Maanantai 15.7.2019
"
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Ps. 13:6

​Muistojen kiinanruusu

21.10.2014 06:27 | Kaija Lahtinen
Elämässä voivat pienet asiat tulla joskus merkityksellisiksi. Kuten kotimme kiinanruusu keskihuoneen ikkunan edessä.

Toissa keväänä tyttäreni sanoi, että tuo kukka on kyllä ihan ronkula (huononmallinen), se kannattaisi heittää pois. Hän oli jo nuorena ollut kiinnostunut kasveista ja tiesi, mitä puhui. Yritin estellä. Sanoin, että se on minulle tärkeä kukka. Sain sen naapurin äidiltä, ystävältäni, kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun he muuttivat paikkakunnalta pois. Kukka on muisto ja myös lohdutus vaikeasta ajasta.

Hetken mietittyäni ajattelin kuitenkin totella tyttäreni neuvoa. Otin kukasta useita pistokkaita, ja pääkukan jätin odottamaan hävittämistä,  kunnes pikkutaimet ovat alkaneet kasvaa. Ne juurtuivat hyvin, ja innostuivat jopa kukkimaan. Annoin ne kuitenkin lahjaksi. Itselleni jäi edelleen tämä epäkelpo vanha kiinanruusu, ja olin ratkaisuuni tyytyväinen.

Miksi ruusuni on minulle tärkeä? Miksi olen kasvattanut sitä yli kolmekymmentä vuotta, vaikka se on harvoin palkinnut kukinnallaan? Miksi en halunnut heittää sitä pois?

Se muistuttaa ajasta, jolloin olin nuori perheenäiti, kasvavan perheen äiti. Olimme juuri saaneet pienen suloisen tummahiuksisen tyttövauvan. Kaikki oli mennyt niin hyvin. Sitten eräänä yönä heräsin tuskaisen ja ahdistuneen oloisena. Kaikki oli niin mustaa. Olin hätääntynyt. Uni ei tullut.

Alkoi vaikea aika elämässäni. Oli paljon kysymyksiä. Mitä tämä on? Taivaan Isältäkin kyselin: miksi juuri minulle? Julkisesti siihen aikaan ei puhuttu  juurikaan uupumisesta, väsymisestä tai loppuun palamisesta.

Aika oli työlästä myös läheisille ja etenkin puolisolleni sekä myös ystäville. Minulla oli tarve puhua ahdistusta pois. Saimme lähipiiriltä, muun muassa naapuriystäviltä, paljon apua. Yksi toi hernekeittokattilan, toinen tuli leipomaan, kolmas siivosi. Saimme paljon myös rakkautta, tukea  ja ymmärrystä. Hiljalleen kuukausien kuluttua alkoivat auringon säteet paistaa myös mieleeni ja sydämeni sopukoihin. Uuden vauvan odotus auttoi myös toipumisessani. Tuntui, että minua tarvitaan, olen tärkeä perheessäni. Mieleeni jäi kuitenkin jonkinlainen erityinen herkkyys moniksi vuosiksi.

Joskus ajatus palaa tuohon vuosikymmenien takaiseen aikaan. Näen siellä nuoren äidin, joka pienten lasten keskellä yrittää yhdessä puolisonsa kanssa hoitaa perhettä parhaansa mukaan. Miksi hän väsyy, sitä en edelleenkään tarkkaan tiedä. Vaadin ehkä itseltäni liikaa, olisin voinut vähän hellittää. Ehkä jokin vaativa työ ilman isoa perhettäkin olisi tuonut minun luonteiselleni samanlaisen uupumisen. Pääasia kuitenkin oli, että ajasta selvittiin. Se opetti armollisuutta itseä kohtaan. Koen, että se muutti myös minua ihmisenä. Tänään on jäljellä kiitollisuus monelle silloin lähellämme eläneelle vierelläkulkijalle.

Kiinanruusu kasvina on merkinnyt  tuon ajan jälkeen minulle aina paljon. Olimme neljä vuotta sitten matkalla Israelissa. Siellä erään polun varrella kasvoi kaunis kukkiva kiinanruusupensas. Halusin, että minusta otetaan kuva sen vierellä.
 
 
 

Vanhemmat

Uudemmat

Kaija Lahtinen

Olen 67-vuotias äiti, mummu ja anoppi. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja. Elämäntyöni olen tehnyt suuren perheen kotiäitinä. Melkein kymmenen vuotta olen ollut myös hoitajana kehitysvammaisten palvelukeskuksessa. Tällä hetkellä olen eläkkeellä, ja asumme aviopuolisoni kanssa kahdestaan. Pidän käsitöiden tekemisestä, lukemisesta ja radion asiaohjelmien kuuntelusta. Järjestelen myös ruuhkavuosien valokuvia albumeihin. Koen perheiden hyvinvointiin liittyvät asiat tärkeiksi ja arvelen, että tulen pohtimaan tätä aihepiiriä myös kirjoituksissani.

Kaija Lahtinen

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi