Torstai 20.9.2018
"
Tuonelan kohdusta minä huudan apua, ja sinä, Herra, kuulet ääneni. Joona 2:3

Yhdeksänkymmentä

8.6.2016 07:09 | Juho Mäenpää
Kesäkuun kahdeksantena tulee kuluneeksi 90 vuotta pappani syntymästä. Hänen kuolemastaan on kulunut reilu vuosi. Oli terveellistä saada tuntea tuo hieno mies.

Kirjoitan papasta, koska hänellä oli erityinen merkitys elämässäni. Pappa ei laiminlyönyt isovanhemmuuttaan. Olen itse serkussarjan vanhimmasta päästä, mutta arvelen nuorempienkin päässeen papan syliin. Muistan, kuinka hän joskus otti kaikki lapsenlapsensa polvilleen. Pääluvun kasvettua muuttui touhu tietysti mahdottomaksi. En ole tarkkaan perillä serkusten kokonaismäärästä, mutta uskon toki heidät tunnistavani. Minkäpä ihminen voi sukunäölleen.

Papan kanssa tehtiin mukavia juttuja. Kalastettiin ja käytiin metsällä. Osasi pappa nuhdellakin, jos tarve vaati. Ja vaatihan se. 

Koulupoikana minua harmitti, kun kaverit kertoivat vaariensa maineteoista sodassa. Olisipa pappakin ehtinyt rintamalle! Jälkeenpäin en osaa olla tuosta puutteesta kovinkaan pahoillani. Sota-aika oli kuitenkin monesti esillä, ja ilmansuunnat tunnettiin. Papan kirjahyllyyn tutustuminen ja juttujen kuuleminen sytyttivät innon tutkia historiaa. 

Isovanhemman ja lapsenlapsen suhde on oikeastaan viehättävä. Molemmat osapuolet saavat nauttia toistensa parhaista puolista. En minä soittanut suuta papalle. Mummulassa vietetyt hetket olivat juhlaa, eikä niitä pilattu rettelöillä.

Isovanhemmuus ei ole ponnistelua jonkinlaisen läsnäolovelvoitteen täyttämiseksi. Minusta se voi olla mukavia hetkiä, muistamisia, kuulumisten kyselyä. Pappa osasi nauttia lapsenlapsistaan ja seurasi heidän elämäänsä. Tietysti hän oli ylpeä, jos joku suoriutui hienosti koulussa tai soittoharrastuksissa. Epäselväksi ei silti jäänyt, mikä lopulta merkitsi eniten. Pappa halusi, että nuorempi sukupolvi saisi säilyttää uskon lahjan.

Mieleeni on jäänyt hetki Rovaniemen rauhanyhdistyksellä, kun istun papan vieressä ja kuuntelen hänen lauluaan. Nyt kiitos Jumalan, kolm'yhtehisen Herran! Saa häntä ylistää myös lastenlapset kerran (Vk. 328:4). Pappa ei joutunut sodassa rintamalle, mutta kristityn taistelun hän taisteli loppuun saakka. 

Vanhemmat

Uudemmat

Juho Mäenpää

Olen keski-ikää lähestyvä perheenisä Tuusulasta. Minulla on vaimo ja yhdeksän lasta. Työskentelen historian ja yhteiskuntaopin opettajana.
 
Opettelen isänä olemista. Koulussa opettelen nuoria. Halkokasan tai laastiämpärin vieressä fundeeraan maailman menoa. Yritän kasvattaa lapseni kristillisesti. Näiden tekemisten onnistumisia ja epäonnistumisia kirjoittelen blogiini.

Juho Mäenpää

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi