Keskiviikko 17.7.2019
"
Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Room. 14:8

Sunnuntai – lepopäivämme

18.5.2014 12:41 | Kaija Lahtinen
Albumissamme on kuva, joka tuo voimakkaasti mieleen lapsuuteni sunnuntaiaamun. Isäni, maanviljelijä ammatiltaan, istuu pihakivellä siisti ruudullinen kauluspaita yllään. Sisaruksiani on kuvassa myös, joku nojaa koivunrunkoon, toisella on heinänkorsi kädessään. Tytöillä on pyhämekot yllään. Vähän taaempana nurmikolla istuu tuore vävypoika, mieheni. Hänellä näyttää olevan mukavat jutut meneillään appiukkonsa kanssa.

Taustalla, kapean polun toisella puolella, näkyy lapsuuskotini korkea kivijalka ja päätyseinä. Talon takaa pilkottavat punainen vanha aitta ja setäni navettarakennukset. Mummuni asui lapsuudessani juuri tässä talon päädyssä. Kesäisenä sunnuntaiaamuna hän piti ikkunaa auki. Radiosta kuului jumalanpalvelus ja kauniita virsiä. Jos kävelin mäkeä ylös etupihalle päin, kuului sama ohjelma talon toisessa päädyssä olevan kotini radiosta avoimen ikkunan kautta. Kun kävelin polkua eteenpäin setäni kotiin, jumalanpalvelus kuului radiosta sielläkin.

Lauantaina koti oli siivottu pyhää varten. Äiti laittoi jopa ompelukoneen kuomun päälle pitsiliinan. Sunnuntaina puettiin ylle pyhävaatteet, vaikka oltiin kotosalla. Seuroihin päästiin harvoin pienestä maalaiskylästä. Kodissa oli kuitenkin sunnuntaisin pyhän tuntu.

Olen kiitollinen uskovaisille vanhemmilleni siitä, että he jaksoivat raskaan ja työntäyteisen elämän keskellä opettaa meille lapsille lepopäivän kunnioitusta ja muita kristillisiä perinteitä. Lapsuuskodin perintö oli taustana, kun omaa lepopäivän viettoa ison perheen keskellä aikoinaan rakensimme.

Kun lapset olivat pieniä, teimme sunnuntaisin yhdessä ruokaa puolisoni kanssa. Sitten hän lähti lähimetsään isolle kivelle pienten lasten kanssa. Sillä aikaa sain rauhassa valmistaa ruoan loppuun. Lempiruoka sunnuntaisin oli esimerkiksi mureke, jonka päällä oli sipulirenkaita.

Sunnuntaihin kuului myös pyhäkoulu ja seurat, jos niitä paikkakunnallamme oli eikä estettä sinne lähtemiseen ollut. Puettiin päälle siistimmät vaatteet.

– Minulla on seurahousut, riemuitsi poikamme.

Joskus piti kuitenkin istua pitkän pöydän ääreen ja jutella isompien lasten kanssa esimerkiksi juhlapyhien vietosta.

Omassa lapsuudessani pyhäpäivää vietti lepopäivänä lähes koko kylän väki. Nykyään sunnuntain merkitys on hämärtynyt yhteiskunnassamme. On unohtunut lepopäivän tuoma siunaus elämään. Töitä saatetaan tehdä sunnuntaisin samalla tavalla kuin arkipäivisinkin. Kaupat ovat auki. Lisäksi on lukemattomia harrastus- ja viihdetilaisuuksia, joissa on mahdollisuus viettää sunnuntaipäiväänsä. Kaikenlainen tekniikka myös kodeissa on tehnyt elämästämme ja pyhäpäivistä rauhatonta ja äänekästä.

Toisaalta nykyisin on pyhäpäivinä paljon mahdollisuuksia kuulla Jumalan sanaa. Seuroja ja jumalanpalveluksia järjestetään ehkä enemmän kuin koskaan, voimme käydä niissä vaikka joka sunnuntai.  Lähes joka pihassa on auto, kaksikin, jolla seuroihin voi lähteä. Jos ei vointinsa tai muun esteen takia  seuroihin pääse, on tarjolla netti- ja radioseuroja. Näistä iloitsee nykyään myös oma vanha äitini. Sama, joka nuoruudessaan laittoi pitsiliinan ompelukoneen kuomun päälle pyhäpäivän merkiksi. 

Vanhemmat

Uudemmat

Kaija Lahtinen

Olen 67-vuotias äiti, mummu ja anoppi. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja. Elämäntyöni olen tehnyt suuren perheen kotiäitinä. Melkein kymmenen vuotta olen ollut myös hoitajana kehitysvammaisten palvelukeskuksessa. Tällä hetkellä olen eläkkeellä, ja asumme aviopuolisoni kanssa kahdestaan. Pidän käsitöiden tekemisestä, lukemisesta ja radion asiaohjelmien kuuntelusta. Järjestelen myös ruuhkavuosien valokuvia albumeihin. Koen perheiden hyvinvointiin liittyvät asiat tärkeiksi ja arvelen, että tulen pohtimaan tätä aihepiiriä myös kirjoituksissani.

Kaija Lahtinen

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi