Maanantai 18.2.2019
"
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen. Ps. 13:6

​Käthen jalanjäljillä

24.9.2014 06:24 | Kaija Lahtinen
Vehmaita lehtipuumetsiä, kumpuilevia niittyjä ja viljelysaukioita. Joki halkoo joskus maisemaa. Siellä täällä pieni tai vähän isompi kylä, jonka yllä pilkottaa kirkontorni tai kaksi. Kaikkialla niin vehreää.
 
Tämä kuva tuli kesän mittaan monesti silmieni eteen. Saimme nimittäin puolisoni kanssa osallistua alkukesällä ryhmämatkalle, joka suuntautui Saksan Luther-kaupunkeihin. Olimme Lutherin ja myös Bachin jalanjäljillä. Olin luullut, että Saksa on täynnä isoja teollisuuskaupunkeja, joissa korkeat savupiiput hallitsevat maisemaa. Nämä Luther-kaupungit vanhoine rakennuksineen ja kauniine puistoineen romuttivat vanhat ajatukseni. Saksan maaseutu pikkukaupunkeineen on uskomattoman kaunis.
 
Kovasti olin odottanut tuota matkaa jo etukäteen! Kun lapset olivat pieniä, emme päässeet Haaparantaa ja Norjan tuntureita kauemmaksi. Ensimmäisen varsinaisen ulkomaanmatkan lahjoittivat lapsemme noin 15 vuotta sitten. Sen jälkeen olemme piipahtaneet aina silloin tällöin ulkomailla kahdestaan, perheenjäsenten kanssa tai tällaisella isommalla ryhmämatkalla. Näihin ryhmämatkoihin on aina osallistunut ystäviä elämän varrelta, jopa entisiä rippikoulutovereita. On käyty läpi elämämme iloja ja suruja. Kävelty outoja kujia, naurettu ja itketty.  Olemme saaneet myös paljon uusia ystäviä.
 
Oli mielenkiintoista tutustua uskonpuhdistajamme Martti Lutherin elämänvaiheisiin ja nähdä uskonnonkirjoista tutut paikat. Muistelimme Lutherin elämän käännekohtaa, jolloin Augustinolaismunkille valkeni, ettei ihminen omalla voimallaan voi tulla valmiiksi Jumalan edessä, vaan vanhurskaus annetaan lahjana ja synnit saa uskoa anteeksi Kristuksen ansion tähden. Lutherin, kansanmiehen, mielestä hyvä sanoma kuului kaikelle kansalle, omalla kielellä kuultuna ja luettuna.
 
Luther sai rinnalleen puolison, Katharina von Boran, joka oli aikaisemmin ollut nunna. Katariinasta, jota Luther sanoi myös Kätheksi, tuli pappilan emäntä ja perheenäiti. Lapsuudestani mieleen jäänyt kuva Lutherista laulamassa perheensä keskellä, oli totta. Yhteislaulu kuului perheen tapoihin, ja lapset osallistuivat esityksiin kykyjensä mukaan. Luther rakasti lapsia ja ymmärsi heitä ja heidän leikkejään. Jos kinaa syntyi, tehtiin pian sovinto. Syvästi hän suri Magdaleena-nimistä lastaan, joka kuoli muistaakseni nelivuotiaana.
 
Lutherin talon seinällä on lause: ”Ich wollte meine Käthe weder gegen Frankreich noch gegen Venedig eintauschen.” Vapaasti käännettynä tuo merkitsee, että en vaihtaisi Kätheäni Ranskaan enkä Venetsiaan. Tällä Luther ilmaisi, kuinka paljon hän rakasti puolisoaan. Katharina huolehti perheen käytännön asioista, ja hänellä oli vastuu ison joukon ruokkimisesta. Lutherin kodissa oli nimittäin omien lasten lisäksi myös kasvattilapsia. Koti oli vielä ylioppilaskoti, muualta tulleiden ylioppilaiden täysihoitola. Perheen hoitaminen edellytti puolisoilta yhteisymmärrystä ja toinen toisensa kunnioittamista.
 
Eräällä sunnuntaiaamun kyläreissulla tulivat mieleeni aikamme käthet: Olimme kylässä ystäväperheessä. Perheen isä, pappi ammatiltaan, oli pukeutunut papin pukuun ja oli lähdössä jumalanpalvelusta pitämään. Äiti hääri keittiön pöydän ääressä lapsille aamupalaa antaen. Yhtäkkiä isä häipyi pöydästä lastenhuoneeseen, ainoaan rauhalliseen tilaan. Siellä hän nojasi kerrossänkyihin ja Raamattu kädessään valmistautui päivän saarnaan. Äiti keittiössä vastasi pienistä. Tarvittiin yhteisymmärrystä ja toinen toisensa kunnioittamista.
 
Matkat, ihanimmatkin, päättyvät. On aina niin kotoista ja turvallista nähdä lentokoneen laskeutuessa nämä kotomaamme repaleiset rannat, tummat metsät ja karut kankaat. On taas aika alkaa arki ja kiittää menneestä.

Vanhemmat

Uudemmat

Kaija Lahtinen

Olen 67-vuotias äiti, mummu ja anoppi. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja. Elämäntyöni olen tehnyt suuren perheen kotiäitinä. Melkein kymmenen vuotta olen ollut myös hoitajana kehitysvammaisten palvelukeskuksessa. Tällä hetkellä olen eläkkeellä, ja asumme aviopuolisoni kanssa kahdestaan. Pidän käsitöiden tekemisestä, lukemisesta ja radion asiaohjelmien kuuntelusta. Järjestelen myös ruuhkavuosien valokuvia albumeihin. Koen perheiden hyvinvointiin liittyvät asiat tärkeiksi ja arvelen, että tulen pohtimaan tätä aihepiiriä myös kirjoituksissani.

Kaija Lahtinen

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi