Keskiviikko 19.9.2018
"
Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Fil. 1:21

​Isänmaan puolesta

24.11.2014 06:16 | Kaija Lahtinen
Hoikka nuorukainen maastopuvussa nousee ripeästi mummulan mäkeä ylös. Kaksi pientä luonamme hoidossa olevaa pojannassikkaa huomaavat hahmon, juoksevat äkkiä ovesta ulos ja rientävät vinhaa vauhtia isoa veljeään vastaan. Veli kaappaa pojat käsivarsilleen, toisen vasemmalle ja toisen oikealle puolelleen. Jälleennäkemisen riemu on suuri! Myös itseäni tilanne koskettaa: ensimmäinen lastenlapsistamme suorittaa varusmiespalvelustaan, ja näen hänet nyt sotilaspuvussa.

Omista pojistamme kaksi vanhinta tuli kotilomalle sinisessä varusmiesasussa, kaksi seuraavaa harmaissa ja kahdella nuorimmalla oli yllään nykyinen maastopuku. Lasten kotoa lähtö on aina iso asia, vaikka vanhempana olen kokenut  iloa ja tyytyväisyyttä siitä, kun oma paikka nuorelle  on löytynyt. Erityistä haikeutta olen kuitenkin kokenut poikiemme lähtiessä armeijaan. Ulkopuolisesta armeijan ympäristö vaikuttaa karulta. Pojat asuvat isoissa tuvissa, miten siellä on yksityisyyden laita? Kielenkäyttö voi olla karskia. Mitä vaikeuksia uskovainen nuori kokee? Näitä olen äitinä miettinyt.

Olemme halunneet lähteä poikiemme valatilaisuuksiin. On ollut juhlallista seurata, miten sotilasosastot kokoontuvat valaa varten, ja varusmies lupaa ”kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä kunniani ja omantuntoni kautta” palvella maataan rehellisesti ja edistää sen parasta. Sekä vielä lupaus: ”Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa…” Vala kuulostaa niin velvoittavalta ja samalla liikuttavalta. Siinä on myös asioita, jotka olisivat meille kaikille tärkeitä arjen elämässä: kunnioittaa esivaltaa, olla tovereita kohtaan auttavainen ja alaisia kohtaan oikeudenmukainen.

Arvelen, että varusmiesaika on antanut kaikille pojillemme paljon tietoa ja kokemuksia, joita ei muualta saa. He ovat jopa näyttäneet viihtyneen armeijassa. Oman joukkonsa keskellä he ovat varmaan kokeneet yhteenkuuluvaisuutta ja kaveruutta.

Isäni puki harmaan sotilaspukunsa ylleen 19-vuotiaana. Suurin piirtein samanikäisenä, kuin parastaikaa varusmiespalvelusta suorittava lapsenlapsemme ja omat poikamme aikanaan. Hän kantoi tätä asua melkein viisi vuotta. Ensin oli lyhyt koulutusaika ja sitten ylennys korpraaliksi metsäisellä tiellä ilman juhlallisuuksia.

Sen jälkeen seurasi sota-aika, joka toi mukanaan paljon murhetta, kärsimyksiä ja menetyksiä. Taistelujen keskellä korostui sotilaiden keskinäinen kaveruus, aseveljeys. Pommitusten keskellä eräs isäni toveri, uskonsa menettänyt uskovaisen kodin lapsi, halusi saada kaikki syntinsä  anteeksi.

Sota-aikana katsottiin myös eteenpäin, vaikka ei tiedetty, mitä huominen tuo tullessaan. Äitini ja isäni solmivat avioliiton näinä vaikeina sodan vuosina. Siitä muistuttaa hääkuva, jossa sulhasella on yllään sotilaspuku ja morsiamella lottapuku.

Isäni kertoi joskus tarinoita sota-ajasta. Eräs tyttäristämme muistelee  papan juttujen aikana olleen aivan erityinen, jännittävä tunnelma. Näki, että hän ei halunnut kertoa kaikkea, mitä oli kokenut. Isäni kirjoitti ylös myös  päiväkirjamerkintöjä sota-ajastaan. Niissä hän toivoo, että jälkipolven ei tarvitsisi papan sota-ajan kaltaisia jalanjälkiä kulkea. Muistelmat päättyvät lauseeseen: ”Taivaallinen Isä Suomen kansaa varjelkoon.”
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Vanhemmat

Uudemmat

Kaija Lahtinen

Olen 67-vuotias äiti, mummu ja anoppi. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja. Elämäntyöni olen tehnyt suuren perheen kotiäitinä. Melkein kymmenen vuotta olen ollut myös hoitajana kehitysvammaisten palvelukeskuksessa. Tällä hetkellä olen eläkkeellä, ja asumme aviopuolisoni kanssa kahdestaan. Pidän käsitöiden tekemisestä, lukemisesta ja radion asiaohjelmien kuuntelusta. Järjestelen myös ruuhkavuosien valokuvia albumeihin. Koen perheiden hyvinvointiin liittyvät asiat tärkeiksi ja arvelen, että tulen pohtimaan tätä aihepiiriä myös kirjoituksissani.
Kaija Lahtinen

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi