Maanantai 18.2.2019
"
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen. Ps. 13:6

Tervehdys

1.3.2016 06:55 | Juho Mäenpää
Oletko koskaan ilahtunut siitä, että sinua tervehditään? Kohtaamisissamme pidämme jonkinlaista reagointia niin luonnollisena, ettemme erikseen edes rekisteröi tervehdystä. Se yksinkertaisesti kuuluu asiaan. Vasta tervehdyksen puuttuminen saattaa kiinnittää huomiota.

Muistan kuitenkin erään tilanteen, jossa tervehdys jäi mieleen. Olimme vastikään muuttaneet uudelle paikkakunnalle. En odottanut törmääväni kaupungilla tuttuihin, mutta niin vain seisoi Prisman maitohyllyjen edessä Heino, jonka tunsin edelliseltä asuinpaikkakunnaltani. Iloinen hymy ja sydämellinen tervehdys aivan arkisessa paikassa tuntuivat hyvältä. Heino oli liikkeellä työasioissa, minä ostamassa täydennystä nälkäiselle pesueelleni.

Voisi kirjoittaa pitkästikin siitä, millaisia merkityksiä on eri tavoilla tervehtiä. Toisinaan riittää pelkkä moi, joskus taas muodollisempi tapa tuntuu luontevammalta. Vastaamatta jättäminen on loukkaavaa. On tärkeää osata valita kaikista tervehtimisen tavoista sellainen, jolla ei aiheuta vastapuolelle hämmennystä. Halaukset ovat tulleet muotiin, mutta en ota kohdatessa mielelläni niitä vastaan, paitsi vaimolta. Myös äitimuorin ja anopin halaukset menettelevät. Kuusivuotiaan tyttäreni kanssa tervehdimme niin kuin tontut kuulemma tervehtivät: hieromme neniä vastakkain ja nauramme.

Vanhoillislestadiolaisuudessa on oma tapansa tervehtiä. Pienestä pitäen lapset oppivat kättelemään ja sanomaan Jumalan terve. Tervehdykseen sisältyy sekä uskon tunnustaminen että halu kuulla toiselta sama viesti. Kysymyksessä ei siten ole pelkkä kulttuurinen tapa.

Hyvästellessä toivotamme Jumalan rauhaa. Sanoihin sisältyy sekä siunaus että rukous. Minusta on hienoa, kun teinipojat mukavan illanviettonsa päätteeksi hyvästelevät toisensa kädestä pitäen. Ei heitä kukaan sellaiseen pakota. Lippispäiset skeittipojat toivottavat toisilleen Jumalan rauhaa!

Monesti uskovaisten tervehdys on vain lyhyt nyökkäys, esimerkiksi kaupungilla kohdattaessa. Mutta sekin on paljon: jo katse voi kertoa, että olemme edelleen saman lipun alla. Se on sellaista yhteenkuuluvaisuutta ja liittolaisuutta, jota en kykene kirjoittamaan auki.

Kerran minua tuli vastaan lapsuudenaikainen tuttu, joka oli vuosia kulkenut kristillisyytemme ulkopuolella, mutta löytänyt takaisin. Hänen iloiseen tervehdykseensä oli helppo vastata. Joskus taas ystävän tapa tervehtiä on käynyt epämääräiseksi. Jos on menettänyt sydämen uskon, voi tervehtiminen muodostua puolin ja toisin vaikeaksi.

On tärkeää huomata pienet lapset ja tervehtiä heitä. Muistan kuinka mukavalta tuntui pikkupoikana tulla aikuisten tervehtimäksi. Aina en tiennyt, kumpi käsi piti ojentaa, mutta se ei haitannut. Lapsikin kuuluu joukkoon. Keminmaassa asuneella Kalle-papalla oli pehmeä käsi, Joukolla mahtava työn kovettama koura. Eero puristi mukavan reippaasti. Kaikki he sanoivat pikkupojalle: Jumalan terve. Eikö se ole ihmeellistä?

Vanhemmat

Uudemmat

Juho Mäenpää

Olen keski-ikää lähestyvä perheenisä Tuusulasta. Minulla on vaimo ja yhdeksän lasta. Työskentelen historian ja yhteiskuntaopin opettajana.
 
Opettelen isänä olemista. Koulussa opettelen nuoria. Halkokasan tai laastiämpärin vieressä fundeeraan maailman menoa. Yritän kasvattaa lapseni kristillisesti. Näiden tekemisten onnistumisia ja epäonnistumisia kirjoittelen blogiini.

Juho Mäenpää

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi