Perjantai 22.2.2019
"
Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani. Ps. 18:2

Sunnuntai – lepopäivämme

18.5.2014 12:41 | Kaija Lahtinen
Albumissamme on kuva, joka tuo voimakkaasti mieleen lapsuuteni sunnuntaiaamun. Isäni, maanviljelijä ammatiltaan, istuu pihakivellä siisti ruudullinen kauluspaita yllään. Sisaruksiani on kuvassa myös, joku nojaa koivunrunkoon, toisella on heinänkorsi kädessään. Tytöillä on pyhämekot yllään. Vähän taaempana nurmikolla istuu tuore vävypoika, mieheni. Hänellä näyttää olevan mukavat jutut meneillään appiukkonsa kanssa.

Taustalla, kapean polun toisella puolella, näkyy lapsuuskotini korkea kivijalka ja päätyseinä. Talon takaa pilkottavat punainen vanha aitta ja setäni navettarakennukset. Mummuni asui lapsuudessani juuri tässä talon päädyssä. Kesäisenä sunnuntaiaamuna hän piti ikkunaa auki. Radiosta kuului jumalanpalvelus ja kauniita virsiä. Jos kävelin mäkeä ylös etupihalle päin, kuului sama ohjelma talon toisessa päädyssä olevan kotini radiosta avoimen ikkunan kautta. Kun kävelin polkua eteenpäin setäni kotiin, jumalanpalvelus kuului radiosta sielläkin.

Lauantaina koti oli siivottu pyhää varten. Äiti laittoi jopa ompelukoneen kuomun päälle pitsiliinan. Sunnuntaina puettiin ylle pyhävaatteet, vaikka oltiin kotosalla. Seuroihin päästiin harvoin pienestä maalaiskylästä. Kodissa oli kuitenkin sunnuntaisin pyhän tuntu.

Olen kiitollinen uskovaisille vanhemmilleni siitä, että he jaksoivat raskaan ja työntäyteisen elämän keskellä opettaa meille lapsille lepopäivän kunnioitusta ja muita kristillisiä perinteitä. Lapsuuskodin perintö oli taustana, kun omaa lepopäivän viettoa ison perheen keskellä aikoinaan rakensimme.

Kun lapset olivat pieniä, teimme sunnuntaisin yhdessä ruokaa puolisoni kanssa. Sitten hän lähti lähimetsään isolle kivelle pienten lasten kanssa. Sillä aikaa sain rauhassa valmistaa ruoan loppuun. Lempiruoka sunnuntaisin oli esimerkiksi mureke, jonka päällä oli sipulirenkaita.

Sunnuntaihin kuului myös pyhäkoulu ja seurat, jos niitä paikkakunnallamme oli eikä estettä sinne lähtemiseen ollut. Puettiin päälle siistimmät vaatteet.

– Minulla on seurahousut, riemuitsi poikamme.

Joskus piti kuitenkin istua pitkän pöydän ääreen ja jutella isompien lasten kanssa esimerkiksi juhlapyhien vietosta.

Omassa lapsuudessani pyhäpäivää vietti lepopäivänä lähes koko kylän väki. Nykyään sunnuntain merkitys on hämärtynyt yhteiskunnassamme. On unohtunut lepopäivän tuoma siunaus elämään. Töitä saatetaan tehdä sunnuntaisin samalla tavalla kuin arkipäivisinkin. Kaupat ovat auki. Lisäksi on lukemattomia harrastus- ja viihdetilaisuuksia, joissa on mahdollisuus viettää sunnuntaipäiväänsä. Kaikenlainen tekniikka myös kodeissa on tehnyt elämästämme ja pyhäpäivistä rauhatonta ja äänekästä.

Toisaalta nykyisin on pyhäpäivinä paljon mahdollisuuksia kuulla Jumalan sanaa. Seuroja ja jumalanpalveluksia järjestetään ehkä enemmän kuin koskaan, voimme käydä niissä vaikka joka sunnuntai.  Lähes joka pihassa on auto, kaksikin, jolla seuroihin voi lähteä. Jos ei vointinsa tai muun esteen takia  seuroihin pääse, on tarjolla netti- ja radioseuroja. Näistä iloitsee nykyään myös oma vanha äitini. Sama, joka nuoruudessaan laittoi pitsiliinan ompelukoneen kuomun päälle pyhäpäivän merkiksi. 

Vanhemmat

Uudemmat

Kaija Lahtinen

Olen 67-vuotias äiti, mummu ja anoppi. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja. Elämäntyöni olen tehnyt suuren perheen kotiäitinä. Melkein kymmenen vuotta olen ollut myös hoitajana kehitysvammaisten palvelukeskuksessa. Tällä hetkellä olen eläkkeellä, ja asumme aviopuolisoni kanssa kahdestaan. Pidän käsitöiden tekemisestä, lukemisesta ja radion asiaohjelmien kuuntelusta. Järjestelen myös ruuhkavuosien valokuvia albumeihin. Koen perheiden hyvinvointiin liittyvät asiat tärkeiksi ja arvelen, että tulen pohtimaan tätä aihepiiriä myös kirjoituksissani.

Kaija Lahtinen

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi