Lauantai 19.1.2019
"
Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. Hepr. 13:7

​Onko kunnianhimo hyväksi?

31.8.2014 06:26 | Juho Mäenpää
Olen huomannut, että kannattaa hankkia sellaisia harrastuksia, joihin ei perhe-elämän tiimellyksessä hupene määrättömästi aikaa. Oman mielen virkistäminen ei aina vaadi päivien kalareissua, vaan jo tunnin mittainen lenkki muuttaa elämän palikoita kummasti eri asentoon.

Mieli pysyy virkeänä myös silloin, kun jaksaa tarttua pikkuasioihin. Vauvan vaippoja vaihtaessa voi vaikkapa pohtia sanojen merkityksiä. Eräs huomioni vanginneista sanoista on kunnianhimo. En tosin ole varma, pitäisikö tuo kirjoittaa yhteen vai erikseen.

Kun luonnehditaan jotakuta ihmistä kunnianhimoiseksi, pyritään yleensä luomaan positiivisia mielikuvia. Joku on kunnianhimoinen ammattiurallaan, joku opiskelee kunnianhimoisesti. Vähän aikaa sitten kuulin uusia hiilidioksidin päästötavoitteita luonnehdittavan kunnianhimoisiksi. Väkisinkin tulee kysyneeksi, keneltä kunniaa milloinkin tulee ja millä perusteella?

Onko kunnioitettvaa, että joku uhraa koko muun elämänsä saavuttaakseen komean työuran? Huippu-urheilijat ja poliitikot muistavat voiton hetkinä kiittää läheisiään, mutta kiittävätkö läheiset kunniasta?

Kuulen markkinatalousmiesten vastalauseen: ilman kunnianhimoa ja kilpailua ei ole kehitystä. Eipä varmaan olisikaan, ainakaan sellaista, jota olemme joutuneet ja päässeet näkemään. Ihmisraukka on vain kovin huono tekemään rajaa ahkeruuden ja kunnian- tai rahanhimon välille. Onko jatkuvasti yli 15-tuntisia työpäiviä paiskiva yrittäjä pelkästään ahkera? Minusta kunnian himoa ei pidäkään sekoittaa ahkeruuteen. Sen sijaan kunnian himo ja kunnianhimo kannattaa edes joskus rinnastaa.

Kristillisyydessämme on joskus ollut tapana sanoa jonkun päässeen kunniaan, kun elämä on päättynyt. Kysymys on sellaisesta kunniasta, jota eivät tiede- tai yhteiskunnat myönnä. Usein arjen tiimellyksessä takerrun tarpeellisiin ja tarpeettomiin pikkuasioihin. Aikajana tahtoo olla kovin lyhyt. Jos sitä jaksaa venyttää, alkavat maalliset pikkukunniatkin tuntua vähemmän tärkeiltä.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Juho Mäenpää

Olen keski-ikää lähestyvä perheenisä Tuusulasta. Minulla on vaimo ja yhdeksän lasta. Työskentelen historian ja yhteiskuntaopin opettajana.
 
Opettelen isänä olemista. Koulussa opettelen nuoria. Halkokasan tai laastiämpärin vieressä fundeeraan maailman menoa. Yritän kasvattaa lapseni kristillisesti. Näiden tekemisten onnistumisia ja epäonnistumisia kirjoittelen blogiini.

Juho Mäenpää

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi