitsee työpanostani onneksi niin paljon, että suuremman mittakaavan kysymykset ovat sittenkin vain horisontissa. Eikä ole vahingoksi, jos muistaa Raamatun monet lupaukset siitä, että Luoja pitää huolen lapsistaan. ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä” (Hepr. 13:5).

Meistä jokainen voi ottaa vastuuta kotimaastamme. Lapsille se merkitsee koulunkäyntiä, aikuisille kasvattamista, opiskelua ja työntekoa. Ei isänmaallisuuden tarvitse olla itseään alleviivaavaa. Parhaimmillaan se on pelkästään rehellisyyttä ja toisista huolehtimista. Näiden oheistuotteena voimme saada paremman Suomen ja maailman.
 
 

Vanhemmat

Uudemmat

Juho Mäenpää

Olen keski-ikää lähestyvä perheenisä Tuusulasta. Minulla on vaimo ja yhdeksän lasta. Työskentelen historian ja yhteiskuntaopin opettajana.
 
Opettelen isänä olemista. Koulussa opettelen nuoria. Halkokasan tai laastiämpärin vieressä fundeeraan maailman menoa. Yritän kasvattaa lapseni kristillisesti. Näiden tekemisten onnistumisia ja epäonnistumisia kirjoittelen blogiini.

Juho Mäenpää

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi