Maanantai 22.7.2019
"
Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman. Jes. 52:7

​Käthen jalanjäljillä

24.9.2014 06:24 | Kaija Lahtinen
Vehmaita lehtipuumetsiä, kumpuilevia niittyjä ja viljelysaukioita. Joki halkoo joskus maisemaa. Siellä täällä pieni tai vähän isompi kylä, jonka yllä pilkottaa kirkontorni tai kaksi. Kaikkialla niin vehreää.
 
Tämä kuva tuli kesän mittaan monesti silmieni eteen. Saimme nimittäin puolisoni kanssa osallistua alkukesällä ryhmämatkalle, joka suuntautui Saksan Luther-kaupunkeihin. Olimme Lutherin ja myös Bachin jalanjäljillä. Olin luullut, että Saksa on täynnä isoja teollisuuskaupunkeja, joissa korkeat savupiiput hallitsevat maisemaa. Nämä Luther-kaupungit vanhoine rakennuksineen ja kauniine puistoineen romuttivat vanhat ajatukseni. Saksan maaseutu pikkukaupunkeineen on uskomattoman kaunis.
 
Kovasti olin odottanut tuota matkaa jo etukäteen! Kun lapset olivat pieniä, emme päässeet Haaparantaa ja Norjan tuntureita kauemmaksi. Ensimmäisen varsinaisen ulkomaanmatkan lahjoittivat lapsemme noin 15 vuotta sitten. Sen jälkeen olemme piipahtaneet aina silloin tällöin ulkomailla kahdestaan, perheenjäsenten kanssa tai tällaisella isommalla ryhmämatkalla. Näihin ryhmämatkoihin on aina osallistunut ystäviä elämän varrelta, jopa entisiä rippikoulutovereita. On käyty läpi elämämme iloja ja suruja. Kävelty outoja kujia, naurettu ja itketty.  Olemme saaneet myös paljon uusia ystäviä.
 
Oli mielenkiintoista tutustua uskonpuhdistajamme Martti Lutherin elämänvaiheisiin ja nähdä uskonnonkirjoista tutut paikat. Muistelimme Lutherin elämän käännekohtaa, jolloin Augustinolaismunkille valkeni, ettei ihminen omalla voimallaan voi tulla valmiiksi Jumalan edessä, vaan vanhurskaus annetaan lahjana ja synnit saa uskoa anteeksi Kristuksen ansion tähden. Lutherin, kansanmiehen, mielestä hyvä sanoma kuului kaikelle kansalle, omalla kielellä kuultuna ja luettuna.
 
Luther sai rinnalleen puolison, Katharina von Boran, joka oli aikaisemmin ollut nunna. Katariinasta, jota Luther sanoi myös Kätheksi, tuli pappilan emäntä ja perheenäiti. Lapsuudestani mieleen jäänyt kuva Lutherista laulamassa perheensä keskellä, oli totta. Yhteislaulu kuului perheen tapoihin, ja lapset osallistuivat esityksiin kykyjensä mukaan. Luther rakasti lapsia ja ymmärsi heitä ja heidän leikkejään. Jos kinaa syntyi, tehtiin pian sovinto. Syvästi hän suri Magdaleena-nimistä lastaan, joka kuoli muistaakseni nelivuotiaana.
 
Lutherin talon seinällä on lause: ”Ich wollte meine Käthe weder gegen Frankreich noch gegen Venedig eintauschen.” Vapaasti käännettynä tuo merkitsee, että en vaihtaisi Kätheäni Ranskaan enkä Venetsiaan. Tällä Luther ilmaisi, kuinka paljon hän rakasti puolisoaan. Katharina huolehti perheen käytännön asioista, ja hänellä oli vastuu ison joukon ruokkimisesta. Lutherin kodissa oli nimittäin omien lasten lisäksi myös kasvattilapsia. Koti oli vielä ylioppilaskoti, muualta tulleiden ylioppilaiden täysihoitola. Perheen hoitaminen edellytti puolisoilta yhteisymmärrystä ja toinen toisensa kunnioittamista.
 
Eräällä sunnuntaiaamun kyläreissulla tulivat mieleeni aikamme käthet: Olimme kylässä ystäväperheessä. Perheen isä, pappi ammatiltaan, oli pukeutunut papin pukuun ja oli lähdössä jumalanpalvelusta pitämään. Äiti hääri keittiön pöydän ääressä lapsille aamupalaa antaen. Yhtäkkiä isä häipyi pöydästä lastenhuoneeseen, ainoaan rauhalliseen tilaan. Siellä hän nojasi kerrossänkyihin ja Raamattu kädessään valmistautui päivän saarnaan. Äiti keittiössä vastasi pienistä. Tarvittiin yhteisymmärrystä ja toinen toisensa kunnioittamista.
 
Matkat, ihanimmatkin, päättyvät. On aina niin kotoista ja turvallista nähdä lentokoneen laskeutuessa nämä kotomaamme repaleiset rannat, tummat metsät ja karut kankaat. On taas aika alkaa arki ja kiittää menneestä.

Vanhemmat

Uudemmat

Kaija Lahtinen

Olen 67-vuotias äiti, mummu ja anoppi. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja. Elämäntyöni olen tehnyt suuren perheen kotiäitinä. Melkein kymmenen vuotta olen ollut myös hoitajana kehitysvammaisten palvelukeskuksessa. Tällä hetkellä olen eläkkeellä, ja asumme aviopuolisoni kanssa kahdestaan. Pidän käsitöiden tekemisestä, lukemisesta ja radion asiaohjelmien kuuntelusta. Järjestelen myös ruuhkavuosien valokuvia albumeihin. Koen perheiden hyvinvointiin liittyvät asiat tärkeiksi ja arvelen, että tulen pohtimaan tätä aihepiiriä myös kirjoituksissani.

Kaija Lahtinen

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi