Tiistai 20.11.2018
"
Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi. Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi. Ps. 94:12-13

Kiikkutuolissa

16.6.2014 06:21 | Kaija Lahtinen
Jos kotonamme on aamupäivällä  hiljaista, istahdan usein olohuoneen nurkassa olevaan kiikkutuoliin. Nykyään varmaan pitäisi sanoa keinutuoli, mutta keskipohjalaisessa lapsuuskodissani puhuttiin aina kiikkutuolista tai pelkästään kiikusta.

Aurinkoisena päivänä valo paistaa lämpimästi kiikkutuolin takaviistosta olohuoneeseen. Se osuu kauniisti myös viereiseen huoneeseen, joka oli aikaisemmin lasten käytössä. Siellä oli silloin punaiset kerrossängyt. Nyt siellä seinää peittävät lapsistamme kolmivuotiaana otetut valokuvat.

Kiikkuessani mietin hajanaisia asioita kuten esimerkiksi tätä blogia. Mistä kirjoittaisin? Häiritsee se, että suunnittelenpa tekstiä mistä aiheesta tahansa, palaan lähes aina vanhoihin asioihin. Tyttäreni lohdutti, että onhan sinulla takana enemmän vuosia kuin edessä. Siksi on ehkä luonnollista muistella menneitä vuosia. Tuoli keinuu. Kello tikittää vastapäisellä seinällä. Lyö puolen tunnin välein, ja ajatus harhailee.

Lapsuuskodissani oli myös kiikkutuoli. Sanottiin, että se oli ”vanhojen miesten” tekemä. Siivouspäivänä pienen tytön tehtävänä oli monesti pyyhkiä kostealla rievulla kaikki kiikun koukerot. Tuoli oli isälleni mieluisa, siinä hän tavallisesti istui. Myös vieraalle sitä tarjottiin istuimeksi. Pehmeitä tuolejahan ei maalaistuvassa ollut. Myös puolisoni lapsuuskodissa oli kiikku. Siksi oli luonnollista, että naimisiin mentyämme hankimme  ensimmäisten huonekalujen  joukossa sellaisen myös yhteiseen kotiimme.

Kiikkutuoli, jonka ostimme, oli nimeltään Matleena. Valkoinen väriltään, tukeva ja turvallinen malliltaan, eikä siinä ollut samanlaisia koukeroita kuin lapsuuskotini tuolissa. Melkein kaikissa kodeissamme se sijoitettiin nurkkaan, turvalliseen paikkaan. Siitä oli hyvä äidin tai isän tarkkailla lasten touhuja olohuoneessa ja keittiössä. Siinä tyynnyteltiin flanellivaippaan kiedottua vauvaa kohta synnytyslaitokselta tulon jälkeen. Se oli mitä mainioin imetystuoli. Oli myös paljon helpompi kiikuttaa siinä sairasta lasta, kuin kanniskella pientä ympäriinsä. Joskus lasta tuutiessani lauloin Suutarin äidin kehtolaulun tavoin: ”Ei saa mennä, ei saa mennä, ei saa mennä pihalle…” Lattialankut narisivat sopivasti säestäen.

Perheen ollessa suurimmillaan murehdin ystävälleni, kuinka en enää koskaan ehdi tehdä rakastamiani käsitöitä. Hän neuvoi ottamaan käsityön esille heti aamulla, kun kaikkein välttämättömimmät työt oli tehty. Pieni hetki mieluista harrastusta antoi intoa päivän töihin. Korkealla puupenkillä tai kiikussa istuen oli helpompi käsityötä tehdä. Lankakerä kainaloon ja eivätpä yltäneet pienet kädet puikkoihin! Tosin sai varoa, ettei pienokainen kontannut kiikun jalaksien alle.

Miten olisimmekaan pärjänneet ilman Matleenaa, tätä kotimme apua, joka edelleen tasaisesti keinahtelee  olohuoneemme nurkassa. Toivoisin, että kiikkutuoleja näkyisi enemmän hoitolaitoksissa ja muissakin  julkisissa tiloissa. Synnytyssaleissa niitä oli, kun nuorimmat lapsemme syntyivät. Keinunta rauhoittaa, lohduttaa ja on jopa lääke kipuun. Se pysähdyttää mielen arjen keskellä. Aivan niin kuin kehto keinunnallaan tyynnyttää lapsen.

Joskus nuorena mietin, että vanhana pariskuntana hankkisimme kotiimme kaksinistuttavan kiikkutuolin. Se haave tosin odottaa vielä toteutumistaan.

Vanhemmat

Uudemmat

Kaija Lahtinen

Olen 67-vuotias äiti, mummu ja anoppi. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja. Elämäntyöni olen tehnyt suuren perheen kotiäitinä. Melkein kymmenen vuotta olen ollut myös hoitajana kehitysvammaisten palvelukeskuksessa. Tällä hetkellä olen eläkkeellä, ja asumme aviopuolisoni kanssa kahdestaan. Pidän käsitöiden tekemisestä, lukemisesta ja radion asiaohjelmien kuuntelusta. Järjestelen myös ruuhkavuosien valokuvia albumeihin. Koen perheiden hyvinvointiin liittyvät asiat tärkeiksi ja arvelen, että tulen pohtimaan tätä aihepiiriä myös kirjoituksissani.
Kaija Lahtinen

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Nuottivihko – Iloinen jouluretki

Lähde jouluiselle musiikkiretkelle! Retki alkaa joulun odotuksesta ja etenee jouluvalmistelujen kautta kohti aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Retkelle lähdetään perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Iloinen jouluretki, SRKCD-130

Lähde jouluretkelle perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa. Laulujen kautta edetään joulun odotuksesta kohti jouluvalmisteluja, aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Tyttöjen ja poikien lauluryhmiä johtaa Ulla Metsänheimo. Pianoa soittaa Emilia Soranta. Lauluja säestetään myös monin muin soittimin. 

22 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi