Lauantai 20.7.2019
"
Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Room. 14:10

Minulla on juuret!

21.8.2014 07:08 | Kaija Lahtinen
Kaikki alkoi reilu vuosi sitten, kun tyttäremme esitti toiveen:
 
– Olis, äiti ja isä, tosi mukava tutustua teidän lapsuutenne leikkipaikkoihin!
 
– Ei meillä mitään leikkipaikkoja ollut! Meidän lapsuudessamme tehtiin töitä! oli puolisoni vastaus.
 
Aloimme kuitenkin tarkemmin muistella. Molempien lapsuuden ympäristöstä löytyi paljon merkittäviä paikkoja, missä vapaa-aikaa vietettiin.
 
Ajatus kesäretkestä lapsuuspaikoille oli heitetty ilmaan. Maaliskuussa kyselin sähköpostilla lasten perheiden halukkuutta ”sukureissuun”, tämä nimi matkalle myöhemmin tuli. Hiljalleen alkoi tippua vastauksia: mukana reissussa, hauska idea, hyvä ajatus, kiinnostaa ja paljon. Toisenlaisiakin mielipiteitä tuli: En usko sukuintoni yltävän sille tasolle, että jaksaisin lähteä etelästä seikkailemaan sinne pohjoisemmaksi. Myös toiveita saatiin: Ei pelkkiä luentoja!
 
Toukokuun alussa teimme tarkemman suunnitelman kahden päivän matkasta. Yöpymispaikaksi löysimme iki-ihanan maatilamajoituspaikan. Yllättävää oli, että kaikki lapset perheineen lopulta kiinnostuivat matkasta, vaikka kaikista perheistä ei päästykään mukaan erilaisten esteiden takia. Yksi lapsista lupasi tulostaa tietoja lähisukulaisista ja tutustumiskohteiden karttoja. Niissä näkyi meidän vanhempien kotikylät, koulut ja koulutiet. Jopa ne pellot, joilla olin lapsena ollut paimenessa.
 
Suviseurojen jälkeisenä perjantaina kokoonnuimme puolisoni kotikirkon hautausmaalle, 20 aikuista ja 29 lasta ja nuorta. Alkoi matka menneeseen. Puolisoni sai vanhempiensa ja sukunsa haudoilla vastata kysymyksiin: oliko vaari sodassa, mihin tautiin hänen mummunsa kuoli ja millainen oli kummisetä, joka kaatui sodassa. Samat kysymykset toistuivat seuraavana päivänä oman isäni ja sukuni haudoilla. Isäni sisaruksista neljä kuoli lapsena tai nuorena. Lähellä oli myös kuukauden vanhana kuolleen suvun vauvan hauta. Tämän vauvan tarinan oli tyttäremme äskettäin kuullut kummitädiltäni.
 
– En enää kestä näiden pienten kuolemia! huokaisi toinen tytär, pienten lasten äiti.
 
Hautojen äärellä tuli puhetta myös uskomisen asiasta. Puolisoni sisar sai opiskelijatyttönä 60-luvulla parannuksen armon. Myös muut perheessä saivat omistaa uskomisen lahjan sekä myös suuri osa kotikylän väkeä. Omaan sukuuni elävä usko tuli 30-luvulla. Isäni lapsuuskodissa perheen palvelija saarnasi rippikouluikäiselle, keuhkotautia sairastavalle isäni veljelle kaikki synnit anteeksi. Kuoleva nuorukainen pyysi palvelijaa puhumaan uskomisen asiasta myös kotiväelleen ja erityisesti omalle äidilleen, koska ei enää itse jaksanut. Lauloimme hautapaasien äärellä. Voimakas laulu kuvasi ikävää ja kaipausta, mutta myös turvallista iloa ja kiitollisuutta.
 
Puolisoni kotikylään ajoimme autolla tietä, jota hän oli koulupoikana polkupyörällä sateella ja pakkasella ajanut. Lastenlapset uivat ja leikkivät samojen koskenkivien välissä kuin pappansa aikanaan. Omassa kotikylässäni osa lapsista ja lastenlapsista kiipesi ison kiven päälle. Kävimme kuuntelemassa vesimyllyn puron lirinää, mikä oli mielestäni lapsena kohinaa.

Lasten perheet täyttivät lapsuuskotini pihanurmikon. Katselimme vanhaa lipputankoa pihalla. Jatkosodan loputtua sodankäyneet isäni ja setäni ottivat sen pois pihalta ja kantoivat navetan vintille. Suomi oli saanut heidän mielestään huonot rauhanehdot. Salko palautettiin paikalleen, kun olin lukioikäinen tyttö. Nyt veljeni perheineen asuu lapsuuskotini tilaa. On heidän vuoronsa nostaa siniristilippu muistorikkaaseen salkoon.
 
Entä mitkä ovat mietteet sukureissun jälkeen? Nuoren polven mielestä tietoisuus suvusta lisääntyi. Tarinat, joita oli aikaisemmin kuullut, tulivat matkan aikana elävämmiksi. Yhteys sisarusten perheiden kesken koettiin tärkeäksi. Lastenlasten innokas mukanaolo ja yksinkertaisen selkeät kysymykset olivat puhuttelevia. Kun kävimme koko joukolla tervehtimässä 91-vuotiasta äitiäni, sanoi tyttäremme tytär, että oli niin mukava istua isomummun vieressä! Omia tunteitani on vaikea kuvata. Ne ovat niin vahvoja. Päällimmäisenä on  ilo, että saimme puolisoni kanssa jakaa suvun perintöä. Sukureissun järkevyyttä aluksi epäillyt tytär tiivisti tunnelmat:
 
– Kiitos parhaasta sukujuhlasta ikinä! Minulla on juuret!
 

Vanhemmat

Uudemmat

Kaija Lahtinen

Olen 67-vuotias äiti, mummu ja anoppi. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja. Elämäntyöni olen tehnyt suuren perheen kotiäitinä. Melkein kymmenen vuotta olen ollut myös hoitajana kehitysvammaisten palvelukeskuksessa. Tällä hetkellä olen eläkkeellä, ja asumme aviopuolisoni kanssa kahdestaan. Pidän käsitöiden tekemisestä, lukemisesta ja radion asiaohjelmien kuuntelusta. Järjestelen myös ruuhkavuosien valokuvia albumeihin. Koen perheiden hyvinvointiin liittyvät asiat tärkeiksi ja arvelen, että tulen pohtimaan tätä aihepiiriä myös kirjoituksissani.

Kaija Lahtinen

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi