Sunnuntai 20.1.2019
"
Jeesus sanoi palvelijoille: "Täyttäkää astiat vedellä", ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: "Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle", ja he veivät. Joh. 2:7-8

Televisiosta

3.4.2016 06:25 | Juho Mäenpää
En omista televisiota. Sellaista ei ollut lapsuudenkodissanikaan. Olen vilpittömästi tietämätön elokuvatähdistä, saippuasarjoista ja komediahokemista.
 
Lapsuudessani 1980-luvulla kaikki katsoivat samoja televisio-ohjelmia. Tästä seurasi, että jokainen rallatteli samoja kertosäkeitä, nauroi samoille hahmoille, matki samoja maneereja. Kun itse olin tuosta kaikesta ulkona, tunsin hyvin voimakasta erilaisuutta. Television maailma oli vieras.
 
Vanhoillislestadiolaisuudessa televisioon ei tunnetusti ole suhtauduttu myönteisesti. Kansanperinteeseen on juurtunut erilaisia selityksiä ja juttuja liittyen liikkeen televisiokantaan. Niitä ei kannata tässä kerrata. Itse ymmärrän päätöksen televisiottomuudesta syntyneen sillä perusteella, että miltei tuoreeltaan havaittiin sen vieraannuttavan monia kristittyjen yhteydestä. Ja mikä havaitaan haitalliseksi, sitä on syytä myös varoa. Televisio ryöväsi aikaa ja tarjosi sisällöllään arvomaailmaa, joka oli ristiriidassa kristillisyytemme opetuksen kanssa.
 
Nykyisin televisiota ja internetiä ei oikeastaan voi erottaa toisistaan. Periaatteessahan jokaisella niin sanotun älypuhelimen hankkineella on televisio taskussaan. Nettiselaimella pääsee näkemään samat ohjelmat, joita televisiovastaanotinkin tarjoaa.
 
Valinta television ja televisiottomuuden välillä oli selkeä. Kun ei laitetta omistanut, ei sopimaton sisältö yksinkertaisesti ollut ulottuvilla. Nykytilanteessa joudumme sen sijaan jatkuvasti tekemään valintoja sopivan ja sopimattoman nettisisällön välillä. Päämäärätön surffailu voi olla aivan yhtä tehokas ajantärväyksen muoto kuin tarkoituksettomien draamasarjojen seuraaminenkin.
 
Minusta olisi tärkeää, että vanhemmat keskustelisivat nuorten kanssa esimerkiksi pornon katselusta. Verkon tarjonta on kaikkien ulottuvilla tavalla, josta ei menneinä vuosikymmeninä osattu uneksiakaan. Työskennellessäni teini-ikäisten opettajana minulle on selvinnyt, että porno kuuluu monen nuoren arkipäivään. Seksuaalisuus on sen verran herkkä elämänalue, etten soisi kenenkään vahingoittavan sitä kieroutuneilla mielikuvilla.
 
En aio hankkia televisiota enkä opettaa lapsiani seuraamaan sen tarjontaa. Katselemme toki erilaisia Youtube-videoita. Poikien suosikkeja ovat mutaan juuttuneet traktorit. Toisinaan tihrustan jalkapalloa myöhäisillassa. Vaikka ammattinikin vuoksi yritän pysytellä päivänpolitiikan tapahtumissa mukana, en kertaakaan ole jäänyt tietopimentoon, vaikka katson puoli yhdeksän uutiset vain satunnaisesti.
 
Joskus olen nettipalstoilla nähnyt kysyttävän, onko lestadiolaisuuden kanta televisioon muuttunut. Väittäisin, että ei ole. Televisio sen sijaan on vanhentunut. Menneessä maailmassa oli mahdollista tehdä valinta, hankitaanko televisio vai ei. Samalla ratkesi myös, altistutaanko vahingolliselle sisällölle. Nyt rajapinta on epäselvempi.
 
Viihteen keskeinen tavoite on viihdyttää mutta myös koukuttaa. Televisio, internet ja tietokonepelit ovat tässä kilpasarjassa tasavahvoja. Yritän pysytellä kärryillä, missä kolkassa nuoriso milloinkin surffaa. Uskonelämälle vahingollisia sisältöjä joutuu tunnistamaan jatkuvasti. Henkilökohtainen vastuu korostuu internetin vapauden maailmassa.

Vanhemmat

Uudemmat

Juho Mäenpää

Olen keski-ikää lähestyvä perheenisä Tuusulasta. Minulla on vaimo ja yhdeksän lasta. Työskentelen historian ja yhteiskuntaopin opettajana.
 
Opettelen isänä olemista. Koulussa opettelen nuoria. Halkokasan tai laastiämpärin vieressä fundeeraan maailman menoa. Yritän kasvattaa lapseni kristillisesti. Näiden tekemisten onnistumisia ja epäonnistumisia kirjoittelen blogiini.

Juho Mäenpää

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi