Maanantai 19.11.2018
"
Me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee. 2 Piet. 3:13

Kirjoja

25.4.2015 06:04 | Kaisu Tuomaala
Talo on matala, loivasti tasakattoinen. Tällä kapealla tiellä kaikki talot ovat matalia. Vain puut pihalla ovat korkeita, ja tuuli, joka tulee mereltä. Tiilitalo suojaa pihaa, tuuli kulkee talojen yllä korkealla puissa; sen tietää havujen määrästä, kun myrsky ravistaa oksia. Silloin neulasia kantautuu talon sisään, eteisen nurkkiin, huoneisiin. Neulaset ropisevat imurin putkessa.

– Tänä talvena on myrsky tiputtanut paljon neulasia, sanoo äiti, niitä on paljon imuroitu. 

Neulasia, pieniä asioita maailman kaikkeudessa, ajattelen. Myrsky, joka tietenkin tulee talvella, kylmänä ja pistävänä. Ei oikein kunnollista talvea nyt, lyhyt vain. Ehkä täällä enemmän vielä hiihdelty kuin etelässä. Ei kunnon jäätä meressä, rannoilla vain uskalsi kävellä, matalalla kovan kuoren päällä. Jää oli petollisen ohut, siniharmaa peite, jossa aurinko kiilsi, meri lipatti lähellä.

Ajattelen isoa tuulta, joka puhdistaa puita, ravistaa karahkat, irto-oksat alas, kuolleet neulaset. Vaikka ei olisi lumitalvea, tulee kylmän tuulen aika; meri on silloin erilainen, valo ja päivä.

Imuroin. Talossa on lämmin ja viileä samaa aikaan, laattalattiat huokuvat viileyttä. Puistelen matot ulkoportaalla. Pihalla tuulee, vaikka se on sisäpiha meren suunnasta katsottuna. Tuuli koukkaa jotenkin, kiertää oven lähelle, kun avaa oven, pyörähtää huoneessa, vaihtaa ilman. Kun sulkee oven, tulee taas lämmin. Ovi on käynyt kovasti, harvoin on ollut edes lukossa, naarmut maalissa, koira pyytänyt ulos. Ehkä nykyään lukossa öisin; ei ole koiraa vastassa, isä ja äiti ovat jo vanhempia, asuvat kaksistaan, ja aika on nyt erilainen, tiellä kulkee muitakin kuin tämän kylän ihmisiä.

– Mulla on tuolla yksi…, äiti sanoo ja menee olohuoneeseen. 

Nojatuolin takana on kirjahylly, sitten on lattialla ikkunan vieressä kaksi korkeaa kirjapinoa, selkämykset luettavissa. Ennen tuossa oli kukka, silloin kun lapsia asui talossa, ehkä se kuoli, äiti vei tunkiolle, nyt siinä on pino kirjoja. Kukka ja kirjat, melkein sama asia, ajattelen. 

Äiti on selin, lukee kirjan selkämyksiä pää kallellaan.

– Oletko lukenut tämän? äiti ojentaa kirjan, tämä on mielenkiintoinen. Sitten jatkaa selkämyksien lukemista.
–  Ja tämä, tämä on hyvä, ja tämä.

Luen kirjan takakantta. Sopivasti jää auki, sopivasti kertoo.

– Voisin lainata tämän. Ja tämän. Ja tämä on mielenkiintoinen…
– Tässä, tämä sun kannattaa lukea, oletko lukenut?, äiti ojentaa vanhaa sinikantista kristillisyyden kirjaa.

Äiti istuu nojatuolissa. Tuoli kummallisen vanha, pehmeä pihlajanmarjakuvio kulunut lähes puhki, äiti laittanut valkoiset pitsiliinat päälle, löytänyt niitä kirpputorilta. Äiti pitää käsiään tummalla pyökkikäsinojalla, liikuttaa niitä. 

– Olen lukenut paljon, se vaihtaa ajatuksia. Illalla, kun en jaksa tehdä muuta, luen. Joskus jos on oikein hyvä kirja ja olen yksin, jään ihan koukkuun, aamulla en meinaa malttaa vaihtaa yöpukua päältä, kun luen.

Sitten äiti hypistelee viimeisintä kirjaa. Kannessa lukee Noidan rippi. Otan käteeni, aloitan lukemisen. En voi keskeyttää. Äiti. Äitii. Nii mitä. Kysykää iskältä. Iltayöstä, kun lapset nukkuvat, nousen taas lukemaan. Luen kirjan, käyn jossakin kaukana. Olen melkein se ihminen, josta kirja kertoo. Oikeastaan, jos olisin elänyt kaksisataa vuotta sitten, olisin ehkä tullut poltetuksi noitana roviolla. Siihen ei paljon tarvinnut: kuljeskella metsissä, nuuhkia tuulia ja ajatella omia ajatuksiaan. Tietämättömyys piti yllä ennakkoluuloja, vieraan pelkoa. Ja kuitenkin ihminen sama, ihmisen mieli.

Äiti ojentaa yläastelaiselle kirjan. Kannessa lukee: Vanki nimeltä Papillon. Sitten Tuntematon sotilas, sitten Quo vadis. Näen tytön lukevan vähän väliä, ensin mummulassa, sitten autossa, sitten kotona, etsivän kirjaa, sivut ovat irtonaisia, hän asettaa sivuja takaisin kirjan väliin.

– Äiti, lue tämä kirja, pyytää viisivuotias. Kirja kertoo Bambista.
– En ollutkaan ennen lukenut tätä kirjaa, sanon pojalle, tämä oli kiva kirja.
– Miksi on niin paljon kirjoja?, kysyy neljävuotias.

Katson tyttöä. 

– Siksi, että voisi muistaa. Muuten unohtaisi kaikenlaisia asioita.

Ja siksi, että tietäisi enemmän, jatkan mielessäni, näkisi sellaista, mitä ei muuten näkisi. On kirjoja, jotka avaavat inhimillistä maailmaa, ihmisen mieltä ja kertomusta siinä. Ja on kirjoja ja sanoja, jotka avaavat jotain enemmän, valaisevat ja lohduttavat sydäntä sellaisella lohdutuksella, joka ei lähde ihmisen viisaudesta, vaan suuremmasta.

On usein ollut liikuttavaa kuunnella tai lukea vaikkapa Jesajan kirjaa tai Psalmeja tai vanhoja kristillisyyden kirjoja ja tuntea se tuntemus, että tämä kirja kertoo siitä uskosta, miten tänäkin päivänä uskotaan. Mikään ei ole muuttunut; ei ihmisen tunto, ei ylijärjen käyvä Jumalan voima ja lohdutus, joka on tuotu ihmiselle omistettavaksi juuri Sanassa, jota Pyhä Henki avaa uskoksi.

Vanhemmat

Uudemmat

Kaisu Tuomaala

Olen turkulainen perheenäiti ja kuvaamataidonopettaja, joka asuu pellon reunassa. Minua kiinnostavat tyhjät kohdat ja tihentymät, elämän epärationaalisuus ja siitä selkiytyvä tarkoituksenmukaisuus, viivojen piirtäminen ja sanat.

Voit antaa palautetta blogistani minulle osoitteeseen kaku.tuomaala@pp.inet.fi.

Kaisu Tuomaala

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi