Torstai 21.2.2019
"
Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun. Ps. 31:20

Yhdeksänkymmentä

8.6.2016 07:09 | Juho Mäenpää
Kesäkuun kahdeksantena tulee kuluneeksi 90 vuotta pappani syntymästä. Hänen kuolemastaan on kulunut reilu vuosi. Oli terveellistä saada tuntea tuo hieno mies.

Kirjoitan papasta, koska hänellä oli erityinen merkitys elämässäni. Pappa ei laiminlyönyt isovanhemmuuttaan. Olen itse serkussarjan vanhimmasta päästä, mutta arvelen nuorempienkin päässeen papan syliin. Muistan, kuinka hän joskus otti kaikki lapsenlapsensa polvilleen. Pääluvun kasvettua muuttui touhu tietysti mahdottomaksi. En ole tarkkaan perillä serkusten kokonaismäärästä, mutta uskon toki heidät tunnistavani. Minkäpä ihminen voi sukunäölleen.

Papan kanssa tehtiin mukavia juttuja. Kalastettiin ja käytiin metsällä. Osasi pappa nuhdellakin, jos tarve vaati. Ja vaatihan se. 

Koulupoikana minua harmitti, kun kaverit kertoivat vaariensa maineteoista sodassa. Olisipa pappakin ehtinyt rintamalle! Jälkeenpäin en osaa olla tuosta puutteesta kovinkaan pahoillani. Sota-aika oli kuitenkin monesti esillä, ja ilmansuunnat tunnettiin. Papan kirjahyllyyn tutustuminen ja juttujen kuuleminen sytyttivät innon tutkia historiaa. 

Isovanhemman ja lapsenlapsen suhde on oikeastaan viehättävä. Molemmat osapuolet saavat nauttia toistensa parhaista puolista. En minä soittanut suuta papalle. Mummulassa vietetyt hetket olivat juhlaa, eikä niitä pilattu rettelöillä.

Isovanhemmuus ei ole ponnistelua jonkinlaisen läsnäolovelvoitteen täyttämiseksi. Minusta se voi olla mukavia hetkiä, muistamisia, kuulumisten kyselyä. Pappa osasi nauttia lapsenlapsistaan ja seurasi heidän elämäänsä. Tietysti hän oli ylpeä, jos joku suoriutui hienosti koulussa tai soittoharrastuksissa. Epäselväksi ei silti jäänyt, mikä lopulta merkitsi eniten. Pappa halusi, että nuorempi sukupolvi saisi säilyttää uskon lahjan.

Mieleeni on jäänyt hetki Rovaniemen rauhanyhdistyksellä, kun istun papan vieressä ja kuuntelen hänen lauluaan. Nyt kiitos Jumalan, kolm'yhtehisen Herran! Saa häntä ylistää myös lastenlapset kerran (Vk. 328:4). Pappa ei joutunut sodassa rintamalle, mutta kristityn taistelun hän taisteli loppuun saakka. 

Vanhemmat

Uudemmat

Juho Mäenpää

Olen keski-ikää lähestyvä perheenisä Tuusulasta. Minulla on vaimo ja yhdeksän lasta. Työskentelen historian ja yhteiskuntaopin opettajana.
 
Opettelen isänä olemista. Koulussa opettelen nuoria. Halkokasan tai laastiämpärin vieressä fundeeraan maailman menoa. Yritän kasvattaa lapseni kristillisesti. Näiden tekemisten onnistumisia ja epäonnistumisia kirjoittelen blogiini.

Juho Mäenpää

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi