Torstai 25.4.2019
"
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille." Mark. 16:15

Kiikkutuolissa

16.6.2014 06:21 | Kaija Lahtinen
Jos kotonamme on aamupäivällä  hiljaista, istahdan usein olohuoneen nurkassa olevaan kiikkutuoliin. Nykyään varmaan pitäisi sanoa keinutuoli, mutta keskipohjalaisessa lapsuuskodissani puhuttiin aina kiikkutuolista tai pelkästään kiikusta.

Aurinkoisena päivänä valo paistaa lämpimästi kiikkutuolin takaviistosta olohuoneeseen. Se osuu kauniisti myös viereiseen huoneeseen, joka oli aikaisemmin lasten käytössä. Siellä oli silloin punaiset kerrossängyt. Nyt siellä seinää peittävät lapsistamme kolmivuotiaana otetut valokuvat.

Kiikkuessani mietin hajanaisia asioita kuten esimerkiksi tätä blogia. Mistä kirjoittaisin? Häiritsee se, että suunnittelenpa tekstiä mistä aiheesta tahansa, palaan lähes aina vanhoihin asioihin. Tyttäreni lohdutti, että onhan sinulla takana enemmän vuosia kuin edessä. Siksi on ehkä luonnollista muistella menneitä vuosia. Tuoli keinuu. Kello tikittää vastapäisellä seinällä. Lyö puolen tunnin välein, ja ajatus harhailee.

Lapsuuskodissani oli myös kiikkutuoli. Sanottiin, että se oli ”vanhojen miesten” tekemä. Siivouspäivänä pienen tytön tehtävänä oli monesti pyyhkiä kostealla rievulla kaikki kiikun koukerot. Tuoli oli isälleni mieluisa, siinä hän tavallisesti istui. Myös vieraalle sitä tarjottiin istuimeksi. Pehmeitä tuolejahan ei maalaistuvassa ollut. Myös puolisoni lapsuuskodissa oli kiikku. Siksi oli luonnollista, että naimisiin mentyämme hankimme  ensimmäisten huonekalujen  joukossa sellaisen myös yhteiseen kotiimme.

Kiikkutuoli, jonka ostimme, oli nimeltään Matleena. Valkoinen väriltään, tukeva ja turvallinen malliltaan, eikä siinä ollut samanlaisia koukeroita kuin lapsuuskotini tuolissa. Melkein kaikissa kodeissamme se sijoitettiin nurkkaan, turvalliseen paikkaan. Siitä oli hyvä äidin tai isän tarkkailla lasten touhuja olohuoneessa ja keittiössä. Siinä tyynnyteltiin flanellivaippaan kiedottua vauvaa kohta synnytyslaitokselta tulon jälkeen. Se oli mitä mainioin imetystuoli. Oli myös paljon helpompi kiikuttaa siinä sairasta lasta, kuin kanniskella pientä ympäriinsä. Joskus lasta tuutiessani lauloin Suutarin äidin kehtolaulun tavoin: ”Ei saa mennä, ei saa mennä, ei saa mennä pihalle…” Lattialankut narisivat sopivasti säestäen.

Perheen ollessa suurimmillaan murehdin ystävälleni, kuinka en enää koskaan ehdi tehdä rakastamiani käsitöitä. Hän neuvoi ottamaan käsityön esille heti aamulla, kun kaikkein välttämättömimmät työt oli tehty. Pieni hetki mieluista harrastusta antoi intoa päivän töihin. Korkealla puupenkillä tai kiikussa istuen oli helpompi käsityötä tehdä. Lankakerä kainaloon ja eivätpä yltäneet pienet kädet puikkoihin! Tosin sai varoa, ettei pienokainen kontannut kiikun jalaksien alle.

Miten olisimmekaan pärjänneet ilman Matleenaa, tätä kotimme apua, joka edelleen tasaisesti keinahtelee  olohuoneemme nurkassa. Toivoisin, että kiikkutuoleja näkyisi enemmän hoitolaitoksissa ja muissakin  julkisissa tiloissa. Synnytyssaleissa niitä oli, kun nuorimmat lapsemme syntyivät. Keinunta rauhoittaa, lohduttaa ja on jopa lääke kipuun. Se pysähdyttää mielen arjen keskellä. Aivan niin kuin kehto keinunnallaan tyynnyttää lapsen.

Joskus nuorena mietin, että vanhana pariskuntana hankkisimme kotiimme kaksinistuttavan kiikkutuolin. Se haave tosin odottaa vielä toteutumistaan.

Vanhemmat

Uudemmat

Kaija Lahtinen

Olen 67-vuotias äiti, mummu ja anoppi. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja. Elämäntyöni olen tehnyt suuren perheen kotiäitinä. Melkein kymmenen vuotta olen ollut myös hoitajana kehitysvammaisten palvelukeskuksessa. Tällä hetkellä olen eläkkeellä, ja asumme aviopuolisoni kanssa kahdestaan. Pidän käsitöiden tekemisestä, lukemisesta ja radion asiaohjelmien kuuntelusta. Järjestelen myös ruuhkavuosien valokuvia albumeihin. Koen perheiden hyvinvointiin liittyvät asiat tärkeiksi ja arvelen, että tulen pohtimaan tätä aihepiiriä myös kirjoituksissani.

Kaija Lahtinen

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi